Taapero ratsastamaan
Hei!
Kaipaisin kokemuksia n kaksivuotiaiden ratsastus" tunneilta" . Meidän neiti on ihan hulluna hevosiin ja puhuu aina hevosen nähdessään menevänsä ratsastamaan.
T. jokirapu ja hevoshullu tyttö 2v3kk
Kommentit (9)
Tyttö halusi itse ratsastamaan (käytiin hevosia katsomassa usein kun itsekin ratsastan) ja vähän reilu 2v oli sitten talutustunnilla mukana. Pyörittiin siis taluttajan kanssa itseksemme kentän keskellä puoli tuntia. Ajattelin että voi olla liian pitkä aika, mutta oli just sopiva. Nyt tyttö on 3v, uskaltaa ravata taluttajan kanssa, tehdä muiden mukana vähän ' temppuja' (kädet sivuille, korvista kiinni jne) ja haluaa itse harjata yms. Äiti suunnittelee ponin ostoa : D
Paitsi, että pelkään hevosia kuollakseni. Ratsastin 6-vuotiaasta 25-vuotiaaseen, kunnes hevonen puri oikein kunnolla ja samana kesänä lensin estettä päin ja kylkiluu murtui.
Nyt en uskalla mennä kahta metriä lähemmäksi. Kävimme viikonloppuna juuri talleilla, ja tajusin, että en ikinä uskalla antaa lapseni ratsastaa. Lapsi on aivan vimmainen hevosiin!
HUS:n ensiapu lääkäri piti kylkiluun murtuessa pitkän puhuttelun, että hän tikkaa tai kipsaa päivittäin hevosten jälkiä, eikä suosittele ratsastusta kenellekään. Hevoset kun elää vaistojensa varassa, ja kiltitkin hevoset voivat pillastua. Toivoisin kauheasti, että pääsisin pelostani, koska muistan hevosten antaneen elämälleni hurjasti!!!
Näillä saa jonkun verran pidettyä paikkoja ehjänä. Jotenkin kammottaa kun kaiken maailman markkinoilla on ponitalutusta ja kypärinä jotain iänikuisen vanhoja turvattomia päähineitä joita en edes itselleni suostuisi laittamaan päähän saati lapselleni kun ratsun selkään nousisi vaikka olisi kuinka rauhallinen ja luotettava polle.
Turvaliivin olen todennut omissa putoamisissani erinomaiseksi suojaksi. Ja hyvin istuva turvakypärä on aina oltava päässä. Kypäriä ei kannata ostella kirppareilta kun se on vaihdettava ajoittain uuteen turvallisuus syistä, jotta olisi kestävä ja jos olen pudonnut kypärän maahan tai muualle osuessa niin sitä en laita enää päähäni vaikkei mitään näkyvää murtumaa olisikaan niin se ei ole enää turvallinen.
Hei!
Paljastui, että naapurin tyttö oli käynyt pari vuotiaasta asti ratsastamasa muutaman kilometrin päässä, joten siellä ollaan nyt muutaman kerran käyty.
Neiti ratsasti pienellä shetlannin ponilla, jota tallinomistaja ja opettaja talutti. Satula oli sellainen ihan matala, jossa on kahva mistä pitää kiinni. Tallilla on ihan hyvä ja sopiva kypärä. Tunti kesti 20min, ja koko sen ajan neiti istui tyytyväisenä satulassa.
Kummallakin kerralla neiti oli ihan innoissaan. Ekalla kertaa osoitti heti isompaa hevosta ja sanoi haluavansa ratsastamaan sillä. Kotona vielä puhui, että haluaa itse ottaa vauhtia, millä lienee tarkoittanut ettei häntä saisi taluttaa.
Mennään vielä ensi viikolla, saa nähdä pidetäänkö sitten vähän taukoa, koska eihän se neiti tietenkään vielä pitkään aikaan opi oikeasti ratsastamaan.
Meillä poika käynyt 2v 2kk alkaen satunnaisesti talutustunneilla, ja ihan kunnon kokoisella suomenhevosella. Toimii hyvin, " tunti" on 30min talutusratsastuksessa. Parin kerran jälkeen jo pomppi ravatessa mukana. Tippunut ei ole (vieressä on kyllä vielä lisäkaveri taluttajan lisäksi kun ratsastaja on niin pieni ollut). Nyt heppahullu poitsu on jo yli vuoden käynyt " ratsastustunneilla"
jonka nostin hepan selkään ekaa kertaa jo puolivuotiaana :), meillä on kotona hevosia. Nykyään ratsastelee silloin tällöin (meillä on ravihevosia, eikä ollenkaan ponia), välillä on tosi innostunut ja pyytää selkään, välillä taas ei halua ollenkaan vaikka ehdotan. Poika on tosi innostunut hevosten harjauksesta, syöttämisestä ja silittelystä. Olisin halunnut ostaa hänelle ponin jo tänä kesänä, mutta onneksi mieheni esti aikeeni.
Todennäköisesti hankitaan hänelle poni vasta ensi kesäksi, jolloin hän jo ehkä pysyy selässä ilman että minä pidän kiinni. Oikeastihan lapset oppivat ratsastamaan vasta ehkä yli kolmevuotiaana, jolloin he jaksavat killtiä ponia jo vähän ohjatakin.
ei ollut kovin kiinnostunut ratsastuksesta vaikka ponin omisti. Satunnaisesti oli talutusratsastuksessa. Viime keväänä sitten yllättäen innostui ratsastuksesta ja kävikin sitten säännöllisesti. Ikää tällöin 5v. Osallistui ekaan kisaansakin ja kävi alkeisleirillä kesän aikana. Leirillä oppi ratsastamaan ilman taluttajaa käyntiä ja taluttajan kanssa ravia, laukkaa ja hyppäämään pienen esteen.
Myös pikkuveli nyt 3½v. on innokas ratsastaja. Hän innostui jo aiemmin kuin siskonsa koska 8kk nuorempi serkku myös ratsastaa. yhdessä nämä sittne bajaa 2v. iästä lähtien ovat säännöllisene päsäännöllisesti ratsastaneet. Taluttajaa tarvitsevat toki mutta kovaa pitää mennä ja esteitäkin hypätä (puomi 10 senttiä maasta). Puoli tuntia menee helposti ja usein haluavat mennä koko tunnin. Siskontyttö on pisimmillään mennyt 3h putkeen niine ttä ponia on vain välillä vaihdettu. Myös isoilla hevosilla ratsastelevat. Kaikki kome ovat jälleen osallistumassa kilpailuihin nyt syksyllä ja pojallani on kovat tavoitteet kun ekojen kisojen kolmas sija pitäisi saada paranemaan ja siskon ja serkun tietty pitäisi lyödä poika kun viimeksi hävisivät. Leikkimielistä ja hauskaa toimintaa josta muksut ovat innoissaan.
Tallillamme käy paljon tosi pieniä talutusratsastuksessa. Usein ovat sellaisten lapsia jotka itsekkin ratsastavat joten vuokraavat ponin puoleksi tunniksi ja itse taluttelevat. Talutustunnin voi ostaa myös ohjattuna jolloin taluttaja on tallin puolesta ja saa myös opastusta ratsastukseen. Turvallisuudesta huolehditaan niin että lapsilla ja poneilla on asianmukaiset varusteet ja pienille annetaan aina mahdollismman turvallinen poni. toki hevoset ovat eläviä olentoja niin että voi jotain sattua mutta niin voi elämässä muutenkin joten meillä lapset saavat ratsastaa jos haluavat.
Nuorimmainen meillä 1v8kk tykkää myös hepoista mutta ei ole vielä selkään halunnut. Paijailu on sitäkin mieluisampaa.
niin että tyttö oli n.2,5-3 vuotta kun aloitimme. Olen itse aina ratsastanut ja viime aikoina vaan käynyt islanninhevosilla rauhallisilla lenkeillä muutaman kaverin kanssa. LApsi aloitti istumalla edessäni lätyskäsatulassa jossa on kaari josta pitää kiinni. Mieheni sitten talutti hevosta joka valittiin laiskimmasta päästä :o) alku ja loppumatkan kävelyssä oli mukana aluksi ihan muutaman minuutin ja muun lenkin ajan teki isin kanssa hiekkakakkuja tallilla, sitten 10-15 min alkoi olla sopiva määrä ja yli 3 vuotiaana on sitten itse istunut selässä talutettuna ja minä vielä pidän kiinni, max 15-20 min. On innoissaan kunhan hupi ei kestä liian kauaa, koska tärkeintä tallilla on puuhastelu, ruokien sekoittaminen, kissan silittäminen yms. Hänelle hankittiin oma kypärä jotta on varmasti sopiva ja nyt löytyy jo pieniä turvaliivejäkin. HEvonen on tosiaan luontokappale ja mitä vaan voi tapahtua, mutta turvallisuuteen satsaamalla voi pienikin päästä nauttimaan eläinten kanssa touhuilusta. Eihän aikuistenkaan (jos nyt ei ole 190cm pitkä ratsastaja) ole pakko mennä isoilla hevosilla, hypätä esteitä tms. vaan harrastaa voi myös rauhallisella hevosella, pienellä ponilla tms. Itsekin lopetin " vanhemmalla iällä" esteet ja ihan kouluratsastuksenkin vääntämisen ja nyt vaan köpöttelen luonnossa karvaisilla issikoilla jonossa (työelämä stressaa tarpeeksi, vapaalla on kiva laittaa aivot narikkaan). Täytyy sanoa että varsinkin maastossa issikat on kyllä tooodella rauhallisia verrattuna lämminverisiin tai puoliverisiin ratsastuskoulun hevosiin jotka ovat lähinnä tottuneet maneesiin.
Husin lääkärin kommenttia jollekin ketjuun vastanneelle täytyy osittain ihmetellä: päivittäin varmasti enemmän tapahtuu auto-onnettomuuksia kuin hevosonnettomuuksia, eikä hän varmaan olisi kieltämässä autoilua. Myös alkoholi on varmasti osallisena useampaan tapaturmaan jossa ihmisä tikataan, kuin ratsastus? Aika tylyä kokonaan haluta kieltää harrastus joka suurelle osalle ei aiheuta tikkailua ja luunmurtumia. Tärkeää ratsastuksessa ja eläinten kanssa toimiessa on perehtyä eläimen tapoihin reagoida eri asioihin, hoitaa eläintä jotta oppii tämän käyttäytymistä ja varautua mahdollisimman hyvin etukäteen vaaratilanteisiin. Myös lapsille on mielestäni pitkällä tähtäimellä paras turvallisuuskeino opetella tuntemaan ja hoitaa hevosia ja ymmärtää mitä luontokappaleen kanssa voi tehdä ja mitä ei. Oikeat avut oppii kyllä ratsastuskoulussa, mutta hyvällä hevos " pelisilmällä" välttää virhearviot ja turvallisuusriskit paremmin-ja oppii myös paremmin ratsastamaan. Suurin työ siis tehdään tallilla touhutessa, selkään nousu on vain jatkumoa tallihommille.
Nuorena tuli itsekin otettua turhia riskejä kun 80-luvulla ei vielä paljon panostettu nuorille opettamaan hevosten korvien väliä, vaan kentän laidalla opettaja karjui 10min välein " kantapäät alas" . Mentiin liian kovaa liian vähillä taidoilla ja onnettomuuksia sillä tyylillä sattui. Kun löysi oikeanlaisen tallin ja keskittyimyös hevosten hoitamiseen muutaman vuoden, alkoi selässäkin tulla tuloksia (ihan kilpailutasolla) ja onnettomuudet loppuivat siihen. Mitä kokeneempi valmentaja tai opettaja oli, sitä enemmän hän aina huomioi turvallisuuden ja hevosen mielialat, eikä kehottanut suoritykseen jota jompi kumpi osapuoli epäröi.
Itse olen koko ikäni hevosten kanssa puuhaillut. Olen kuitenkin ajatellut, että vaikka poikamme innostuisi hevosista (meillä omia hevosia), niin 4-vuotiaana ihan aikaisintaan pääsee hevosen selkään " oikeasti" ratsastamaan elikkä niin että hevonen ihan liikkuukin. Useimmat ratsastuskoulutkaanhan eivät päästä tunneille kovin pieniä, ikärajana useasti olen kuullut jopa 8v (mikä minun mielestäni on aika " vanha" ).
tuiskuneiti79 + poika parin päivän päästä 1v