Lue keskustelun säännöt.
Apua! 3v.n pitkät kiukkiukohtaukset joihin mikään ei toimi!
06.12.2014 |
Saattavat alkaa mistä aiheesta hyvänsä, ja jatkua yhtäjaksoisesti kaksikin tuntia.Tällöin huutaa, raivoaa, heittelee tavaroita, mikään ei sovi tai ole hyvin. Olen sanonut, että huutaminen on ok, mutta jos toisia lyö tai tavaroita rikkoo, tulee rangaistus. No, näin tapahtuu. Mutta mikä on se rangaistus? Mikään ei toimi. Jäähyllä ei pysy, vaan tulee pois vaikka tuhat kertaa. En voi sinne jäädä väkisinkään kiinni pitelemään tai kanniskella edestakaisin koko päivää, kun on muitakin pieniä lapsia ja olen yh. On kaiken lisäksi niin suuret voimat jo tuolla kirpulla, etten jaksaisi pidellä puota tuntia. Olen joutunut ratkaisemaan asian niin, että suljen huoneen oven, näin voin sentään hoitaa toista lasta samalla. Tällöin hajottaa paikkoja, sammuttaa itse valot huoneesta ja huutaa muka ahdistuneena "pimeää" tai heittäytyy lattialle ja huutaa "pipi aiii" tai pissaa tahallaan lattialle. Jos en reagoi, niin muka rauhoittuu, mutta kun pääsee pois niin auta armias sama meno jatkuu.
Jos ei heittele tavaroita tai lyö toisia, niin silloin yleensä koetan olla huomioimatta räyhäämistä. Tämäkään ei onnistu, tällöin aloittaa pahemman käytöksen.
Olen aivan poikki. Meillä on todella ahdistunut ja väsynyt tunneilmasto. Odotan kauhulla, milloin nuoremmalla alkaa uhmaikä. Perheneuvolasta ei ole apua, eivät osanneet kertoa mitä pitäisi tehdä. Pehmustettu huone lukituksella?
Onko normaalia, että kiukku ja öykkäröinti jatkuu ja jatkuu useita tunteja? Puhuminen on aivan yhtä tyhjän kanssa, huutaa vaan. Ei anna koskea, lyö ja rimpuilee. En saa mitään kuria häneen.
Kommentit (15)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syö kyllä terveellistä ja monipuolista ruokaa, olen ruoka-asioissa "ekspertti". Ulkoillaan joka päivä 1-2tuntia satoi tai paistoi. Kyllä tämä liittyy varmaankin ihan normaaliin uhmaan, voimakkuus ja kesto vaan ihmetyttää ja väsyttää enkä tiedä mitä voisin tehdä oloansa helpottaakseni:(
Meillä kyllä yritetään rauhoittaa lasta pyytämällä syliin tai koskettamalla, mutta ei mitään apua siitäkään. T: viesti nro 3
Ei liity tietääkseni tiettyyn tilanteeseen tai elämäntilanteeseen, minun ja miehen erostakin on jo melkein 2-vuotta. Ovat isällään joka viikko yhden yön, isälle eivät luonnollisesti kiukuttele kumpikaan. Ei liity myöskään päivähoitoon, koska päivähoitopäivinä kohtausten määrä ja kesto on aivan samankaltainen. Päiväkoti on jo tuttu, ovat olleet hoidossa jo kahden vuoden ajan. Ei ole käynyt ptt, vaan olen kysellyt perheneuvolasta apua puhelimitse. Eivät osanneet kuin tsempata.
Kiukku voi alkaa esim. siitä, että sotkee tahallaan ruoalla/kiusaa siskoa, ja joudun kieltämään/poistamaan pöydästä. En vietä aikaa ilman sisaruksia, ei vain ole mahdollista kun olen yh.
[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 21:38"]
Meillä kyllä yritetään rauhoittaa lasta pyytämällä syliin tai koskettamalla, mutta ei mitään apua siitäkään. T: viesti nro 3
[/quote]
Oletko lukenut lapsen ja vanhemman välisistä kiintymys suhteista, jos et ole vielä perehtynyt aiheeseen suosittelen. En epäile vanhemmuuttasi ja yrityksiäsi. Itse olen lukenut aiheesta jonkin verran. Jos kiintymys suhde on syystä tai toisesta esim. Välttelevä voi lapsi väittää ettei tarvitse aikuista toisena ääripäänä samasta syystä lapsi voi takertua. Aihe on mielenkiintoinen Ja siinä palaa miettimään omaa lapsuuttaan ja kiintymys suhteitaan omiin vanhempiin, usein tahattomasti jatkamme vahingollisia tapoja toimia omiin lapsiimme. Kun tunnistaa omat haavansa on helpompi vältää niiden jatkamista omalle lapselle.
Oma ongelmani on juuri lohduttaminen, minua ei lohdutettu lapsena ja edelleen kun syystä tai toisesta saan tunteiden purkauksen tarvitsen halauksen rauhoittuakseni, olen tunnistanut tämän jälkeenpäin. Tiedän oman äitini taustan ja tiedän että hän on kasvanut lastekodissa orpona ilman lohtua. Palaset loksahtavat. Minulla tekee todella tiukkaa lohduttaa omiani, silloin kun kyse on kiukuttelusta eikä esim. Kivusta.
Olen jonkin verran tutustunut aiheeseen ja suosittelen muillekkin jos kiinnostusta löytyy siihen miksi minusta tuli tälläinen ja millaista lasta haluan kasvattaa. Lapsen kehitys ja kasvu ja sen ongelmat johtuvat usein kasvattajista, se on tabu, eikä sitä mielestäni pitäisi ottaa syytöksenä, enemmänkin inhimillisenä, kukaan ei ole täydellinen ja kaikki tahdomme parasta lapsillemme. 5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palkitseminen/palkitsematta jättäminen ei toimi. On niin raivoissaan, että kun raivo tulee, se tulee.
Ei halua lohdutusta. Ei halua kuunnella mitään, kiljuu vaan suoraa huutoa ja peittää korvansa. Jos koitan sinnikkäästi puhua lempeästi, saattaa ruveta esm. potkimaan. Ei kestä minua silmissään. Jos menen pois, seuraa perässä ja raivoaa.
Jos kiukkuaa niin silloin ei mitkään rangaistuksella uhkailut auta. Toisella on paha olla, joten auta häntä pääsemään yli siitä. Toisilla se voi kestää pitkänkin aikaa. Ymmärrän tietysti, että on raskasta uhmaikäisen kanssa, mutta yritä olla ymmärtäväinen. Pyri ajattelemaan, että toisen sisällä on hirveä kaaos eikä hän tiedä yhtään, mistä on kyse, tuntuu vain pahalta.
Uhmaikäiset on erilaisia. Toiset kiukkuaa fyysisesti juoksemalla päin seinää ja heittäytymällä lattialle, toiset pyrkii satuttamaan ja heittelemään tavaroita ja osa taas menee johonkin nurkkaan itkemään. Minulla on monta lasta ja kaikenlaisia uhmailijoita on ollut. Yritän kuitenkin aina olla läsnä vaikka olisi se pienempikin sisarus siinä. Imetän esim. vieressä kun toinen kiljuu korvat lukkoon. Lapset on yksilöllisiä ja siksi en voi sanoa mitään varmaa vinkkiä. Yksi lapsistani on selkeästi halunnut syliin ja läheisyyteen vaikka esittää ettei halua tulla syliin. Hänet olen sitten "väkisin" ottanut syliin ja rauhoittui sitten jossain vaiheessa siihen. Yksi taas ei tykännyt siitä, mutta hänenkin vieressä olin ja kerroin, että olin saatavilla. Sanoitan aina tunteet lapselle esim. että nyt olet vihainen koska jne. Potkiminen ja fyysinen kiukku on ollut kaikilla pojillani. Silloin olen vain kääntänyt esim. itsestäni poispäin, jolloin ei pääse satuttamaan minua. Jos lapsi seuraa sinua perässä, hän selvästi kuitenkin kaipaa läsnäoloasi. J
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen niin onnellinen kun en ole ap.
[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 21:53"]Palkitseminen/palkitsematta jättäminen ei toimi. On niin raivoissaan, että kun raivo tulee, se tulee.
Ei halua lohdutusta. Ei halua kuunnella mitään, kiljuu vaan suoraa huutoa ja peittää korvansa. Jos koitan sinnikkäästi puhua lempeästi, saattaa ruveta esm. potkimaan. Ei kestä minua silmissään. Jos menen pois, seuraa perässä ja raivoaa.
[/quote]
Selvästi lapsi tarvitsee sinut rauhoittamaan hänet. Kokeile tapoja joilla voisit rauhoittaa, esim. Älä sano mitään, mene vain ja halaa... Ole vain vieressä....
Oletko itse saanut koskaan sellaista raivoa tai surua jolloin olet ehkä tuntenut samoin? Itse saan kiinni lapsesi tunteesta niin että teininä poikaystäväni petti minua, minä itkin ja löin häntä, silti tarvitsin syliä, nyt aikuisena kun olin raskaana ja herkkä, miehellä ja minulla oli riita, itkin sängyssä ja toivon että tulisi pyytämään anteeksi, silti olin niin vihainen että huusin sängystä samalla kaikkea kamalaa....aikuinenkin voi kokea suuria tunteita jolloin se kenelle on vihainen voi olla myös ainoa joka voi rauhoittaa, yritä saada kiinni lapsesi tunnetilasta ja sitä kautta keksiä ratkaisua rauhoitus keinoon. Lapsen tunnetila voi olla niin suuri niin mitättömästä asiasta että on vaikea ymmärtää..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko teillä käynyt perhetyöntekijä? Onko kiukkukohtaukset yhteydessä johonkin elämäntapahtumaan? Vanhempien ero, sisaruksen syntymä, isän tapaamiset, päivähoito? Millaisista asioista kiukku tulee? Vietätkö lapsen kanssa aikaa ilman sisaruksia?
Sattuipa tämä sopivasti, kun juuri tänään olemme pohtineet mitä ihmettä teemme meidän 3v:lle jonka käytös ihan hirveää. Meidän lapsi käyttäytyy huonosti kokoajan: repii toisia, kiljuu, huutaa. viskoo tavaroita ym. Huutaminen ja kiljuminen tosin liittyvät vahvasti meillä kehittymättömään puheeseen. Eikä mikään auta, ei jäähyt, keskustelut, kiellot. Palaa samantien pahantekoon. Alamme olla jo todella väsyneitä tähän, aamusta iltaan tuota samaa, joka päivä. Psykologilla olemme käyneet kesällä ja hänen neuvojaan kokeilleet(lähinnä tilannekohtaisia neuvoja esim. bussilla matkustamiseen) mutta eipä noista isommassa mittakaavassa ole apua ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun lapsi saa raivarit, ole itse rauhallinen ja pyydä syliin tai pyydä että tulee halaamaan. Pieni lapsi tarvitsee aina aikuisen rauhoittamaan, pienet eivät osaa itse rauhoittua, se on opittu taito.
Olin juuri lasten psykologin luennolla jolla psykologi kertoi kuinka tärkeää on aikuisen rauhoittaminen. Se alkaa vauvana, vauva ei rauhoitu ennen kuin aikuinen kosketuksellaan ja läsnäolollaan rauhoittaa vauvan. Sama jatkuu, kunnes aikuinen voi sanoittaa lapselle samalla kun halaa,. Lapsi oppii kouluikään mennessä rauhoittamaan itse itsensä, sitä kutsutaan itsehillinnäksi. Jos lapsi ei saa lohdutusta pettymyksiinsä ( olipa ne kuinka turhia tahansa) ei lapsi opi rauhoittumaan itse, ensin on opeteltava rauhoittumaan aikuisen kautta, yleensä kosketuksen. Joskus jopa kouluikäinen voi tarvita aikuista rauhoittamaan itsensä jos taitoa ei ole opittu ennen, se on hankalaa koska yleensä opettajat eivät halaile raivoavaa lasta.
Neuvoni on lohdutus. Psykologi kertoi monia hyviä esimerkejä tilanteista. Jos lapsi ei opi itsehillintää tulee teini-iästä todella vaikea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tollasiin kakaroihin ei tehoa muuta kuin remmi...!!!
Kiitos vastanneille, varsinkin parille viimeiselle! Hyvä varsinkin varmaan tuo, että sanoo lapselle että on saatavilla ja äiti ei ole vihainen.
Joku kommentoi olevansa onnellinen ettei ole tilanteessani. Tiedoksi, olin onnettomampi ollessani parisuhteessa, ja vielä onnettomampi olin ilman lapsia! Koskaan en ole onnellisempi kuin nyt elämässäni, vaikka välillä on vaikeaa ja kotona huono tunnelma.. Eletään lasten kanssa kivaa värikästä ja aktiivista elämää. En halua miestä, vaikka yksin kaikesta vastaaminen tuo väistämättä haasteita arkeen ja kasvatukseen. Tämä on minun tieni enkä todellakaan kaipaa sääliä, voin melkeinpä vannoa olevani onnellisempi ja vahvempi ihminen kuin moni muu..