Lue keskustelun säännöt.
Kumppani 27, lähti opiskelee psykologiaa, alunperin hoitaja
10.10.2021 |
Ja hällä ei oo mitään säästöjä, ei omaisuutta tms. Tulee opiskelemaan seuraavat 6 vuotta ja valmistuu psykologiksi joskus 33-vuotiaana. Sitten seuraavat vuodet maksaa opintolainaa pois jne.
Jotenkin turhauttaa se että ollaan ihan eri tilanteissa. Kumppani tulee 10v jäljessä mua ja tuntuu että ois kiva jos kumppanin kans vois oikeesti matkustella, rakentaa kotia mikä ei tuu häneltä onnistuu vuosiin
Kommentit (18)
Se psykologin palkka maksaa kyllä lopulta itsensä takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äh, voi valmistua neljässäkin vuodessa ja vaikka vaihtarivuosi ulkomailla. Psykologian opinnot eivät ole niin paikkasidonnaista/labratyötä kuten vaikka lääkäriopinnot.
Moni perheellinenkin opiskelee ja siinä se arki kulkee koko ajan.
Älä ole katkera tee itsekin jotain kehittävää.
Tuskin opiskelee 6 vuotta, menee neljässä. Terapiapalveluille tosi iso kysyntä. Yrittäjänä on jo 35 vuotiaana vahvasti plussilla.
Miksei voi rakentaa kotia ja matkustella, vaikka opiskelee? Varmaankin kumppanisi tekee myös töitä opiskelun ohessa osa-aikaisesti, vai ihanko vain opintolainalla meinasi olla? Opintolainaakin kerkeää lyhentämään ihan rauhassa opintojen jälkeen ilman, ettei muka rahaa jäisi mihinkään muuhun. Psykologeilla on ihan ok palkka ja töitä luulisi löytyvän.
Niin? Itse opiskelin ikävuodet 19-25 ja 27-vuotiaana tajusin, että olen ihan väärällä alalla....Opintotuet käytetty ja opintolainaa edelleen niskassa, että ei tässä enää uutta alaa lähdetä opiskelemaan. Loppuelämä tulee olemaan vain epämiellyttävää puurtamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
So? Mulla ja puolisollani on ikäeroa lähes 5 vuotta. Yhdessä eli samaan aikaan me se perhe kuitenkin perustettiin. Sitäpaitsi 6 vuotta on lyhyt aika ja 33-vuotias vielä nuori.
Vierailija kirjoitti:
Niin? Itse opiskelin ikävuodet 19-25 ja 27-vuotiaana tajusin, että olen ihan väärällä alalla....Opintotuet käytetty ja opintolainaa edelleen niskassa, että ei tässä enää uutta alaa lähdetä opiskelemaan. Loppuelämä tulee olemaan vain epämiellyttävää puurtamista.
Itse opiskelin 28-vuotiaana uuden ammatin. Ensimmäisen vuoden kituuttelin säästöillä, toisesta vuodesta eteenpäin sain tehdä koulun ohella töitä. Päivät olivat älyttömän pitkiä kun meni koulun jälkeen töihin ja tuli sieltä illalla. Kyllä tätä pari vuotta jaksoi ja onneksi alakin oli sellainen että töitä oli tarjolla myös opiskelijoille. Ei onnistu kyllä läheskään joka alalla mutta valitsinkin sellaisen jolla on oikeasti kysyntää työntekijöistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävää se on varmastki kumppanillesikin, jollet pysty tai vain halua tukea ja tsempata häntä. - Mitenkäs itse olet tai olit ajatellu lähivuodet ja tai elämäsi käyttää Ap? - Mikä ekisi sinun unelmasi ja haaveesi oikeutetummiksi? - Tai onko niistä yhdenkään edes pakko hävitä siksi, että kumppansi haluaa opiskella.
Jos kumppanisi on aiemmin toiminut myös hoitajana, niin voisin kuvitella, että tarvittaessa pystyisi hankkimaan sivutuloja toimimalla osa-aikaisesti hoitajana, jos vaikka taloudellsiesti elonne menisi hyvin tiukille. Psykologiksi opiskelu on siinäkin mielessä fiksua, että uskosin olevan tarjolla "oman alan" töitä tarjolla valmistumisen jälkeen.
Toisaalta on melko kohtuuton vaatimus, että opintoja aloittaessa pitäisi tieää varmaksi millainen tilanne yleisemmin on viiden tai kuuden vuoden päästä Kuitenkaan monesta muusta alasta en kuienkaan ainakaan nyt sanoa sanoa yhtä optimistisesti työllistymis näkymien osalta. - Ja on muuten myös aikas etuoikeutettuakin päästä opiskelemaan psykologiksi, koska alan tutkinto-opiskelijaksi on verraten vaikeaa päästä.
Sinkkumies
Vierailija kirjoitti:
Niin? Itse opiskelin ikävuodet 19-25 ja 27-vuotiaana tajusin, että olen ihan väärällä alalla....Opintotuet käytetty ja opintolainaa edelleen niskassa, että ei tässä enää uutta alaa lähdetä opiskelemaan. Loppuelämä tulee olemaan vain epämiellyttävää puurtamista.
Asioilla on tapana järjestyä ja lutviutua. Omalla vuosikurssillani aloitti 47 vuotias. - Ja aiemmin suoritettuja tutkintoja hänelläkin oli jo suoritettuna. - Kotona häntä odottaa useampi nälkäien ja vielä pitkään tukea ja turvaa tarvitseva alaikänen lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin? Itse opiskelin ikävuodet 19-25 ja 27-vuotiaana tajusin, että olen ihan väärällä alalla....Opintotuet käytetty ja opintolainaa edelleen niskassa, että ei tässä enää uutta alaa lähdetä opiskelemaan. Loppuelämä tulee olemaan vain epämiellyttävää puurtamista.
Asioilla on tapana järjestyä ja lutviutua. Omalla vuosikurssillani aloitti 47 vuotias. - Ja aiemmin suoritettuja tutkintoja hänelläkin oli jo suoritettuna. - Kotona häntä odottaa useampi nälkäien ja vielä pitkään tukea ja turvaa tarvitseva alaikänen lapsi.
No minulla oli todella rankat ja pitkät opinnot (tuotantotalous DI) enkä halua enkä jaksa enää lähteä siihen rumbaan uudestaan. Näillä mennään valitettavasti:(
6
Ei opinnot estä mitään mainitsemaasi. Päinvastoin työthän niitä enemmän rajaa. Minä opiskelin paykologiksi 4 vuotta, jatkotutkintoa 5 vuotta ja tohtoriopinnot päälle 5 vuotta. Siinä ajassa on kolme lasta tehty, koti rakennettu ja matkusteltu keskivertoa enemmän. Opintolainaa toki en nostanut vaan tein koko ajan töitä silloin kun muilta kiireiltäni ehdin. Säästöjäkin kertyi oikein mukavasti opintojen aikana, nyt olen 40-vuotias ja mulla on osakesalkku, kolme sijoitusasuntoa, perhe ja koti. Häntä pystyyn nyt!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin? Itse opiskelin ikävuodet 19-25 ja 27-vuotiaana tajusin, että olen ihan väärällä alalla....Opintotuet käytetty ja opintolainaa edelleen niskassa, että ei tässä enää uutta alaa lähdetä opiskelemaan. Loppuelämä tulee olemaan vain epämiellyttävää puurtamista.
Asioilla on tapana järjestyä ja lutviutua. Omalla vuosikurssillani aloitti 47 vuotias. - Ja aiemmin suoritettuja tutkintoja hänelläkin oli jo suoritettuna. - Kotona häntä odottaa useampi nälkäien ja vielä pitkään tukea ja turvaa tarvitseva alaikänen lapsi.
No minulla oli todella rankat ja pitkät opinnot (tuotantotalous DI) enkä halua enkä jaksa enää lähteä siihen rumbaan uudestaan. Näillä mennään valitettavasti:(
6
No eikö noilla papereilla voi tehdä aika monipuolisesti eri juttuja?
Kumppani tulee jäljessä sinua? Et osaa edes suomea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se ”sua jäljessä tule”. Ei elämää ole pakko suorittaa tietyn kaavan mukaan. Mä opiskelen yli kolmekymppisenä ja pystyn ihan hyvin matkustelemaan ja rakentamaan kotia.
Sehän on sua edellä jos opiskelee jo toista tutkintoa. Varo, ettet jää liika jälkeen!
Psykologin ja hoitajan palkkaero on todella iso. Opinnot voi rahoittaa työskentelemällä välillä hoitajana, ja onhan se psykologin säännöllinen päivätyö parempi kuin kolmivuorotyö hoitajilla. Kumppani on nyt asettanut perheen ykköseksi, eli saa paremman palkan ja paremman työajan perheellisen elämään. Samoin opinnot on nykyään etä- ja monimuoto-opintoja, ja opiskelijaelämää huomattavan vapaata hoitajan työhön verrattuna. Eipä tarvi pyytää lomaa tietylle ajalle tai pitää kesälomaa touko- tai syyskuussa. Puolison valinta on mahtava.
Nyt haluttas tietää AP:n opinnoista, iästä ja elämäntilanteesta enemmän.
Ehkä hän on löytänyt unelma-alansa vähän myöhemmin? Ton ikäsenä tajuaa paremmin mitä haluaa. Psykologin ammatti tulee varmasti työllistämään hyvin. Ja on mielenkiintoinen koulu varmasti käydä. Asiat voi nähdä näinkin.