Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Äiti istuu kyläillessään luonani takki päällä
06.12.2014 |
...joskus jää vain eteiseen vaihtamaan lauseen tai pari ja sitten lähtee vaikka olisin erikseen hänet luokseni kutsunut.
Kerran katoin kahvipöydänkin nätiksi, äiti lompsi kengät jalassa ja takki päällä keittiöön, hörppäsi seisten kahvin ja sitten pitikin jo lähteä. Isäni ei ole 2 km lähemmäs kotiani suostunut tulemaan kutsuista huolimatta.
Mietin vaan, että olenko ainoa kellä on tällaiset vanhemmat? En tartte sääliä, ihmettelen vaan. :)
Kommentit (11)
Minkä ikäisiä te olette?? Ehkä he haluavat jo hetken aikaa olla kahdestaankin kotona ukkojensa kanssa, kun lapsia on kasvatettu parikymmentä vuotta ja yritetty olla hipihiljaa sängyssä lemmenleikeissäkin. Muotoilkaa varsinaiset kahvikutsut selvemmin: tulkaa ajan kanssa käymään, ajattelin leipoa jotakin hyvää. Olisi kiva kun jäisitte ihan juttuseuraksi koko illaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kuulostaa hieman omituiselta kyllä mun vanhemmat käy meillä ei nyt ihan joka viikko mutta suht usein yleensä syödään illallista :) minä puolestaan käyn vanhemmillani ihan muuten vaan viikoittain ei tarvitse olla mitään sen suurempaa syytä nähdä rakkaitaan.
Voitteko kuvitella, 40-60-vuotiailla saattaa olla omiakin harrastuksia, menoja ja intohimoja. Eivät he voi olla koko ajan kuskaamassa aikuisia lapsiaan jonnekin ja näiden kodeissa ihan vain seuraneiteinä. On teidän vuoronne ruveta elämään omillaan ja antaa aikuisetn huokaista hetki ennen vanhuutta.
[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 13:23"]
Minkä ikäisiä te olette?? Ehkä he haluavat jo hetken aikaa olla kahdestaankin kotona ukkojensa kanssa, kun lapsia on kasvatettu parikymmentä vuotta ja yritetty olla hipihiljaa sängyssä lemmenleikeissäkin. Muotoilkaa varsinaiset kahvikutsut selvemmin: tulkaa ajan kanssa käymään, ajattelin leipoa jotakin hyvää. Olisi kiva kun jäisitte ihan juttuseuraksi koko illaksi.
[/quote]
No minä olen jo 40-vuotias, että on saanut olla ukkonsa kanssa jo kymmeniä vuosia rauhassa. Ja, jos pari tuntia viikossa yhtenä päivänä rasittaa noin paljon, niin on vähän kummallista. Saa olla kaikki loput 6 päivää omissa oloissaan ukkonsa kanssa. Ja eipä äitini mun 40-vuotis synttäripäivänäkään ollut kuin tuon tunnin, vaikka ihan kutsuttu oli kakkukahveille. Oli silloinkin niin kiire kotiin. T. 2
[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 13:31"]
[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 13:23"]
Minkä ikäisiä te olette?? Ehkä he haluavat jo hetken aikaa olla kahdestaankin kotona ukkojensa kanssa, kun lapsia on kasvatettu parikymmentä vuotta ja yritetty olla hipihiljaa sängyssä lemmenleikeissäkin. Muotoilkaa varsinaiset kahvikutsut selvemmin: tulkaa ajan kanssa käymään, ajattelin leipoa jotakin hyvää. Olisi kiva kun jäisitte ihan juttuseuraksi koko illaksi.
[/quote]
No minä olen jo 40-vuotias, että on saanut olla ukkonsa kanssa jo kymmeniä vuosia rauhassa. Ja, jos pari tuntia viikossa yhtenä päivänä rasittaa noin paljon, niin on vähän kummallista. Saa olla kaikki loput 6 päivää omissa oloissaan ukkonsa kanssa. Ja eipä äitini mun 40-vuotis synttäripäivänäkään ollut kuin tuon tunnin, vaikka ihan kutsuttu oli kakkukahveille. Oli silloinkin niin kiire kotiin. T. 2
[/quote]
Kerran viikossa on jo aikamoisen usein. Tapaan omaa äitiäni 3-6kk välein, kun välimatkaa on. Mistä te puhutte, kun tapaatte? Jos itse olet esim. masentunut ja alavireinen, voi olla ettei äitisi jaksa ikuista tukena olemista ja yksipuolista "ystävyyttä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä se on nimenomaan niin päin, että itse autan äitiäni milloin missäkin mutta kiitokseksi en saa edes sitä että äiti edes kerran vuodessa viettäisi kanssani aikaa. Asumme samassa kaupungissa ja molemmilla on omat elämät ja harrastukset, siitäkin huolimatta edes kahvikutsut eivät onnistu.
Isäni taas ei käy koska hänen uusi vaimonsa on kieltänyt. Olen siis itse jo 30 enkä mikään teini.
Kaipa meitä on niin moneen lähtöön. Onhan tuo vähän erikoista minun mielestäni, mutta ehkä hän on tottunut siihen. Esim. miten kyläilitte silloin kun olit itse lapsi tai tiedätkö muuten, miten äitisi on tottunut kyläilemään? Jokainen pitää normaalina niin eri asiaa. Minulle se normaalius on n. 2 tunnin kyläily kerran viikossa. Istumme sen kahvipöydässä ja juttelemme mitä sukulaisille kuuluu tai mitä koirat ja lapset on touhunnee tmst. Mutta tuo onnistuu kyllä tunnissakin, siinäkin ehtii ihan hyvin juomaan kahvit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän tuo on tosi kummallista. Vaikka äitisi kävisi luonasi ja viettäisi aikaa kanssasi, jää hänelle kyllä rutkasti aikaa myös käydä töissä, harrastaa ja vaikka mihin.
[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 13:34"]
[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 13:31"]
[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 13:23"]
Minkä ikäisiä te olette?? Ehkä he haluavat jo hetken aikaa olla kahdestaankin kotona ukkojensa kanssa, kun lapsia on kasvatettu parikymmentä vuotta ja yritetty olla hipihiljaa sängyssä lemmenleikeissäkin. Muotoilkaa varsinaiset kahvikutsut selvemmin: tulkaa ajan kanssa käymään, ajattelin leipoa jotakin hyvää. Olisi kiva kun jäisitte ihan juttuseuraksi koko illaksi.
[/quote]
No minä olen jo 40-vuotias, että on saanut olla ukkonsa kanssa jo kymmeniä vuosia rauhassa. Ja, jos pari tuntia viikossa yhtenä päivänä rasittaa noin paljon, niin on vähän kummallista. Saa olla kaikki loput 6 päivää omissa oloissaan ukkonsa kanssa. Ja eipä äitini mun 40-vuotis synttäripäivänäkään ollut kuin tuon tunnin, vaikka ihan kutsuttu oli kakkukahveille. Oli silloinkin niin kiire kotiin. T. 2
[/quote]
Kerran viikossa on jo aikamoisen usein. Tapaan omaa äitiäni 3-6kk välein, kun välimatkaa on. Mistä te puhutte, kun tapaatte? Jos itse olet esim. masentunut ja alavireinen, voi olla ettei äitisi jaksa ikuista tukena olemista ja yksipuolista "ystävyyttä".
[/quote]
En ole masentunut tai alavireinen ollenkaan, joten tukena ei tarvitse olla. Jutellaan viikon puhutuista aiheista, perheestä, mitä kummallekin on tapahtunut, ihan perusjuttuja. Ja niinkuin kerroin, niin äiti auttaa kaupassa käymisessä, että saan ne viikon ostokset tehtyä, ei varmaan muuten nähtäisi näin "usein". Välimatka meillä aika lyhyt.
Ja nr. 5, mun äidillä ei ole mitään harrastuksia tai menoja, eläkkeelle jäi tänä vuonna ja istuu vain kotona. Muutaman kerran viikossa saattaa käydä kävelyllä. Joten kiirettä ei pukkaa hänellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakin äiti vain menee suoraan istumaan pöytään ja napottaa siinä koko vierailun ajan. Olen monesti sanonut, että olisi siinä niitä tuolejakin mutta ei. Aina pöytäliina menee ryttyyn ja ei voi kynttilöitä tai maljakoita pitää pöydällä.
Alue: Aihe vapaa
No mun äiti tekee myös noin. Se käyttää mua kerran viikossa autolla kaupassa, jotta saan viikon ostokset tehtyä ja jää tunniksi "kylään" sen jälkeen. Aina istuu takki päällä, hörppää kahvit, jutustelee niitä näitä ja vilkuilee kelloa samalla. Ei sillä mihinkään kiire olisi, mutta ehkä ei kiinnosta niinkään seurustella mun kanssa, onhan jo kauppareissun ajan joutunut. No, mutta jos haluaa olla kuumissaan, niin turha mun on tuohon puuttua.
Sama, jos sille joskus soittaa, niin "jaksaa" n. 5 minuuttia jutella ja sitten huomaa, että se kyllästyy ja on moneen otteeseen lopettamassa puhelua, vaikka mulla olisi asia kesken. Ehkä haluaa olla omassa rauhassa, eikä jaaritella turhia. En tiedä.