Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että päiväkodeissa viljellään kaikenlaisia "sääntöjä" ja "kieltoja" ja pelotellaan uhkilla niitä henkilökunnan jäseniä, siis niitä työntekijöitä. Kyllä lastenkasvatus on täysin toisinpäin tapahtuvaa toimintaa ollut kautta aikojen ja joka ikisessä kolkassa tällä planeetalla. Jopa eläinmaailmassa tajutaan, että aikuinen ohjaa, kieltää, estää ja tuuppii eteenpäin poikasiaan niin, että nämä eivät joudu vaaraan ja oppivat itse toimimaan maailmassa niin, että lauma toimii.

Mitä nämä täysin käsittämättömät uudet "säännöt" ja toiminnan rajoittamisen kiellot oikein ovat? Mistä tällainen sääntökirja löytyy ja kuka sen on laatinut?

Olen jokseenkin varma, että sellaista ei ole vaan kyseessä on varhaiskasvatusuudistuksen surkean huono johtaminen, jolloin muutosta ei ole johdettu mitenkään. Sellaisissa tilanteissa juuri alkavat rehottaa kaiken maailman itse keksityt tulkinnat, selitykset, mutut, päätelmät ja muu disinformaatio. Lukekaa ne oikeasti toimintaa ohjaavat asiakirjat ihhan itse ja huomatkaa, ettei siellä ole yhden yhtä tuollaista kieltoa. Ei tietenkään laissa lue mitään jostain painopeitoista, eikä ole ikinä lukenutkaan.

Kannattaa lopettaa se "rikkinäinen puhelin" - leikki ihan alkuunsa ja sitten lukea ajatuksella ja ymmärrystä käyttäen, mitä niissä laki- ja ops-teksteissä oikeasti sanotaan.

Jos oikeus lapsen rajoittamiseen olisi, niin se olisi kirjattu varhaiskasvatuslakiin. Myös lapsilla on koskemattomuus rikoslain ja perustuslain mukaan, eikä siitä voida poiketa ilman, että asiasta on säädetty laissa.

Esimerkiksi perusopetuslaissa opettajille ja rehtorille on annettu oikeus rajoittaa lapsia tietyissä tilanteissa. Mutta tosiaan ei varhaiskasvatuslaissa.

Älä höpötä.

Sinä et ole päässyt edes oikeustieteellisen tiedekunnan pääsykokeesta läpi saati suorittanut siitä alinta mahdollista tutkintoa, tuskin olet edes hakenut niihin pääsykokeisiin.

Tuollaiset tolvanat, jotka keksivät aivan itse, ja sitten vielä huutelevat ääneen, moisia älyttömyyksiä pitäisi saattaa vastuuseen sanomisistaan. Oikeasti pitäisi ottaa moinen lietsoja esille ja vastaamaan levittämänsä pötypuheen ja lietsonnan seurauksista.

Jos et rajoita alle kouluikäisen pienen lapsen toimintaa ja aiheutat näin hänelle tai hänen lähellään oleville lapsille, aikuisille, eläimille tai ympäristölle vaaratilanteen omalla toiminnallasi, olet syyllistynyt kasvatusvastuusi laiminlyöntiin ja pahimmassa tapauksessa heitteillejättöön ja muiden henkilöiden ja ympäristön suojelun laiminlyöntiin.

Joka ikistä 0-6-vuotiasta lasta rajoitetaan tarvittaessa fyysisesti. Se on ammattitaitoa, että tajuaa tämän ja osaa niin toimia. Samoin heitä pidetään kädestä liikenteessä, sylitellään, halataan, silitetään, kammataan hiuksia, pestään peppu, pyyhitään kakkaviirut pepusta ja osoitetaan muuten ihmislajille ominaista huolenpitoa.

Seuraavan kerran kun kävelet kadulla, katso miltä näyttää jalkakäytävää indikoiva liikennemerkki. Siinä miesoletettu pitää lasta kädestä kiinni. Sinulla lienee joku ongelma tämänkin kanssa?

Juuri näin.

Lakiin kirjoitettaisiin, jos näin ei saisi toimia, siis mikä on kiellettyä tai jos kasvatusvaltaa on rajoitettu, kuten koulujen kohdalla osittain on.

Varhaiskasvatuksessa fyysinen kontrolli on osa kasvatusta. Väkivaltaa ja alistamista ei tietenkään sallita. Siis ei keneltäkään.

Väkivaltaa ei sallita tietenkään myös lapsilta ja siihen puuttumiseen on olemassa selkeät ohjeet ja menettelytavat. "Kiinnipito" on varhaiskasvatuksessa hyväksytty rajoittamistoimenpide, kun lapsi käyttäytyy väkivaltaisesti itseään, ympäristöään tai muita ihmisiä tai eläimiä kohtaan, mukaan lukien aikuista kohtaan. Toimenpiteeseen ja suoritustekniikkaan on kirjalliset ohjeet ja siitä laaditaan raportti, jossa näkyy tilannekuvauksen ohella lapsen, tilannetta hoitaneen kasvattajan sekä mahdollisten uhrien nimet ja vammat. Raportti toimitetaan varhaiskasvatusalueen päällikölle.

Henkilöstöllä, kuten kaikilla lapsilla, on oikeus fyysiseen ja henkiseen koskemattomuuteen. Jos joku vaarantaa tämän muiden koskemattomuuden omalla toiminnallaan, on kasvatusvastuullisen aikuisen vastuulla puuttua tilanteeseen niin, että aiheutettu vaara muita kohtaan poistuu. Fyysiseen rajoittamiseen on varhaiskasvatuksessa oikeus, jos tilanne sitä vaatii. Mikäli lapsen kehitystaso riittää sanallisten ohjeiden noudattamiseen, käytetään ensisijaisesti niitä.

Lahjonta, kiristys ja häpäisy eivät ole perusteltavissa olevia toimintatapoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan itse lapsuudessa ei lässytetty ja tarjottu mitään tukia, nyt pyritään diagnosoimaan kaikki. Jos ei tehnyt läksyjä, jäi tekemään koulun jälkeen jälki-istuntoon. Jos käyttäytyi huonosti joutui nurkkaan tai jälki-istuntoon. Mitään diagnooseja ei tehty ja kaikista tuli joko korkeakoulutettuja tai hyviä ammattilaisia. Jälkeenpäin miettien kukaan luokkalaisista ei ns "syrjäytynyt". Itsekin ekaluokkalaisen opin yhdestä kerrasta kun jouduin jälki-istuntoon. Koulutaksi lähti ja sai itse kävellä bussiasemalla ja etsiä bussin millä pääsi kotiin. Siitä kyllä oppi kerrasta, toista kertaa ei tullut, että olisi antanut aihetta jälki-istuntoon. En ole yhtään katkera tai traumatisoitunut tästä vaan kiitollinen. Kasvatettiin vahvoja selviytyjiä. Kotona oltiin kouluikään saakka ilman tuota ns "varhaiskasvatusta". Lukemaankin opittiin ihan itse kotona ennen kouluikää ym kognitiiviset taidot ilman nykyisin pakollista eskaria.

Hyvin kuvailtu. Juuri tässä on minusta asian ydin, että ennen kasvatettiin selviytyjiä. Tuntuu että nykyään halutaan kasvattaa vain rattaita järjestelmän tarpeisiin. Ennen yritettiin parantaa huonoja lähtökohtia, nykyään ne kirjataan lapsen tietoihin ja niistä tehdään ongelmia, jotka vaativat koko vaka- ja koulu-uran kestävää moniammatillisen tiimin yhteistyötä. Lapsesta itsestään tulee sivustakatsoja omassa elämässään.

Ja nämä moniammatillisten tiimien, usein leimaavat, diagnoosit leimaavat lasta koko elämän.

Olisivat senkin ajan lasten kanssa niin ehkä niitä diagnooseja ei edes tarvittaisi.

Vierailija kirjoitti:

Rajoittamisesta puheenollen. Eräs äiti kertoi miten toimintaterapeutti oli vääntänyt lasta sormusta väkivalloin auki. Lapsi oli heitellyt soraa pihalla eikä ollut heti totellut käskyä. Äiti oli ollut niin järkyttynyt, ettei ollut osannut sanoa mitään ko tilanteessa. Vanhemmat tottelevat laki ja eivät kohdista lapseen mitään väkivaltaa ja sitten amnattilaiset jotka jopa jäävät terapiatilanteissa kahden kesken lasten kanssa, käyttävät väkivaltaa jopa todistajien läsnäollessa. Käsi ja sormet oli kipeytyneet kun aikuinen vääntää kasta käsustäbha sormista. Mielestäni tässä olisi jo aihetta AVI:n valituksellae sote alan työntekijästä. Julkisuudessahan oli joku aika sitten kun päiväkodin hoitaja oli retuuttanut lasta kädestä jollain kaupunki kävelyretkellä. Sivullinen oli luvannut ja tehnyt ilmoitukse ko henkilöstä.

Joo ei tuollaista "kuumakallea" saisi päästää kahden lasten kanssa kun kukaan ei ole näkemässä. Voi käyttää fyysistä väkivaltaa kun hermostuu lapsen käytöksestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan itse lapsuudessa ei lässytetty ja tarjottu mitään tukia, nyt pyritään diagnosoimaan kaikki. Jos ei tehnyt läksyjä, jäi tekemään koulun jälkeen jälki-istuntoon. Jos käyttäytyi huonosti joutui nurkkaan tai jälki-istuntoon. Mitään diagnooseja ei tehty ja kaikista tuli joko korkeakoulutettuja tai hyviä ammattilaisia. Jälkeenpäin miettien kukaan luokkalaisista ei ns "syrjäytynyt". Itsekin ekaluokkalaisen opin yhdestä kerrasta kun jouduin jälki-istuntoon. Koulutaksi lähti ja sai itse kävellä bussiasemalla ja etsiä bussin millä pääsi kotiin. Siitä kyllä oppi kerrasta, toista kertaa ei tullut, että olisi antanut aihetta jälki-istuntoon. En ole yhtään katkera tai traumatisoitunut tästä vaan kiitollinen. Kasvatettiin vahvoja selviytyjiä. Kotona oltiin kouluikään saakka ilman tuota ns "varhaiskasvatusta". Lukemaankin opittiin ihan itse kotona ennen kouluikää ym kognitiiviset taidot ilman nykyisin pakollista eskaria.

Hyvin kuvailtu. Juuri tässä on minusta asian ydin, että ennen kasvatettiin selviytyjiä. Tuntuu että nykyään halutaan kasvattaa vain rattaita järjestelmän tarpeisiin. Ennen yritettiin parantaa huonoja lähtökohtia, nykyään ne kirjataan lapsen tietoihin ja niistä tehdään ongelmia, jotka vaativat koko vaka- ja koulu-uran kestävää moniammatillisen tiimin yhteistyötä. Lapsesta itsestään tulee sivustakatsoja omassa elämässään.

Ja nämä moniammatillisten tiimien, usein leimaavat, diagnoosit leimaavat lasta koko elämän.

Olisivat senkin ajan lasten kanssa niin ehkä niitä diagnooseja ei edes tarvittaisi.

Niistä nykypäivän lapsista seulotaan läpi kaikki laaja-alaiset oppimisvaikeudet, lyhyet työmuistit, dysleksiat, tunne-elämän säätelyn ongelmat, kehon hahmotuksen ongelmat jne. Tarkoituksena on, että kun nämä on tunnistettu, näitä lapsia voisi paremmin ja heille sopivammin opettaa. Ei oppimisvaikeudet muumilauluilla parane eikä niillä saada niistä lapsista lukutatoisia, oppivelvollisuutensa suorittaneita työkuntoisia kansalaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan itse lapsuudessa ei lässytetty ja tarjottu mitään tukia, nyt pyritään diagnosoimaan kaikki. Jos ei tehnyt läksyjä, jäi tekemään koulun jälkeen jälki-istuntoon. Jos käyttäytyi huonosti joutui nurkkaan tai jälki-istuntoon. Mitään diagnooseja ei tehty ja kaikista tuli joko korkeakoulutettuja tai hyviä ammattilaisia. Jälkeenpäin miettien kukaan luokkalaisista ei ns "syrjäytynyt". Itsekin ekaluokkalaisen opin yhdestä kerrasta kun jouduin jälki-istuntoon. Koulutaksi lähti ja sai itse kävellä bussiasemalla ja etsiä bussin millä pääsi kotiin. Siitä kyllä oppi kerrasta, toista kertaa ei tullut, että olisi antanut aihetta jälki-istuntoon. En ole yhtään katkera tai traumatisoitunut tästä vaan kiitollinen. Kasvatettiin vahvoja selviytyjiä. Kotona oltiin kouluikään saakka ilman tuota ns "varhaiskasvatusta". Lukemaankin opittiin ihan itse kotona ennen kouluikää ym kognitiiviset taidot ilman nykyisin pakollista eskaria.

Hyvin kuvailtu. Juuri tässä on minusta asian ydin, että ennen kasvatettiin selviytyjiä. Tuntuu että nykyään halutaan kasvattaa vain rattaita järjestelmän tarpeisiin. Ennen yritettiin parantaa huonoja lähtökohtia, nykyään ne kirjataan lapsen tietoihin ja niistä tehdään ongelmia, jotka vaativat koko vaka- ja koulu-uran kestävää moniammatillisen tiimin yhteistyötä. Lapsesta itsestään tulee sivustakatsoja omassa elämässään.

Ja nämä moniammatillisten tiimien, usein leimaavat, diagnoosit leimaavat lasta koko elämän.

Olisivat senkin ajan lasten kanssa niin ehkä niitä diagnooseja ei edes tarvittaisi.

Niistä nykypäivän lapsista seulotaan läpi kaikki laaja-alaiset oppimisvaikeudet, lyhyet työmuistit, dysleksiat, tunne-elämän säätelyn ongelmat, kehon hahmotuksen ongelmat jne. Tarkoituksena on, että kun nämä on tunnistettu, näitä lapsia voisi paremmin ja heille sopivammin opettaa. Ei oppimisvaikeudet muumilauluilla parane eikä niillä saada niistä lapsista lukutatoisia, oppivelvollisuutensa suorittaneita työkuntoisia kansalaisia.

Höpöhöpö.

Työ on uuvuttavaa. Lapsien käytös on muuttunut vuosien saatossa haasteelliseksi. Työssä kohtaa väkivaltaa ym. Työntekijät haukkuvat ja kyttäävät toisiaan, eivätkä ota vastuuta työnteosta. Usein on yksi tiimissä jolla on vastuuna sitä tätä ja tota. Työpaikkojen ilmapiiri on myrkyllistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan itse lapsuudessa ei lässytetty ja tarjottu mitään tukia, nyt pyritään diagnosoimaan kaikki. Jos ei tehnyt läksyjä, jäi tekemään koulun jälkeen jälki-istuntoon. Jos käyttäytyi huonosti joutui nurkkaan tai jälki-istuntoon. Mitään diagnooseja ei tehty ja kaikista tuli joko korkeakoulutettuja tai hyviä ammattilaisia. Jälkeenpäin miettien kukaan luokkalaisista ei ns "syrjäytynyt". Itsekin ekaluokkalaisen opin yhdestä kerrasta kun jouduin jälki-istuntoon. Koulutaksi lähti ja sai itse kävellä bussiasemalla ja etsiä bussin millä pääsi kotiin. Siitä kyllä oppi kerrasta, toista kertaa ei tullut, että olisi antanut aihetta jälki-istuntoon. En ole yhtään katkera tai traumatisoitunut tästä vaan kiitollinen. Kasvatettiin vahvoja selviytyjiä. Kotona oltiin kouluikään saakka ilman tuota ns "varhaiskasvatusta". Lukemaankin opittiin ihan itse kotona ennen kouluikää ym kognitiiviset taidot ilman nykyisin pakollista eskaria.

Hyvin kuvailtu. Juuri tässä on minusta asian ydin, että ennen kasvatettiin selviytyjiä. Tuntuu että nykyään halutaan kasvattaa vain rattaita järjestelmän tarpeisiin. Ennen yritettiin parantaa huonoja lähtökohtia, nykyään ne kirjataan lapsen tietoihin ja niistä tehdään ongelmia, jotka vaativat koko vaka- ja koulu-uran kestävää moniammatillisen tiimin yhteistyötä. Lapsesta itsestään tulee sivustakatsoja omassa elämässään.

Ja nämä moniammatillisten tiimien, usein leimaavat, diagnoosit leimaavat lasta koko elämän.

Olisivat senkin ajan lasten kanssa niin ehkä niitä diagnooseja ei edes tarvittaisi.

Niistä nykypäivän lapsista seulotaan läpi kaikki laaja-alaiset oppimisvaikeudet, lyhyet työmuistit, dysleksiat, tunne-elämän säätelyn ongelmat, kehon hahmotuksen ongelmat jne. Tarkoituksena on, että kun nämä on tunnistettu, näitä lapsia voisi paremmin ja heille sopivammin opettaa. Ei oppimisvaikeudet muumilauluilla parane eikä niillä saada niistä lapsista lukutatoisia, oppivelvollisuutensa suorittaneita työkuntoisia kansalaisia.

Kaikki eivät voi olla Nokian perustajia ja matematiikan professoreja. Ennen se oli ihan ok ja kaikille oli tilaa, erityisluokat sitten tietenkin vielä erikseen. Nykyään moni ennen normaali asia on medikalisoitu, diagnosoitu ja tehty ongelmaksi, vaikka kysymys on vain eroista persoonissa, temperamenteissa ja muissa synnynnäisissä ominaisuuksissa. Tasa-arvo on muuttunut tasapäistämiseksi ja kovasti peräänkuulutettu suvaitsevaisuus on vain tarpeettomien, usein pysyvien leimojen lyömistä jo ihan pikkulapsiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan itse lapsuudessa ei lässytetty ja tarjottu mitään tukia, nyt pyritään diagnosoimaan kaikki. Jos ei tehnyt läksyjä, jäi tekemään koulun jälkeen jälki-istuntoon. Jos käyttäytyi huonosti joutui nurkkaan tai jälki-istuntoon. Mitään diagnooseja ei tehty ja kaikista tuli joko korkeakoulutettuja tai hyviä ammattilaisia. Jälkeenpäin miettien kukaan luokkalaisista ei ns "syrjäytynyt". Itsekin ekaluokkalaisen opin yhdestä kerrasta kun jouduin jälki-istuntoon. Koulutaksi lähti ja sai itse kävellä bussiasemalla ja etsiä bussin millä pääsi kotiin. Siitä kyllä oppi kerrasta, toista kertaa ei tullut, että olisi antanut aihetta jälki-istuntoon. En ole yhtään katkera tai traumatisoitunut tästä vaan kiitollinen. Kasvatettiin vahvoja selviytyjiä. Kotona oltiin kouluikään saakka ilman tuota ns "varhaiskasvatusta". Lukemaankin opittiin ihan itse kotona ennen kouluikää ym kognitiiviset taidot ilman nykyisin pakollista eskaria.

Hyvin kuvailtu. Juuri tässä on minusta asian ydin, että ennen kasvatettiin selviytyjiä. Tuntuu että nykyään halutaan kasvattaa vain rattaita järjestelmän tarpeisiin. Ennen yritettiin parantaa huonoja lähtökohtia, nykyään ne kirjataan lapsen tietoihin ja niistä tehdään ongelmia, jotka vaativat koko vaka- ja koulu-uran kestävää moniammatillisen tiimin yhteistyötä. Lapsesta itsestään tulee sivustakatsoja omassa elämässään.

Ja nämä moniammatillisten tiimien, usein leimaavat, diagnoosit leimaavat lasta koko elämän.

Olisivat senkin ajan lasten kanssa niin ehkä niitä diagnooseja ei edes tarvittaisi.

Niistä nykypäivän lapsista seulotaan läpi kaikki laaja-alaiset oppimisvaikeudet, lyhyet työmuistit, dysleksiat, tunne-elämän säätelyn ongelmat, kehon hahmotuksen ongelmat jne. Tarkoituksena on, että kun nämä on tunnistettu, näitä lapsia voisi paremmin ja heille sopivammin opettaa. Ei oppimisvaikeudet muumilauluilla parane eikä niillä saada niistä lapsista lukutatoisia, oppivelvollisuutensa suorittaneita työkuntoisia kansalaisia.

Ihme, että näitä "oppivelvollisuutensa suorittaneita työkuntoisia" kansalaisia tuli ilman tätä kaikkitietävän ja diagbnoosileimoja lyövää varhaiskasvatusta. Kyllä aikanaan koulut käytiin ihan jokainen ja jonkinlaisen koulutuksen sai jokainen. Ennen oli opinto-ohjaajat jotka perehtyivät jokaisen koulunsa päättävän koulutukseen ja jatko-opintoihin hakuun. Jokainen haki johonkin ja myös pääsi opiskelemaan. Pienessä koulussa jokaisesta tuli jotain peruskoulun jälkeen. Kukaan ei saanut mitään tukia ja diagnooseja, ainoa mihin puututtiin oli koulumenestys. Erityisopetusta sai jos joku sitä tarvitsi, ns tukiopetusta. Ihmisen persoonallisuuteen ei puututtu, joku oli vilkas ja joku hiljainen. Ketään ei diagnosoitu leimaamalla joksikin persoonallisuutensa vuoksi. Käytöstavat opetettiin ja vaadittiin jokaiselta ja ne myös kumma kyllä opittiin ilman mitään terapioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että päiväkodeissa viljellään kaikenlaisia "sääntöjä" ja "kieltoja" ja pelotellaan uhkilla niitä henkilökunnan jäseniä, siis niitä työntekijöitä. Kyllä lastenkasvatus on täysin toisinpäin tapahtuvaa toimintaa ollut kautta aikojen ja joka ikisessä kolkassa tällä planeetalla. Jopa eläinmaailmassa tajutaan, että aikuinen ohjaa, kieltää, estää ja tuuppii eteenpäin poikasiaan niin, että nämä eivät joudu vaaraan ja oppivat itse toimimaan maailmassa niin, että lauma toimii.

Mitä nämä täysin käsittämättömät uudet "säännöt" ja toiminnan rajoittamisen kiellot oikein ovat? Mistä tällainen sääntökirja löytyy ja kuka sen on laatinut?

Olen jokseenkin varma, että sellaista ei ole vaan kyseessä on varhaiskasvatusuudistuksen surkean huono johtaminen, jolloin muutosta ei ole johdettu mitenkään. Sellaisissa tilanteissa juuri alkavat rehottaa kaiken maailman itse keksityt tulkinnat, selitykset, mutut, päätelmät ja muu disinformaatio. Lukekaa ne oikeasti toimintaa ohjaavat asiakirjat ihhan itse ja huomatkaa, ettei siellä ole yhden yhtä tuollaista kieltoa. Ei tietenkään laissa lue mitään jostain painopeitoista, eikä ole ikinä lukenutkaan.

Kannattaa lopettaa se "rikkinäinen puhelin" - leikki ihan alkuunsa ja sitten lukea ajatuksella ja ymmärrystä käyttäen, mitä niissä laki- ja ops-teksteissä oikeasti sanotaan.

Jos oikeus lapsen rajoittamiseen olisi, niin se olisi kirjattu varhaiskasvatuslakiin. Myös lapsilla on koskemattomuus rikoslain ja perustuslain mukaan, eikä siitä voida poiketa ilman, että asiasta on säädetty laissa.

Esimerkiksi perusopetuslaissa opettajille ja rehtorille on annettu oikeus rajoittaa lapsia tietyissä tilanteissa. Mutta tosiaan ei varhaiskasvatuslaissa.

Älä höpötä.

Sinä et ole päässyt edes oikeustieteellisen tiedekunnan pääsykokeesta läpi saati suorittanut siitä alinta mahdollista tutkintoa, tuskin olet edes hakenut niihin pääsykokeisiin.

Tuollaiset tolvanat, jotka keksivät aivan itse, ja sitten vielä huutelevat ääneen, moisia älyttömyyksiä pitäisi saattaa vastuuseen sanomisistaan. Oikeasti pitäisi ottaa moinen lietsoja esille ja vastaamaan levittämänsä pötypuheen ja lietsonnan seurauksista.

Jos et rajoita alle kouluikäisen pienen lapsen toimintaa ja aiheutat näin hänelle tai hänen lähellään oleville lapsille, aikuisille, eläimille tai ympäristölle vaaratilanteen omalla toiminnallasi, olet syyllistynyt kasvatusvastuusi laiminlyöntiin ja pahimmassa tapauksessa heitteillejättöön ja muiden henkilöiden ja ympäristön suojelun laiminlyöntiin.

Joka ikistä 0-6-vuotiasta lasta rajoitetaan tarvittaessa fyysisesti. Se on ammattitaitoa, että tajuaa tämän ja osaa niin toimia. Samoin heitä pidetään kädestä liikenteessä, sylitellään, halataan, silitetään, kammataan hiuksia, pestään peppu, pyyhitään kakkaviirut pepusta ja osoitetaan muuten ihmislajille ominaista huolenpitoa.

Seuraavan kerran kun kävelet kadulla, katso miltä näyttää jalkakäytävää indikoiva liikennemerkki. Siinä miesoletettu pitää lasta kädestä kiinni. Sinulla lienee joku ongelma tämänkin kanssa?

Juuri näin.

Lakiin kirjoitettaisiin, jos näin ei saisi toimia, siis mikä on kiellettyä tai jos kasvatusvaltaa on rajoitettu, kuten koulujen kohdalla osittain on.

Varhaiskasvatuksessa fyysinen kontrolli on osa kasvatusta. Väkivaltaa ja alistamista ei tietenkään sallita. Siis ei keneltäkään.

Väkivaltaa ei sallita tietenkään myös lapsilta ja siihen puuttumiseen on olemassa selkeät ohjeet ja menettelytavat. "Kiinnipito" on varhaiskasvatuksessa hyväksytty rajoittamistoimenpide, kun lapsi käyttäytyy väkivaltaisesti itseään, ympäristöään tai muita ihmisiä tai eläimiä kohtaan, mukaan lukien aikuista kohtaan. Toimenpiteeseen ja suoritustekniikkaan on kirjalliset ohjeet ja siitä laaditaan raportti, jossa näkyy tilannekuvauksen ohella lapsen, tilannetta hoitaneen kasvattajan sekä mahdollisten uhrien nimet ja vammat. Raportti toimitetaan varhaiskasvatusalueen päällikölle.

Henkilöstöllä, kuten kaikilla lapsilla, on oikeus fyysiseen ja henkiseen koskemattomuuteen. Jos joku vaarantaa tämän muiden koskemattomuuden omalla toiminnallaan, on kasvatusvastuullisen aikuisen vastuulla puuttua tilanteeseen niin, että aiheutettu vaara muita kohtaan poistuu. Fyysiseen rajoittamiseen on varhaiskasvatuksessa oikeus, jos tilanne sitä vaatii. Mikäli lapsen kehitystaso riittää sanallisten ohjeiden noudattamiseen, käytetään ensisijaisesti niitä.

Lahjonta, kiristys ja häpäisy eivät ole perusteltavissa olevia toimintatapoja.

Tuo on juuri se muutos mikä tuli varhaiskasvatuksen myötä. Päivähoidon aikaan lapsesta sai ottaa kiinni muutenkin kuin vain poikkeustapauksissa eikä siitä tarvinnut tehdä mitään raporttia. Kiinni ottaminen oli myös sallittua muillekin kuin kasvatusvastuullisille aikuisille.

Lisäksi päivähoidossa käytettiin yleisesti lahjontaa ja kiristystä, eli lapsia saatettiin rangaista tottelemattomuudesta ja palkita tottelemisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan itse lapsuudessa ei lässytetty ja tarjottu mitään tukia, nyt pyritään diagnosoimaan kaikki. Jos ei tehnyt läksyjä, jäi tekemään koulun jälkeen jälki-istuntoon. Jos käyttäytyi huonosti joutui nurkkaan tai jälki-istuntoon. Mitään diagnooseja ei tehty ja kaikista tuli joko korkeakoulutettuja tai hyviä ammattilaisia. Jälkeenpäin miettien kukaan luokkalaisista ei ns "syrjäytynyt". Itsekin ekaluokkalaisen opin yhdestä kerrasta kun jouduin jälki-istuntoon. Koulutaksi lähti ja sai itse kävellä bussiasemalla ja etsiä bussin millä pääsi kotiin. Siitä kyllä oppi kerrasta, toista kertaa ei tullut, että olisi antanut aihetta jälki-istuntoon. En ole yhtään katkera tai traumatisoitunut tästä vaan kiitollinen. Kasvatettiin vahvoja selviytyjiä. Kotona oltiin kouluikään saakka ilman tuota ns "varhaiskasvatusta". Lukemaankin opittiin ihan itse kotona ennen kouluikää ym kognitiiviset taidot ilman nykyisin pakollista eskaria.

Hyvin kuvailtu. Juuri tässä on minusta asian ydin, että ennen kasvatettiin selviytyjiä. Tuntuu että nykyään halutaan kasvattaa vain rattaita järjestelmän tarpeisiin. Ennen yritettiin parantaa huonoja lähtökohtia, nykyään ne kirjataan lapsen tietoihin ja niistä tehdään ongelmia, jotka vaativat koko vaka- ja koulu-uran kestävää moniammatillisen tiimin yhteistyötä. Lapsesta itsestään tulee sivustakatsoja omassa elämässään.

Ja nämä moniammatillisten tiimien, usein leimaavat, diagnoosit leimaavat lasta koko elämän.

Olisivat senkin ajan lasten kanssa niin ehkä niitä diagnooseja ei edes tarvittaisi.

Niistä nykypäivän lapsista seulotaan läpi kaikki laaja-alaiset oppimisvaikeudet, lyhyet työmuistit, dysleksiat, tunne-elämän säätelyn ongelmat, kehon hahmotuksen ongelmat jne. Tarkoituksena on, että kun nämä on tunnistettu, näitä lapsia voisi paremmin ja heille sopivammin opettaa. Ei oppimisvaikeudet muumilauluilla parane eikä niillä saada niistä lapsista lukutatoisia, oppivelvollisuutensa suorittaneita työkuntoisia kansalaisia.

Kaikki eivät voi olla Nokian perustajia ja matematiikan professoreja. Ennen se oli ihan ok ja kaikille oli tilaa, erityisluokat sitten tietenkin vielä erikseen. Nykyään moni ennen normaali asia on medikalisoitu, diagnosoitu ja tehty ongelmaksi, vaikka kysymys on vain eroista persoonissa, temperamenteissa ja muissa synnynnäisissä ominaisuuksissa. Tasa-arvo on muuttunut tasapäistämiseksi ja kovasti peräänkuulutettu suvaitsevaisuus on vain tarpeettomien, usein pysyvien leimojen lyömistä jo ihan pikkulapsiin.

Me eletään nykyisin yhteiskunnassa, jossa lukutaidottomille ja kouluja käymättömille ei ole tarjolla minkäänlaista roolia eikä elinkeinoa.

Ulkona kaks työntekijää valvomassa ulkoilua. Silti lapsi tulee päiväkodin sisältä hakemaan aikuista ulos apuun, kun haastajien lasten leikki on sellaista mitä ei pitäisi aikuisen sallia. Apua hakevalta lapsesta kysyttäessä mitä nämä ulkoilua valvovat aikuiset tekivät. He vain juttelevat keskenään ei kato mitä leikitään, oli lapsen vastaus. Kirjalliset työt kesken ja kengät jalkaan ilman ulkovaatteita ulos ohjaamaan tilannetta. Näin homma toimii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että päiväkodeissa viljellään kaikenlaisia "sääntöjä" ja "kieltoja" ja pelotellaan uhkilla niitä henkilökunnan jäseniä, siis niitä työntekijöitä. Kyllä lastenkasvatus on täysin toisinpäin tapahtuvaa toimintaa ollut kautta aikojen ja joka ikisessä kolkassa tällä planeetalla. Jopa eläinmaailmassa tajutaan, että aikuinen ohjaa, kieltää, estää ja tuuppii eteenpäin poikasiaan niin, että nämä eivät joudu vaaraan ja oppivat itse toimimaan maailmassa niin, että lauma toimii.

Mitä nämä täysin käsittämättömät uudet "säännöt" ja toiminnan rajoittamisen kiellot oikein ovat? Mistä tällainen sääntökirja löytyy ja kuka sen on laatinut?

Olen jokseenkin varma, että sellaista ei ole vaan kyseessä on varhaiskasvatusuudistuksen surkean huono johtaminen, jolloin muutosta ei ole johdettu mitenkään. Sellaisissa tilanteissa juuri alkavat rehottaa kaiken maailman itse keksityt tulkinnat, selitykset, mutut, päätelmät ja muu disinformaatio. Lukekaa ne oikeasti toimintaa ohjaavat asiakirjat ihhan itse ja huomatkaa, ettei siellä ole yhden yhtä tuollaista kieltoa. Ei tietenkään laissa lue mitään jostain painopeitoista, eikä ole ikinä lukenutkaan.

Kannattaa lopettaa se "rikkinäinen puhelin" - leikki ihan alkuunsa ja sitten lukea ajatuksella ja ymmärrystä käyttäen, mitä niissä laki- ja ops-teksteissä oikeasti sanotaan.

Jos oikeus lapsen rajoittamiseen olisi, niin se olisi kirjattu varhaiskasvatuslakiin. Myös lapsilla on koskemattomuus rikoslain ja perustuslain mukaan, eikä siitä voida poiketa ilman, että asiasta on säädetty laissa.

Esimerkiksi perusopetuslaissa opettajille ja rehtorille on annettu oikeus rajoittaa lapsia tietyissä tilanteissa. Mutta tosiaan ei varhaiskasvatuslaissa.

Älä höpötä.

Sinä et ole päässyt edes oikeustieteellisen tiedekunnan pääsykokeesta läpi saati suorittanut siitä alinta mahdollista tutkintoa, tuskin olet edes hakenut niihin pääsykokeisiin.

Tuollaiset tolvanat, jotka keksivät aivan itse, ja sitten vielä huutelevat ääneen, moisia älyttömyyksiä pitäisi saattaa vastuuseen sanomisistaan. Oikeasti pitäisi ottaa moinen lietsoja esille ja vastaamaan levittämänsä pötypuheen ja lietsonnan seurauksista.

Jos et rajoita alle kouluikäisen pienen lapsen toimintaa ja aiheutat näin hänelle tai hänen lähellään oleville lapsille, aikuisille, eläimille tai ympäristölle vaaratilanteen omalla toiminnallasi, olet syyllistynyt kasvatusvastuusi laiminlyöntiin ja pahimmassa tapauksessa heitteillejättöön ja muiden henkilöiden ja ympäristön suojelun laiminlyöntiin.

Joka ikistä 0-6-vuotiasta lasta rajoitetaan tarvittaessa fyysisesti. Se on ammattitaitoa, että tajuaa tämän ja osaa niin toimia. Samoin heitä pidetään kädestä liikenteessä, sylitellään, halataan, silitetään, kammataan hiuksia, pestään peppu, pyyhitään kakkaviirut pepusta ja osoitetaan muuten ihmislajille ominaista huolenpitoa.

Seuraavan kerran kun kävelet kadulla, katso miltä näyttää jalkakäytävää indikoiva liikennemerkki. Siinä miesoletettu pitää lasta kädestä kiinni. Sinulla lienee joku ongelma tämänkin kanssa?

Juuri näin.

Lakiin kirjoitettaisiin, jos näin ei saisi toimia, siis mikä on kiellettyä tai jos kasvatusvaltaa on rajoitettu, kuten koulujen kohdalla osittain on.

Varhaiskasvatuksessa fyysinen kontrolli on osa kasvatusta. Väkivaltaa ja alistamista ei tietenkään sallita. Siis ei keneltäkään.

Väkivaltaa ei sallita tietenkään myös lapsilta ja siihen puuttumiseen on olemassa selkeät ohjeet ja menettelytavat. "Kiinnipito" on varhaiskasvatuksessa hyväksytty rajoittamistoimenpide, kun lapsi käyttäytyy väkivaltaisesti itseään, ympäristöään tai muita ihmisiä tai eläimiä kohtaan, mukaan lukien aikuista kohtaan. Toimenpiteeseen ja suoritustekniikkaan on kirjalliset ohjeet ja siitä laaditaan raportti, jossa näkyy tilannekuvauksen ohella lapsen, tilannetta hoitaneen kasvattajan sekä mahdollisten uhrien nimet ja vammat. Raportti toimitetaan varhaiskasvatusalueen päällikölle.

Henkilöstöllä, kuten kaikilla lapsilla, on oikeus fyysiseen ja henkiseen koskemattomuuteen. Jos joku vaarantaa tämän muiden koskemattomuuden omalla toiminnallaan, on kasvatusvastuullisen aikuisen vastuulla puuttua tilanteeseen niin, että aiheutettu vaara muita kohtaan poistuu. Fyysiseen rajoittamiseen on varhaiskasvatuksessa oikeus, jos tilanne sitä vaatii. Mikäli lapsen kehitystaso riittää sanallisten ohjeiden noudattamiseen, käytetään ensisijaisesti niitä.

Lahjonta, kiristys ja häpäisy eivät ole perusteltavissa olevia toimintatapoja.

Saako lasta vaatia tottelemaan? Sehän on alistamista, että hoitaja päättää ja lapsi tottelee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan itse lapsuudessa ei lässytetty ja tarjottu mitään tukia, nyt pyritään diagnosoimaan kaikki. Jos ei tehnyt läksyjä, jäi tekemään koulun jälkeen jälki-istuntoon. Jos käyttäytyi huonosti joutui nurkkaan tai jälki-istuntoon. Mitään diagnooseja ei tehty ja kaikista tuli joko korkeakoulutettuja tai hyviä ammattilaisia. Jälkeenpäin miettien kukaan luokkalaisista ei ns "syrjäytynyt". Itsekin ekaluokkalaisen opin yhdestä kerrasta kun jouduin jälki-istuntoon. Koulutaksi lähti ja sai itse kävellä bussiasemalla ja etsiä bussin millä pääsi kotiin. Siitä kyllä oppi kerrasta, toista kertaa ei tullut, että olisi antanut aihetta jälki-istuntoon. En ole yhtään katkera tai traumatisoitunut tästä vaan kiitollinen. Kasvatettiin vahvoja selviytyjiä. Kotona oltiin kouluikään saakka ilman tuota ns "varhaiskasvatusta". Lukemaankin opittiin ihan itse kotona ennen kouluikää ym kognitiiviset taidot ilman nykyisin pakollista eskaria.

Hyvin kuvailtu. Juuri tässä on minusta asian ydin, että ennen kasvatettiin selviytyjiä. Tuntuu että nykyään halutaan kasvattaa vain rattaita järjestelmän tarpeisiin. Ennen yritettiin parantaa huonoja lähtökohtia, nykyään ne kirjataan lapsen tietoihin ja niistä tehdään ongelmia, jotka vaativat koko vaka- ja koulu-uran kestävää moniammatillisen tiimin yhteistyötä. Lapsesta itsestään tulee sivustakatsoja omassa elämässään.

Ja nämä moniammatillisten tiimien, usein leimaavat, diagnoosit leimaavat lasta koko elämän.

Olisivat senkin ajan lasten kanssa niin ehkä niitä diagnooseja ei edes tarvittaisi.

Niistä nykypäivän lapsista seulotaan läpi kaikki laaja-alaiset oppimisvaikeudet, lyhyet työmuistit, dysleksiat, tunne-elämän säätelyn ongelmat, kehon hahmotuksen ongelmat jne. Tarkoituksena on, että kun nämä on tunnistettu, näitä lapsia voisi paremmin ja heille sopivammin opettaa. Ei oppimisvaikeudet muumilauluilla parane eikä niillä saada niistä lapsista lukutatoisia, oppivelvollisuutensa suorittaneita työkuntoisia kansalaisia.

Ihme, että näitä "oppivelvollisuutensa suorittaneita työkuntoisia" kansalaisia tuli ilman tätä kaikkitietävän ja diagbnoosileimoja lyövää varhaiskasvatusta. Kyllä aikanaan koulut käytiin ihan jokainen ja jonkinlaisen koulutuksen sai jokainen. Ennen oli opinto-ohjaajat jotka perehtyivät jokaisen koulunsa päättävän koulutukseen ja jatko-opintoihin hakuun. Jokainen haki johonkin ja myös pääsi opiskelemaan. Pienessä koulussa jokaisesta tuli jotain peruskoulun jälkeen. Kukaan ei saanut mitään tukia ja diagnooseja, ainoa mihin puututtiin oli koulumenestys. Erityisopetusta sai jos joku sitä tarvitsi, ns tukiopetusta. Ihmisen persoonallisuuteen ei puututtu, joku oli vilkas ja joku hiljainen. Ketään ei diagnosoitu leimaamalla joksikin persoonallisuutensa vuoksi. Käytöstavat opetettiin ja vaadittiin jokaiselta ja ne myös kumma kyllä opittiin ilman mitään terapioita.

Oppimishäiriöt tai keskittymishäiriöt, dysleksia jne eivät ole persoonallisuuskysymyksiä. Miten pihalla ihmiset oikein ovat?

Ei ihme, että alalta hakeutuvat pois ne jotka haluaisivat tehdä työnsä hyvin. Nyt sitä ei voi tehdä. Työssä on paljon ihmisiä millä ei ole mitään kokemusta lapsista ja lasten kasvatuksesta.

Kyllähän piiloaggressivisuutta voi olla varhaiskasvatuksen työntekijöissä. Jollekin lapselle oli sanottu päiväkodissa vaippaa vaihdettaessa, että "hyi kun haisee". Tästä oli seurauksena se, että herkkä lapsi rupesi panttaamaan kakkimistaan ja sai ummetuksen jota sitten jouduttiin hoitamaan erikoissairaanhoidossa toiminnallisena ummetuksena. Selvisi myöhemmin kun lapsi kertoi mitä päiväkodin täti oli sanonut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että päiväkodeissa viljellään kaikenlaisia "sääntöjä" ja "kieltoja" ja pelotellaan uhkilla niitä henkilökunnan jäseniä, siis niitä työntekijöitä. Kyllä lastenkasvatus on täysin toisinpäin tapahtuvaa toimintaa ollut kautta aikojen ja joka ikisessä kolkassa tällä planeetalla. Jopa eläinmaailmassa tajutaan, että aikuinen ohjaa, kieltää, estää ja tuuppii eteenpäin poikasiaan niin, että nämä eivät joudu vaaraan ja oppivat itse toimimaan maailmassa niin, että lauma toimii.

Mitä nämä täysin käsittämättömät uudet "säännöt" ja toiminnan rajoittamisen kiellot oikein ovat? Mistä tällainen sääntökirja löytyy ja kuka sen on laatinut?

Olen jokseenkin varma, että sellaista ei ole vaan kyseessä on varhaiskasvatusuudistuksen surkean huono johtaminen, jolloin muutosta ei ole johdettu mitenkään. Sellaisissa tilanteissa juuri alkavat rehottaa kaiken maailman itse keksityt tulkinnat, selitykset, mutut, päätelmät ja muu disinformaatio. Lukekaa ne oikeasti toimintaa ohjaavat asiakirjat ihhan itse ja huomatkaa, ettei siellä ole yhden yhtä tuollaista kieltoa. Ei tietenkään laissa lue mitään jostain painopeitoista, eikä ole ikinä lukenutkaan.

Kannattaa lopettaa se "rikkinäinen puhelin" - leikki ihan alkuunsa ja sitten lukea ajatuksella ja ymmärrystä käyttäen, mitä niissä laki- ja ops-teksteissä oikeasti sanotaan.

Jos oikeus lapsen rajoittamiseen olisi, niin se olisi kirjattu varhaiskasvatuslakiin. Myös lapsilla on koskemattomuus rikoslain ja perustuslain mukaan, eikä siitä voida poiketa ilman, että asiasta on säädetty laissa.

Esimerkiksi perusopetuslaissa opettajille ja rehtorille on annettu oikeus rajoittaa lapsia tietyissä tilanteissa. Mutta tosiaan ei varhaiskasvatuslaissa.

Älä höpötä.

Sinä et ole päässyt edes oikeustieteellisen tiedekunnan pääsykokeesta läpi saati suorittanut siitä alinta mahdollista tutkintoa, tuskin olet edes hakenut niihin pääsykokeisiin.

Tuollaiset tolvanat, jotka keksivät aivan itse, ja sitten vielä huutelevat ääneen, moisia älyttömyyksiä pitäisi saattaa vastuuseen sanomisistaan. Oikeasti pitäisi ottaa moinen lietsoja esille ja vastaamaan levittämänsä pötypuheen ja lietsonnan seurauksista.

Jos et rajoita alle kouluikäisen pienen lapsen toimintaa ja aiheutat näin hänelle tai hänen lähellään oleville lapsille, aikuisille, eläimille tai ympäristölle vaaratilanteen omalla toiminnallasi, olet syyllistynyt kasvatusvastuusi laiminlyöntiin ja pahimmassa tapauksessa heitteillejättöön ja muiden henkilöiden ja ympäristön suojelun laiminlyöntiin.

Joka ikistä 0-6-vuotiasta lasta rajoitetaan tarvittaessa fyysisesti. Se on ammattitaitoa, että tajuaa tämän ja osaa niin toimia. Samoin heitä pidetään kädestä liikenteessä, sylitellään, halataan, silitetään, kammataan hiuksia, pestään peppu, pyyhitään kakkaviirut pepusta ja osoitetaan muuten ihmislajille ominaista huolenpitoa.

Seuraavan kerran kun kävelet kadulla, katso miltä näyttää jalkakäytävää indikoiva liikennemerkki. Siinä miesoletettu pitää lasta kädestä kiinni. Sinulla lienee joku ongelma tämänkin kanssa?

Juuri näin.

Lakiin kirjoitettaisiin, jos näin ei saisi toimia, siis mikä on kiellettyä tai jos kasvatusvaltaa on rajoitettu, kuten koulujen kohdalla osittain on.

Varhaiskasvatuksessa fyysinen kontrolli on osa kasvatusta. Väkivaltaa ja alistamista ei tietenkään sallita. Siis ei keneltäkään.

Väkivaltaa ei sallita tietenkään myös lapsilta ja siihen puuttumiseen on olemassa selkeät ohjeet ja menettelytavat. "Kiinnipito" on varhaiskasvatuksessa hyväksytty rajoittamistoimenpide, kun lapsi käyttäytyy väkivaltaisesti itseään, ympäristöään tai muita ihmisiä tai eläimiä kohtaan, mukaan lukien aikuista kohtaan. Toimenpiteeseen ja suoritustekniikkaan on kirjalliset ohjeet ja siitä laaditaan raportti, jossa näkyy tilannekuvauksen ohella lapsen, tilannetta hoitaneen kasvattajan sekä mahdollisten uhrien nimet ja vammat. Raportti toimitetaan varhaiskasvatusalueen päällikölle.

Henkilöstöllä, kuten kaikilla lapsilla, on oikeus fyysiseen ja henkiseen koskemattomuuteen. Jos joku vaarantaa tämän muiden koskemattomuuden omalla toiminnallaan, on kasvatusvastuullisen aikuisen vastuulla puuttua tilanteeseen niin, että aiheutettu vaara muita kohtaan poistuu. Fyysiseen rajoittamiseen on varhaiskasvatuksessa oikeus, jos tilanne sitä vaatii. Mikäli lapsen kehitystaso riittää sanallisten ohjeiden noudattamiseen, käytetään ensisijaisesti niitä.

Lahjonta, kiristys ja häpäisy eivät ole perusteltavissa olevia toimintatapoja.

Saako lasta vaatia tottelemaan? Sehän on alistamista, että hoitaja päättää ja lapsi tottelee.

Voiko aikuista alistaa noudattamaan liikennesääntöjä, työpaikan sääntöjä ym.? Ihan sama asia. Lasta on hyvä opastaa jo noudattamaan sääntöjä joita tulee aikuisiällä paljon vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että päiväkodeissa viljellään kaikenlaisia "sääntöjä" ja "kieltoja" ja pelotellaan uhkilla niitä henkilökunnan jäseniä, siis niitä työntekijöitä. Kyllä lastenkasvatus on täysin toisinpäin tapahtuvaa toimintaa ollut kautta aikojen ja joka ikisessä kolkassa tällä planeetalla. Jopa eläinmaailmassa tajutaan, että aikuinen ohjaa, kieltää, estää ja tuuppii eteenpäin poikasiaan niin, että nämä eivät joudu vaaraan ja oppivat itse toimimaan maailmassa niin, että lauma toimii.

Mitä nämä täysin käsittämättömät uudet "säännöt" ja toiminnan rajoittamisen kiellot oikein ovat? Mistä tällainen sääntökirja löytyy ja kuka sen on laatinut?

Olen jokseenkin varma, että sellaista ei ole vaan kyseessä on varhaiskasvatusuudistuksen surkean huono johtaminen, jolloin muutosta ei ole johdettu mitenkään. Sellaisissa tilanteissa juuri alkavat rehottaa kaiken maailman itse keksityt tulkinnat, selitykset, mutut, päätelmät ja muu disinformaatio. Lukekaa ne oikeasti toimintaa ohjaavat asiakirjat ihhan itse ja huomatkaa, ettei siellä ole yhden yhtä tuollaista kieltoa. Ei tietenkään laissa lue mitään jostain painopeitoista, eikä ole ikinä lukenutkaan.

Kannattaa lopettaa se "rikkinäinen puhelin" - leikki ihan alkuunsa ja sitten lukea ajatuksella ja ymmärrystä käyttäen, mitä niissä laki- ja ops-teksteissä oikeasti sanotaan.

Jos oikeus lapsen rajoittamiseen olisi, niin se olisi kirjattu varhaiskasvatuslakiin. Myös lapsilla on koskemattomuus rikoslain ja perustuslain mukaan, eikä siitä voida poiketa ilman, että asiasta on säädetty laissa.

Esimerkiksi perusopetuslaissa opettajille ja rehtorille on annettu oikeus rajoittaa lapsia tietyissä tilanteissa. Mutta tosiaan ei varhaiskasvatuslaissa.

Älä höpötä.

Sinä et ole päässyt edes oikeustieteellisen tiedekunnan pääsykokeesta läpi saati suorittanut siitä alinta mahdollista tutkintoa, tuskin olet edes hakenut niihin pääsykokeisiin.

Tuollaiset tolvanat, jotka keksivät aivan itse, ja sitten vielä huutelevat ääneen, moisia älyttömyyksiä pitäisi saattaa vastuuseen sanomisistaan. Oikeasti pitäisi ottaa moinen lietsoja esille ja vastaamaan levittämänsä pötypuheen ja lietsonnan seurauksista.

Jos et rajoita alle kouluikäisen pienen lapsen toimintaa ja aiheutat näin hänelle tai hänen lähellään oleville lapsille, aikuisille, eläimille tai ympäristölle vaaratilanteen omalla toiminnallasi, olet syyllistynyt kasvatusvastuusi laiminlyöntiin ja pahimmassa tapauksessa heitteillejättöön ja muiden henkilöiden ja ympäristön suojelun laiminlyöntiin.

Joka ikistä 0-6-vuotiasta lasta rajoitetaan tarvittaessa fyysisesti. Se on ammattitaitoa, että tajuaa tämän ja osaa niin toimia. Samoin heitä pidetään kädestä liikenteessä, sylitellään, halataan, silitetään, kammataan hiuksia, pestään peppu, pyyhitään kakkaviirut pepusta ja osoitetaan muuten ihmislajille ominaista huolenpitoa.

Seuraavan kerran kun kävelet kadulla, katso miltä näyttää jalkakäytävää indikoiva liikennemerkki. Siinä miesoletettu pitää lasta kädestä kiinni. Sinulla lienee joku ongelma tämänkin kanssa?

Juuri näin.

Lakiin kirjoitettaisiin, jos näin ei saisi toimia, siis mikä on kiellettyä tai jos kasvatusvaltaa on rajoitettu, kuten koulujen kohdalla osittain on.

Varhaiskasvatuksessa fyysinen kontrolli on osa kasvatusta. Väkivaltaa ja alistamista ei tietenkään sallita. Siis ei keneltäkään.

Väkivaltaa ei sallita tietenkään myös lapsilta ja siihen puuttumiseen on olemassa selkeät ohjeet ja menettelytavat. "Kiinnipito" on varhaiskasvatuksessa hyväksytty rajoittamistoimenpide, kun lapsi käyttäytyy väkivaltaisesti itseään, ympäristöään tai muita ihmisiä tai eläimiä kohtaan, mukaan lukien aikuista kohtaan. Toimenpiteeseen ja suoritustekniikkaan on kirjalliset ohjeet ja siitä laaditaan raportti, jossa näkyy tilannekuvauksen ohella lapsen, tilannetta hoitaneen kasvattajan sekä mahdollisten uhrien nimet ja vammat. Raportti toimitetaan varhaiskasvatusalueen päällikölle.

Henkilöstöllä, kuten kaikilla lapsilla, on oikeus fyysiseen ja henkiseen koskemattomuuteen. Jos joku vaarantaa tämän muiden koskemattomuuden omalla toiminnallaan, on kasvatusvastuullisen aikuisen vastuulla puuttua tilanteeseen niin, että aiheutettu vaara muita kohtaan poistuu. Fyysiseen rajoittamiseen on varhaiskasvatuksessa oikeus, jos tilanne sitä vaatii. Mikäli lapsen kehitystaso riittää sanallisten ohjeiden noudattamiseen, käytetään ensisijaisesti niitä.

Lahjonta, kiristys ja häpäisy eivät ole perusteltavissa olevia toimintatapoja.

Saako lasta vaatia tottelemaan? Sehän on alistamista, että hoitaja päättää ja lapsi tottelee.

Voiko aikuista alistaa noudattamaan liikennesääntöjä, työpaikan sääntöjä ym.? Ihan sama asia. Lasta on hyvä opastaa jo noudattamaan sääntöjä joita tulee aikuisiällä paljon vastaan.

Kyse ei ole virallisten sääntöjen noudattamisesta vaan siitä, että osa hoitajista haluaa sanella lapsille asiat. Jankuttavat esim. että "päiväkodin aikuisia pitää totella aina". Aiemmin kuuli joskus jopa sitä, että lapselle sanottiin "tottelet tai itket ja tottelet".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että päiväkodeissa viljellään kaikenlaisia "sääntöjä" ja "kieltoja" ja pelotellaan uhkilla niitä henkilökunnan jäseniä, siis niitä työntekijöitä. Kyllä lastenkasvatus on täysin toisinpäin tapahtuvaa toimintaa ollut kautta aikojen ja joka ikisessä kolkassa tällä planeetalla. Jopa eläinmaailmassa tajutaan, että aikuinen ohjaa, kieltää, estää ja tuuppii eteenpäin poikasiaan niin, että nämä eivät joudu vaaraan ja oppivat itse toimimaan maailmassa niin, että lauma toimii.

Mitä nämä täysin käsittämättömät uudet "säännöt" ja toiminnan rajoittamisen kiellot oikein ovat? Mistä tällainen sääntökirja löytyy ja kuka sen on laatinut?

Olen jokseenkin varma, että sellaista ei ole vaan kyseessä on varhaiskasvatusuudistuksen surkean huono johtaminen, jolloin muutosta ei ole johdettu mitenkään. Sellaisissa tilanteissa juuri alkavat rehottaa kaiken maailman itse keksityt tulkinnat, selitykset, mutut, päätelmät ja muu disinformaatio. Lukekaa ne oikeasti toimintaa ohjaavat asiakirjat ihhan itse ja huomatkaa, ettei siellä ole yhden yhtä tuollaista kieltoa. Ei tietenkään laissa lue mitään jostain painopeitoista, eikä ole ikinä lukenutkaan.

Kannattaa lopettaa se "rikkinäinen puhelin" - leikki ihan alkuunsa ja sitten lukea ajatuksella ja ymmärrystä käyttäen, mitä niissä laki- ja ops-teksteissä oikeasti sanotaan.

Jos oikeus lapsen rajoittamiseen olisi, niin se olisi kirjattu varhaiskasvatuslakiin. Myös lapsilla on koskemattomuus rikoslain ja perustuslain mukaan, eikä siitä voida poiketa ilman, että asiasta on säädetty laissa.

Esimerkiksi perusopetuslaissa opettajille ja rehtorille on annettu oikeus rajoittaa lapsia tietyissä tilanteissa. Mutta tosiaan ei varhaiskasvatuslaissa.

Älä höpötä.

Sinä et ole päässyt edes oikeustieteellisen tiedekunnan pääsykokeesta läpi saati suorittanut siitä alinta mahdollista tutkintoa, tuskin olet edes hakenut niihin pääsykokeisiin.

Tuollaiset tolvanat, jotka keksivät aivan itse, ja sitten vielä huutelevat ääneen, moisia älyttömyyksiä pitäisi saattaa vastuuseen sanomisistaan. Oikeasti pitäisi ottaa moinen lietsoja esille ja vastaamaan levittämänsä pötypuheen ja lietsonnan seurauksista.

Jos et rajoita alle kouluikäisen pienen lapsen toimintaa ja aiheutat näin hänelle tai hänen lähellään oleville lapsille, aikuisille, eläimille tai ympäristölle vaaratilanteen omalla toiminnallasi, olet syyllistynyt kasvatusvastuusi laiminlyöntiin ja pahimmassa tapauksessa heitteillejättöön ja muiden henkilöiden ja ympäristön suojelun laiminlyöntiin.

Joka ikistä 0-6-vuotiasta lasta rajoitetaan tarvittaessa fyysisesti. Se on ammattitaitoa, että tajuaa tämän ja osaa niin toimia. Samoin heitä pidetään kädestä liikenteessä, sylitellään, halataan, silitetään, kammataan hiuksia, pestään peppu, pyyhitään kakkaviirut pepusta ja osoitetaan muuten ihmislajille ominaista huolenpitoa.

Seuraavan kerran kun kävelet kadulla, katso miltä näyttää jalkakäytävää indikoiva liikennemerkki. Siinä miesoletettu pitää lasta kädestä kiinni. Sinulla lienee joku ongelma tämänkin kanssa?

Juuri näin.

Lakiin kirjoitettaisiin, jos näin ei saisi toimia, siis mikä on kiellettyä tai jos kasvatusvaltaa on rajoitettu, kuten koulujen kohdalla osittain on.

Varhaiskasvatuksessa fyysinen kontrolli on osa kasvatusta. Väkivaltaa ja alistamista ei tietenkään sallita. Siis ei keneltäkään.

Väkivaltaa ei sallita tietenkään myös lapsilta ja siihen puuttumiseen on olemassa selkeät ohjeet ja menettelytavat. "Kiinnipito" on varhaiskasvatuksessa hyväksytty rajoittamistoimenpide, kun lapsi käyttäytyy väkivaltaisesti itseään, ympäristöään tai muita ihmisiä tai eläimiä kohtaan, mukaan lukien aikuista kohtaan. Toimenpiteeseen ja suoritustekniikkaan on kirjalliset ohjeet ja siitä laaditaan raportti, jossa näkyy tilannekuvauksen ohella lapsen, tilannetta hoitaneen kasvattajan sekä mahdollisten uhrien nimet ja vammat. Raportti toimitetaan varhaiskasvatusalueen päällikölle.

Henkilöstöllä, kuten kaikilla lapsilla, on oikeus fyysiseen ja henkiseen koskemattomuuteen. Jos joku vaarantaa tämän muiden koskemattomuuden omalla toiminnallaan, on kasvatusvastuullisen aikuisen vastuulla puuttua tilanteeseen niin, että aiheutettu vaara muita kohtaan poistuu. Fyysiseen rajoittamiseen on varhaiskasvatuksessa oikeus, jos tilanne sitä vaatii. Mikäli lapsen kehitystaso riittää sanallisten ohjeiden noudattamiseen, käytetään ensisijaisesti niitä.

Lahjonta, kiristys ja häpäisy eivät ole perusteltavissa olevia toimintatapoja.

Saako lasta vaatia tottelemaan? Sehän on alistamista, että hoitaja päättää ja lapsi tottelee.

Voiko aikuista alistaa noudattamaan liikennesääntöjä, työpaikan sääntöjä ym.? Ihan sama asia. Lasta on hyvä opastaa jo noudattamaan sääntöjä joita tulee aikuisiällä paljon vastaan.

Aikuista ja lasta ei voi verrata keskenään. Ihmisen aivot kehittyvät 25 vuotiaaksi asti. Riippuu siitä miten opetetaan sääntöjä. Päiväkodin ihmisillä ei ole mitään oikeutta käyttää väkivaltaa toisten ihmisten lapsiin retuuttamalla tai käymällä millään tavoin käsiksi lapseen näppeineen. Siinä syyllistyy rikokseen. Ei aikuisetkaan saa retuuttaa tai vääntää käsistä työpaikalla työkavereitaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että päiväkodeissa viljellään kaikenlaisia "sääntöjä" ja "kieltoja" ja pelotellaan uhkilla niitä henkilökunnan jäseniä, siis niitä työntekijöitä. Kyllä lastenkasvatus on täysin toisinpäin tapahtuvaa toimintaa ollut kautta aikojen ja joka ikisessä kolkassa tällä planeetalla. Jopa eläinmaailmassa tajutaan, että aikuinen ohjaa, kieltää, estää ja tuuppii eteenpäin poikasiaan niin, että nämä eivät joudu vaaraan ja oppivat itse toimimaan maailmassa niin, että lauma toimii.

Mitä nämä täysin käsittämättömät uudet "säännöt" ja toiminnan rajoittamisen kiellot oikein ovat? Mistä tällainen sääntökirja löytyy ja kuka sen on laatinut?

Olen jokseenkin varma, että sellaista ei ole vaan kyseessä on varhaiskasvatusuudistuksen surkean huono johtaminen, jolloin muutosta ei ole johdettu mitenkään. Sellaisissa tilanteissa juuri alkavat rehottaa kaiken maailman itse keksityt tulkinnat, selitykset, mutut, päätelmät ja muu disinformaatio. Lukekaa ne oikeasti toimintaa ohjaavat asiakirjat ihhan itse ja huomatkaa, ettei siellä ole yhden yhtä tuollaista kieltoa. Ei tietenkään laissa lue mitään jostain painopeitoista, eikä ole ikinä lukenutkaan.

Kannattaa lopettaa se "rikkinäinen puhelin" - leikki ihan alkuunsa ja sitten lukea ajatuksella ja ymmärrystä käyttäen, mitä niissä laki- ja ops-teksteissä oikeasti sanotaan.

Jos oikeus lapsen rajoittamiseen olisi, niin se olisi kirjattu varhaiskasvatuslakiin. Myös lapsilla on koskemattomuus rikoslain ja perustuslain mukaan, eikä siitä voida poiketa ilman, että asiasta on säädetty laissa.

Esimerkiksi perusopetuslaissa opettajille ja rehtorille on annettu oikeus rajoittaa lapsia tietyissä tilanteissa. Mutta tosiaan ei varhaiskasvatuslaissa.

Älä höpötä.

Sinä et ole päässyt edes oikeustieteellisen tiedekunnan pääsykokeesta läpi saati suorittanut siitä alinta mahdollista tutkintoa, tuskin olet edes hakenut niihin pääsykokeisiin.

Tuollaiset tolvanat, jotka keksivät aivan itse, ja sitten vielä huutelevat ääneen, moisia älyttömyyksiä pitäisi saattaa vastuuseen sanomisistaan. Oikeasti pitäisi ottaa moinen lietsoja esille ja vastaamaan levittämänsä pötypuheen ja lietsonnan seurauksista.

Jos et rajoita alle kouluikäisen pienen lapsen toimintaa ja aiheutat näin hänelle tai hänen lähellään oleville lapsille, aikuisille, eläimille tai ympäristölle vaaratilanteen omalla toiminnallasi, olet syyllistynyt kasvatusvastuusi laiminlyöntiin ja pahimmassa tapauksessa heitteillejättöön ja muiden henkilöiden ja ympäristön suojelun laiminlyöntiin.

Joka ikistä 0-6-vuotiasta lasta rajoitetaan tarvittaessa fyysisesti. Se on ammattitaitoa, että tajuaa tämän ja osaa niin toimia. Samoin heitä pidetään kädestä liikenteessä, sylitellään, halataan, silitetään, kammataan hiuksia, pestään peppu, pyyhitään kakkaviirut pepusta ja osoitetaan muuten ihmislajille ominaista huolenpitoa.

Seuraavan kerran kun kävelet kadulla, katso miltä näyttää jalkakäytävää indikoiva liikennemerkki. Siinä miesoletettu pitää lasta kädestä kiinni. Sinulla lienee joku ongelma tämänkin kanssa?

Juuri näin.

Lakiin kirjoitettaisiin, jos näin ei saisi toimia, siis mikä on kiellettyä tai jos kasvatusvaltaa on rajoitettu, kuten koulujen kohdalla osittain on.

Varhaiskasvatuksessa fyysinen kontrolli on osa kasvatusta. Väkivaltaa ja alistamista ei tietenkään sallita. Siis ei keneltäkään.

Väkivaltaa ei sallita tietenkään myös lapsilta ja siihen puuttumiseen on olemassa selkeät ohjeet ja menettelytavat. "Kiinnipito" on varhaiskasvatuksessa hyväksytty rajoittamistoimenpide, kun lapsi käyttäytyy väkivaltaisesti itseään, ympäristöään tai muita ihmisiä tai eläimiä kohtaan, mukaan lukien aikuista kohtaan. Toimenpiteeseen ja suoritustekniikkaan on kirjalliset ohjeet ja siitä laaditaan raportti, jossa näkyy tilannekuvauksen ohella lapsen, tilannetta hoitaneen kasvattajan sekä mahdollisten uhrien nimet ja vammat. Raportti toimitetaan varhaiskasvatusalueen päällikölle.

Henkilöstöllä, kuten kaikilla lapsilla, on oikeus fyysiseen ja henkiseen koskemattomuuteen. Jos joku vaarantaa tämän muiden koskemattomuuden omalla toiminnallaan, on kasvatusvastuullisen aikuisen vastuulla puuttua tilanteeseen niin, että aiheutettu vaara muita kohtaan poistuu. Fyysiseen rajoittamiseen on varhaiskasvatuksessa oikeus, jos tilanne sitä vaatii. Mikäli lapsen kehitystaso riittää sanallisten ohjeiden noudattamiseen, käytetään ensisijaisesti niitä.

Lahjonta, kiristys ja häpäisy eivät ole perusteltavissa olevia toimintatapoja.

Saako lasta vaatia tottelemaan? Sehän on alistamista, että hoitaja päättää ja lapsi tottelee.

Voiko aikuista alistaa noudattamaan liikennesääntöjä, työpaikan sääntöjä ym.? Ihan sama asia. Lasta on hyvä opastaa jo noudattamaan sääntöjä joita tulee aikuisiällä paljon vastaan.

Aikuista ja lasta ei voi verrata keskenään. Ihmisen aivot kehittyvät 25 vuotiaaksi asti. Riippuu siitä miten opetetaan sääntöjä. Päiväkodin ihmisillä ei ole mitään oikeutta käyttää väkivaltaa toisten ihmisten lapsiin retuuttamalla tai käymällä millään tavoin käsiksi lapseen näppeineen. Siinä syyllistyy rikokseen. Ei aikuisetkaan saa retuuttaa tai vääntää käsistä työpaikalla työkavereitaan.

Meinaatko ettei lapselle saa laittaa mitään rajoja? Juuri tämän takia monet lähtee. Ei kukaan työntekijä halua kokea väkivaltaa ja uhkaavia tilanteita. Eikä nähdä kuinka ne hiljaiset ja arat lapset kärsivät näistä riehujista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että päiväkodeissa viljellään kaikenlaisia "sääntöjä" ja "kieltoja" ja pelotellaan uhkilla niitä henkilökunnan jäseniä, siis niitä työntekijöitä. Kyllä lastenkasvatus on täysin toisinpäin tapahtuvaa toimintaa ollut kautta aikojen ja joka ikisessä kolkassa tällä planeetalla. Jopa eläinmaailmassa tajutaan, että aikuinen ohjaa, kieltää, estää ja tuuppii eteenpäin poikasiaan niin, että nämä eivät joudu vaaraan ja oppivat itse toimimaan maailmassa niin, että lauma toimii.

Mitä nämä täysin käsittämättömät uudet "säännöt" ja toiminnan rajoittamisen kiellot oikein ovat? Mistä tällainen sääntökirja löytyy ja kuka sen on laatinut?

Olen jokseenkin varma, että sellaista ei ole vaan kyseessä on varhaiskasvatusuudistuksen surkean huono johtaminen, jolloin muutosta ei ole johdettu mitenkään. Sellaisissa tilanteissa juuri alkavat rehottaa kaiken maailman itse keksityt tulkinnat, selitykset, mutut, päätelmät ja muu disinformaatio. Lukekaa ne oikeasti toimintaa ohjaavat asiakirjat ihhan itse ja huomatkaa, ettei siellä ole yhden yhtä tuollaista kieltoa. Ei tietenkään laissa lue mitään jostain painopeitoista, eikä ole ikinä lukenutkaan.

Kannattaa lopettaa se "rikkinäinen puhelin" - leikki ihan alkuunsa ja sitten lukea ajatuksella ja ymmärrystä käyttäen, mitä niissä laki- ja ops-teksteissä oikeasti sanotaan.

Jos oikeus lapsen rajoittamiseen olisi, niin se olisi kirjattu varhaiskasvatuslakiin. Myös lapsilla on koskemattomuus rikoslain ja perustuslain mukaan, eikä siitä voida poiketa ilman, että asiasta on säädetty laissa.

Esimerkiksi perusopetuslaissa opettajille ja rehtorille on annettu oikeus rajoittaa lapsia tietyissä tilanteissa. Mutta tosiaan ei varhaiskasvatuslaissa.

Älä höpötä.

Sinä et ole päässyt edes oikeustieteellisen tiedekunnan pääsykokeesta läpi saati suorittanut siitä alinta mahdollista tutkintoa, tuskin olet edes hakenut niihin pääsykokeisiin.

Tuollaiset tolvanat, jotka keksivät aivan itse, ja sitten vielä huutelevat ääneen, moisia älyttömyyksiä pitäisi saattaa vastuuseen sanomisistaan. Oikeasti pitäisi ottaa moinen lietsoja esille ja vastaamaan levittämänsä pötypuheen ja lietsonnan seurauksista.

Jos et rajoita alle kouluikäisen pienen lapsen toimintaa ja aiheutat näin hänelle tai hänen lähellään oleville lapsille, aikuisille, eläimille tai ympäristölle vaaratilanteen omalla toiminnallasi, olet syyllistynyt kasvatusvastuusi laiminlyöntiin ja pahimmassa tapauksessa heitteillejättöön ja muiden henkilöiden ja ympäristön suojelun laiminlyöntiin.

Joka ikistä 0-6-vuotiasta lasta rajoitetaan tarvittaessa fyysisesti. Se on ammattitaitoa, että tajuaa tämän ja osaa niin toimia. Samoin heitä pidetään kädestä liikenteessä, sylitellään, halataan, silitetään, kammataan hiuksia, pestään peppu, pyyhitään kakkaviirut pepusta ja osoitetaan muuten ihmislajille ominaista huolenpitoa.

Seuraavan kerran kun kävelet kadulla, katso miltä näyttää jalkakäytävää indikoiva liikennemerkki. Siinä miesoletettu pitää lasta kädestä kiinni. Sinulla lienee joku ongelma tämänkin kanssa?

Juuri näin.

Lakiin kirjoitettaisiin, jos näin ei saisi toimia, siis mikä on kiellettyä tai jos kasvatusvaltaa on rajoitettu, kuten koulujen kohdalla osittain on.

Varhaiskasvatuksessa fyysinen kontrolli on osa kasvatusta. Väkivaltaa ja alistamista ei tietenkään sallita. Siis ei keneltäkään.

Väkivaltaa ei sallita tietenkään myös lapsilta ja siihen puuttumiseen on olemassa selkeät ohjeet ja menettelytavat. "Kiinnipito" on varhaiskasvatuksessa hyväksytty rajoittamistoimenpide, kun lapsi käyttäytyy väkivaltaisesti itseään, ympäristöään tai muita ihmisiä tai eläimiä kohtaan, mukaan lukien aikuista kohtaan. Toimenpiteeseen ja suoritustekniikkaan on kirjalliset ohjeet ja siitä laaditaan raportti, jossa näkyy tilannekuvauksen ohella lapsen, tilannetta hoitaneen kasvattajan sekä mahdollisten uhrien nimet ja vammat. Raportti toimitetaan varhaiskasvatusalueen päällikölle.

Henkilöstöllä, kuten kaikilla lapsilla, on oikeus fyysiseen ja henkiseen koskemattomuuteen. Jos joku vaarantaa tämän muiden koskemattomuuden omalla toiminnallaan, on kasvatusvastuullisen aikuisen vastuulla puuttua tilanteeseen niin, että aiheutettu vaara muita kohtaan poistuu. Fyysiseen rajoittamiseen on varhaiskasvatuksessa oikeus, jos tilanne sitä vaatii. Mikäli lapsen kehitystaso riittää sanallisten ohjeiden noudattamiseen, käytetään ensisijaisesti niitä.

Lahjonta, kiristys ja häpäisy eivät ole perusteltavissa olevia toimintatapoja.

Saako lasta vaatia tottelemaan? Sehän on alistamista, että hoitaja päättää ja lapsi tottelee.

No kyllä minusta saa, esim. ryhmä 21 lasta niin mitä siitä tulisi jos ei ole sääntöjä ja raameja? Onhan tämä ongelma jo näkyvissä suomalaisissa kouluissa.