Äitini tuhoaa koiramme näyttelyuran

Huoh.

Otsikko on ehkä vähän kärjistetty, mutta koiramme kasvattajan toiveena on ollut, että koiraa käytetään ainakin kerran näyttelyssä. Olemme ajatelleet, että jos ensimmäinen näyttely sujuu hyvin, saatamme kehittää siitä itsellemme harrastuksen.

Ensimmäiseen näyttelyyn olisi tarkoitus mennä loppuvuodesta. Ajatuksena on ollut, että kasvatamme koiran turkkia pitkäksi, ja juuri ennen näyttelypäivää käymme trimmauttamassa koiran ammattilaisella nätiksi.

65-vuotias äitini oli hoitamassa koiraa nyt viikonloppuna, ja hän on näistä suunnitelmista tietoinen. Omia koiria hänellä ei ole ollut, mutta on suhteellisen kokenut koiravahti ja katsonut useasti sisarusteni koirien perään - jonkinlainen ymmärrys lemmikeistä siis on.

Kävimme hakemassa koiran kotiin hetki sitten, ja yllätys oli aika melkoinen. Äiti oli "vähän siistinyt turkkia itse, ettei tarvitse turhaan rahaa käyttää mihinkään turhuuskampaamoihin". Tämä 'pieni siistiminen' on ilmeisesti tarkoittanut koko turkin saksimista paikoitellen epätasaiseksi, noin puolen sentin mittaiseksi nysäksi.

Koira näyttää nyt kaljurotalta. Kyseessä ei siis ole lyhytturkkinen rotu, eli näyttelyyn meneminen siirtynee vielä myöhemmäksi... Argh, saako tässä olla äidille vihainen, vaikka hyvää tarkoittikin? Tuntuu pahalle, että oman koiran turkkiin kajotaan ilman lupaa.