Vaimo hoitaa miehenkin suvun joululahjat. Muilla samoin?

En todellakaan hankkisi. Jos ei itse kykene esim. vanhemmilleen ostamaan lahjoja pelkän idioottimaisuutensa takia, niin sitten olkoot ilman lahjoja. Eri asia, jos mies olisi vaikka sairastunut, niin voisin tehdä hankinnat. Tämä on jälleen näitä lapsimiehen tapoja. Seksi ei tällaisen miehen kanssa voi olla mahdollista.

Meilläkin minä hoidan lahjat. Tosin kykeni ostamaan ne ihan itse esim. seurusteluaikoinamme, mutta eiväthän ne mitään kivoja lahjoja olleet. Aina jotain patoja ja pannuja ja kippoja ja kappoja ihmisille, joilla niitä oli jo yli oman tarpeen kaapit pullollaan.

Niinpä se siirtyi vähitellen ja pikkuhiljaa minun kontolleni, tosin yhdessä saatetaan niitä pohtia mutta aika usein minä olen se, joka ne ideat keksii. Nykyään vähän jo harmittaakin, että avioliittomme aikana syntyneet uudet sukulaiset ovat täysin minun kontollani, vaikka kyseessä on miehen sisarusten lapset. Toisaalta ne lapset ovat rakkaita minullekin, joten mieluummin keksin heille itse jotain kuin annan miehen ostaa pannulappuja ja veitsenterottimia.

Meillä mies tekee oman osansa kaikesta kotona ja hän oli esim. hoitovapaalla. Mutta lahjat ja kortit, kokonaan minun hommani... :( ärsyttävää, sillä häneltä ei saa edes mielipidettä ja minulla opettajana on ihan tarpeeksi kiirettä näin ennen joulua. Ja nykyään jopa minun lahjani on melkein aina lahjakortti johonkin. Mies väittää ettei keksi mitään, minun mielestäni hän on vain tässä asiassa laiska.

Yhdessä kyllä mietitään mutta kumpikin ostaa omalle puoliskolleen itse. Tosin ostetaan ihan vaan lähimmälle perheelle, sisarukset ja vanhemmat.
Tiedän perheen, jossa vaimo ostaa lahjat myös kummankin serkuille, pomoille, työkavereille, näiden kaikkien lapsille jaada jaada jaada. Niin ja naapureille! Päiväkodin hoitajille, ihan kaikille. Huhhuh.

Sen verran osallistuu että kuuntelee mitä aioin ostaa ja saattaa jopa sanoa mielipiteensä, mutta ei osaisi kertoa varmaan jos häneltä kysyttäis että mitä ollaan ostamassa/ostettiin. Joskus on mukanakin ostamassa mutta ei yleensä silti muistais mitä oli kellekin. Minulle osaa kyllä ostaa :) Eipä tuo minua haittaa, minusta on kiva ostaa lahjoja ja suunnitella sellaisia mitkä tuntuu juuri täydelliseltä lahjan saajalle ja kuitenkin kohtuullisella rahalla. Nytkin olen tosi innoissani siitä mitä olen keksinyt joululahjoiksi kaikille, kunhan toteutuskin onnistuu :)


Täytyy muuten lisätä että meillä ukko ihan silmää räpäyttämättä ulkoistaisi minulle koko sukuloimisenkin ylipäätään - siihen en sentään suostu :D Jokusen kerran on onnistunut jotkut synttärit tai muut välttämään kokonaan mutta olen kyllä tehnyt selväksi että en todellakaan ala käymään hänen sukunsa juhlissa yksin (lasten kanssa). Meidänkin juhlat hyvin pitkälti saan järjestellä itsekseni vaikka joihinkin "hyvin tärkeisiin" asioihin mieskin saattaa sanoa mielipiteensä.


Mutta mikäs siinä kunhan molemmat on tyytyväisiä osaansa, sit ei tietenkään olisi hyvä työnjako jos jompikumpi olisi tyytymätön osaansa.

Aikuisille ainakin lahjana voi olla laulu ilman -kirjaa, jopa tonttuilua tai aivan muuta kuin esine.

Huokaus.. Älkää ostako niitä lahjoja jos ette ole siitä todella innostuneita, lopettakaa moiset typerät perinteet! Jos taas tykkäätte ostaa niitä turhakkeita joka kämppään ja kumminkaimoille, niin ostakaa, mutta älkää sitten valittako.

Lopetimme tuollaiset lahjomiset jo 15 vuotta sitten suvuissamme minun ehdotuksesta ja ehdotus otettiin vastaan todella huojentuneina. En lähetä enää edes kortteja kuin muutaman kappaleen, soitan mielummin parin minuutin puhelun ennen joulua ja toivottelen joulut sen aikana ja kyselen kuulumisia. Tästäkin on tullut jo kiva perinne ja muutama vanha tätini soittaa meillekin mielummin kuin laittaa sitä täysin persoonatonta korttia.

Toisin sanoen: muuttakaa tapoja jos ette niistä innostu, asia on teidän käsissänne. N40

mieheni on minun myötä alkanut ostamaan lahjoja ja laittamaan kortteja myös omille sukulaisilleen. ihan itse siis miettii ja laittaa, toki saatetaan yhdessä miettiä mistä saaja voisi tykätä. näyttää nauttivan nykyään lahjojen antamisesta :)

Kyllä meilläkin vaimo saa/joutuu hoitamaan (ja maksamaan!) myös pääosan miehen suvun joulu-, syntymäpäivä- ja häälahjoista. Ihan siksi vaan, ettei toinen saa aikaiseksi eikä osaa ostaa kunnollisia lahjoja (ostaa tyyliin Tarjoustalon hilavitkuttimia).

Ennen ostin, mutta nyt en osta. Muutenkin lahjojen osto on minimaalista nykyään. Ihanaa!

Nooo minä tarjouduin hoitamaan asian. Ollaan nuoripari ja rahaa meillä ei ole hirveästi. Annan lahjaksi korin jossa on (kaikki itsetehtyjä) sinappia, hilloja, pipareita ja joulukoristeita. Miehen mielestä se oli hyvä idea ...:)

Meillä ostetaan lahjat kummilapsille. Miehellä on kolme omaa ja minulla kolme sekä yksi yhteinen. Aiemmin mies aina tuskaili omiensa lahjojen kanssa, joten autoin. Nyt on oppinut jo miettimään ja ostamaan itse. Sanoi, että helpompi ostaa, kun ovat jo isompia (yli 5v.)

[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 10:26"]Huokaus.. Älkää ostako niitä lahjoja jos ette ole siitä todella innostuneita, lopettakaa moiset typerät perinteet! Jos taas tykkäätte ostaa niitä turhakkeita joka kämppään ja kumminkaimoille, niin ostakaa, mutta älkää sitten valittako.

Lopetimme tuollaiset lahjomiset jo 15 vuotta sitten suvuissamme minun ehdotuksesta ja ehdotus otettiin vastaan todella huojentuneina. En lähetä enää edes kortteja kuin muutaman kappaleen, soitan mielummin parin minuutin puhelun ennen joulua ja toivottelen joulut sen aikana ja kyselen kuulumisia. Tästäkin on tullut jo kiva perinne ja muutama vanha tätini soittaa meillekin mielummin kuin laittaa sitä täysin persoonatonta korttia.

Toisin sanoen: muuttakaa tapoja jos ette niistä innostu, asia on teidän käsissänne. N40
[/quote]
Parin minuutin puhelu onkin kovin persoonallinen tapa. Olet kitupiikki!

Minä päätin tänä vuonna, että omat lapset on ainoat, kenelle lahjoja ostan. Juuri tuota samaa vuosikaudet, kaikki rahat menee muiden lahjoihin ja vastavuoroisesti minä en saanut mitään. Keksin parempaakin käyttöä vähille rahoilleni. Jos joku loukkaantuu, ihan sama. 

[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 11:25"]

[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 10:26"]Huokaus.. Älkää ostako niitä lahjoja jos ette ole siitä todella innostuneita, lopettakaa moiset typerät perinteet! Jos taas tykkäätte ostaa niitä turhakkeita joka kämppään ja kumminkaimoille, niin ostakaa, mutta älkää sitten valittako. Lopetimme tuollaiset lahjomiset jo 15 vuotta sitten suvuissamme minun ehdotuksesta ja ehdotus otettiin vastaan todella huojentuneina. En lähetä enää edes kortteja kuin muutaman kappaleen, soitan mielummin parin minuutin puhelun ennen joulua ja toivottelen joulut sen aikana ja kyselen kuulumisia. Tästäkin on tullut jo kiva perinne ja muutama vanha tätini soittaa meillekin mielummin kuin laittaa sitä täysin persoonatonta korttia. Toisin sanoen: muuttakaa tapoja jos ette niistä innostu, asia on teidän käsissänne. N40 [/quote] Parin minuutin puhelu onkin kovin persoonallinen tapa. Olet kitupiikki!

[/quote]Ihan miten haluat asian ottaa. :) Jos 80 vuotias tätini katsoisi meidän lähettämää Tiimari-joulukorttia 2-10 sekuntia ja näkee siinä vain korttiin valmiiksi painetun joulutervehdyksen ja toivottajina "Maija ja Matti perheineen", niin paljonpa se iloa tuo. Mutta jos soitan hänelle ja jutustelen kysellen hänen kuulumisia 2-10 minuuttia, niin varmasti hän miettii tätä puhelua jopa seuraavalla viikollakin. Mutta jatka vain niitä korttiesi lähettämisiä tai jouluservettien antamisia, ehkäpä jollekin ne tulevat tosi tarpeeseen. ;-)

Meillä minä huolehdin ja mietin että kenelle ostetaan mitäkin ja yhdessä käydään ostamassa eli kummankin mielipide huomioidaan kuitenkin siellä ostoksilla.

Mun mies on sellainen että sitä kiinnostaa enenmmänki miehisemmät jutut kuin lahjojen ja korttien väkertäminen. Mutta se tietää että mulle on tärkeetä että muistetaaan jouluna ja merkkipäivinä läheisiä niin yrittää kovasti pinnistellä ja olla mukana miettimässä/tekemässä/ostamassa. Ja tottakai mä oon sen mukana sellasissa jutuissa mitkä sille on tärkeitä vaikka ne ei mua nii kiinnostais.

Sitä kutsutaan rakkaudeksi että haluaa toiselle hyvän mielen ja aina on hauskaa molemmilla. 

Mä en ymmärrä sellasia parisuhteita joissa toinen ei haluta toiselle kaikessa vain parasta ja hyvää. Tahallaan jätetään toisen toiveet ja mielipiteet huomioimatta. Ei se ole rakkautta.

Minä hoidan kaikkien lahjat. Mies ostaa lapsille yleensä jotain ja minulle, jos esitän tarpeeksi tarkkaan mitä haluan.

[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 11:43"]

[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 11:25"]

[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 10:26"]Huokaus.. Älkää ostako niitä lahjoja jos ette ole siitä todella innostuneita, lopettakaa moiset typerät perinteet! Jos taas tykkäätte ostaa niitä turhakkeita joka kämppään ja kumminkaimoille, niin ostakaa, mutta älkää sitten valittako. Lopetimme tuollaiset lahjomiset jo 15 vuotta sitten suvuissamme minun ehdotuksesta ja ehdotus otettiin vastaan todella huojentuneina. En lähetä enää edes kortteja kuin muutaman kappaleen, soitan mielummin parin minuutin puhelun ennen joulua ja toivottelen joulut sen aikana ja kyselen kuulumisia. Tästäkin on tullut jo kiva perinne ja muutama vanha tätini soittaa meillekin mielummin kuin laittaa sitä täysin persoonatonta korttia. Toisin sanoen: muuttakaa tapoja jos ette niistä innostu, asia on teidän käsissänne. N40 [/quote] Parin minuutin puhelu onkin kovin persoonallinen tapa. Olet kitupiikki!

[/quote]Ihan miten haluat asian ottaa. :) Jos 80 vuotias tätini katsoisi meidän lähettämää Tiimari-joulukorttia 2-10 sekuntia ja näkee siinä vain korttiin valmiiksi painetun joulutervehdyksen ja toivottajina "Maija ja Matti perheineen", niin paljonpa se iloa tuo. Mutta jos soitan hänelle ja jutustelen kysellen hänen kuulumisia 2-10 minuuttia, niin varmasti hän miettii tätä puhelua jopa seuraavalla viikollakin. Mutta jatka vain niitä korttiesi lähettämisiä tai jouluservettien antamisia, ehkäpä jollekin ne tulevat tosi tarpeeseen. ;-)

[/quote]

Sen joulukortin voi tehdä itse. Siihen voi laittaa esim kuvia teistä ja siitä tätistä ja kirjoittaa samalla kuulumisia. Olen ihan varma että täti olisi aivan onnessaan saadessaan persoonallisen kortin ja kirjeen. Varmsti kortti ja kirje tulevat olemaan tädillä esillä pitkän ajan ja lukisi sen aina uudestaan.

Lisäksi voi soittaa tädille myöhemmin ja kysyä että tuliko posti perille ja täti voi kertoa omat kuulumiset jos ei jaksa enää itse kirjoittaa kirjettä.

Mutta luultavasti sinäkin käytät sen kortin ja kirjeen tekemiseen menevän ajan johonkin paljon "tärkeämpään".

Minusta on kiva saada aivan niitä kaupan euron kortteja. Itse lähetin kaupan kortteja. Jos joku ei tykkää, se on hänen asiansa. Lahjan olen ostanut jo apelle, anopille on mietinnässä. Lapsen ja miehen lahjat ostamatta. Siskolle perheineen laitoin jo lahjat postissa samoin äidilleni. Ostan pieniä käytännöllisiä lahjoja joista on iloa ja hyötyä, kuten sukat tai kirja. Minusta kaikki muistaminen on kivaa, eikä tarvi olla kallista.Olen junttitavis tässä asiassa.

En tee mitään miehen puolesta. Se ei muista mitään juhlapäiviä, ei synttäreitä ei mitään. Äitienpäivänä sanon vaan, et voisit äitilles soittaa. Se on siinä. En ole sen äiti.