Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko KETÄÄN, joka tapasi elämänsä miehen ja sai vielä perheenkin yli 35v.???? ov
04.09.2006 |
Yksi surullinen täällä kaipaisi lohdutusta ja toivoa.
Ikää on jo 35v. , monta pitkää parisuhdetta takana, mutta ei perhettä. Uusi ja nykyinen miesystävä on pian entinen; hänen erostaan on niin vähän aikaa, että hänen prioriteettinsä ovat näköjään vielä ihan sekaisin. Iän myötä olen alkanut jos nyt en muuta niin kunnioittaa itseäni enemmän, enkä enää suostu siihen, että minua kohdellaan huonosti. Kiva mies tämä on, valitettavan kiva, mutta asumuserossa vasta ja kovasti kiinni perheessään. (Ennenkuin innostutte: He olivat muuttaneet erilleen jo ennenkö me tavattiin, ja mies EI halua takaisin; hän kestää ex-vaimon pompotteluja vain, koska ei halua menettää lasten tapaamisoikeutta.)
Tänään juuri tajusin, että tämä tilanne voi kestää hyvinkin pitkään, enkä minä halua olla kenenkään 3. tärkein ihminen, lasten ja ex-vaimon jälkeen, ilman mitään tulevaisuuden suunnitelmia. Lapset ovat tottakai jokaiselle vanhemmalle ne tärkeimmät, sen ymmärrän hyvin, mutta sitten haluaisin olla minä. Ja tämän miehen kanssa niin ei taida käydä...
Anteeksi, tulipa purettua. Piti vaan kysyä, kun tuntuu niin toivottoman surulliselta nyt, niin onkohan kelleen käyny niin (tai tutulle), että ihan vasta myöhään tapaa Sen miehen, ja tulee saa vielä hyvän parisuhteen. On niin katkera vanhapiika-olo... :' -(
Kommentit (17)
ja toisella vielä siihen lapsiakin tehtynä. Vielä ehdit : )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun niitä täydellisiä miehiä ei valitettavasti ole olemassakaan. Itse sen olen kantapään kautta oppinut. Hyvä suhde riittää...
tapasi nykyisen miehensä 37-vuotiaana ja he päättivät suhteellisen pian yrittää lapsia. Nainen tuli raskaaksi pian ja on nyt paitsi äiti yhteiselle lapselle, myös läheinen miehen edellisestä liitosta oleville lapsille.
Mahdollista se siis toki on. Toivottavasti osaat tehdä oikean ratkaisun, voimia sinulle!
ei koskaan löytänyt miestä mutta viimeisenä oljenkortenaan hankkiutui raskaaksi 43v, tuloksena meikäläinen.
joka tapasi jokin aika sitten miehen 37-vuotiaana ja nyt on yhteinen asunto hankittuna ja lapsiprojekti aluillaan. Mutta tosiaan ei kannata luottaa liikaa niihin vanhoihin " ihannemies" kategorioihinsa, koska ne tuskin ovat ihan otollisimmat, kun yli 30 v. vielä yksin on. Eli ota vaan se järjellä ajatellen hyvä mies, vaikkei se ulkonäöllään himoja herättäisikään. Kysele, jos joku tuttu voisi järjestää sulle sokkotreffit vaikka jonkun harraste- tai työkaverinsa kanssa.
Onnea etsintään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
35-vuotiaana. Olemme myös saamassa yhteisen lapsen, olen nyt 41-vuotias.
Läheltä piti kuitenkin etten jäänyt lapsettomaksi. Toisaalta, jos olisin pitänyt kiinni nuoruuteni kriteereistä ' elämäni miehen' suhteen, olisin kävellyt onneni ohi. Samoin, jos olisin jäänyt roikkumaan edelliseen suhteeseen jossa mies " oli lapsensa jo tehnyt" , olisin jäänyt paljosta paitsi.
Otin riskin ja hyvin kävi.
Kyllä meitä vastaavia tapauksia siis löytyy!
Ihania ihmisiä, kun vaivaudutte vastaamaan. Ihan meinaa itku tulla (juu, olen todella herkässä mielentilassa).
Mutta en ole mielestäni liian kranttu (enkä kavereideni mielestä), päinvastoin, mulla on vaan käynyt TOSI huono tuuri. Melkein kaikki exät on mun jälkeen perustaneet perheen... :-(
Tämä nykyinen olisi kiva mies, oikein kiva, eikä mulla ole mitään sitä vastaan, että hänellä on lapsia, päinvastoin hyvä vaan! Ja voisin antaa aikaa sille, että toipuu erostaan ja tutustua rauhassa mieheen ym. Mutta kun olo on nyt jotenkin kummallinen..
Olen tänään alkanut uudella tavalla kuulla miestä. Hän on sellaisia kummallisuuksia jutellut, että esim. hänelle riittää tämä asumuseroa, ja hän ei halua erota " kokonaan" exästään. Ai miksikö? No siltä varalta, että jos hänelle tapahtuu jotain niin että ex-vaimo pärjää sitten. Ja hän aikoo lasten elatusmaksujen lisäksi maksaa ex-vaimon talon lainan seuraavat 20v.
Jotenkin outoa minusta. Ja niinpä väkisin alkaa tulla sellainen olo, että saatan " antaa hänelle tässä aikaa" vähän turhaan... :-( Olen ollut niin ihmeissäni, että niin kiva ja kunnollinen minut huomaa ja minuun ihastuu. No, jospa hän haluaakin pitää kahta naista. Onko minusta huomaamattani tullut toinen nainen??
Täytyy miettiä, ja tietysti myös kohdata mies, joka on perhensä luona keskiviikkoon... :-(
Mutta, kiitos nyt näistä kommenteista. Lähden nyt vähän ulkoilemaan, jos saisi hymyn väännettyä huulille. Ruttakuonoa ei kukaan huoli, en edes minä!
Kiitos vielä vastaajille, jotka antoivat toivoa.
t. ap
PS. Sinä, jonka äiti oli takertunut viimeiseen oljenkorteen... Olen minäkin sitä vaihtoehtoa ajatellut, ja pitänyt viimeisenä vaihtoehtona myös, mutta se että olet olemassa, vähän konkretisoi tätäkin vaihtoehtoa... Ihana että vastasit!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin kans jo aivan varma ettei tämmöistä voi mulle sattua,
Esim serkkuni. Hän on nyt 42 ja odottaa ensimmäistä lastaan. Miehensä hän tapasi muutama vuosi sitten. Ja kyllä ovat onnellisia elämään. Ihan kateeksi käy.. *huooh*
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli 35 kun tapasi miehensä. Nyt on ihana mies, kaksi lasta ja ikää 40 v.
jäänkin yksin, niin teen sitten sen lapsen 35-40 vuotiaana, yksin.
Mutta ei sitten tarvinnutkaan kun kymmenen sinnkuvuoden jälkeen tapasin sen Oikean.
Mutta varmasti olisin sen lapsen " tehnyt" ... Koska olen sellainen, että pärjään myös tarvittaessa omillani, ja tiesin, että jaksaisin sen lapsen kanssa yksin. Tiedän monta onnellista Yh-äitiä, jotka ovat sen lapsensa tehneet " yksin" ja kaikki lapset ovat hyvinvoivia, rakastettuja lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niitä 3 kpl. Viimeinen 8v. suhde kariutui kun kaverini oli 40v. siihen, että mies oli lykännyt lapsentekoa vuosikausia, ja kaverini sanoi jotenkin tajunneensa, että ei tule ikinä saamaan lasta mikäli jatkaa tämän miehen kanssa. Hankkui eroon miehestä ja hankki lapsen yksin (luovuttajasperman avulla), on tällä hetkellä ihan tyytyväinen yksinhuoltaja, sanoo olevansa ratkaisuun erittäin tyytyväinen.
Tämä nyt ei tietenkään vastaa ap:n kysymykseen, sillä kumppaniahan tällä kaverillani ei ole, mutta oma pieni kahden hengen perheensä kuitenkin.
Tapasin mieheni kun olimme 37 vuotiaita, siinä sitten ihmeteltiin entisiä suhteita ja vehdattiin kaksi vuotta, sitten tulin raskaaksi. Lapsi syntyi juuri ennenkuin täytin 40v ja sitten vielä toinen lapsi kun olin jo 43v. Ihanaa on tämä elämä!
Onnea sinulle matkaan ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Kun niitä täydellisiä miehiä ei valitettavasti ole olemassakaan. Itse sen olen kantapään kautta oppinut. Hyvä suhde riittää...
--------------
Lopulta se johtaa kuitenkin eroon ja katkeroituneena opitaan ettei se " hyvä" suhde sittenkään riitä...
Tapasin elämäni miehen 33-vuotiaana. Nyt kolmevitosena olen naimisissa hänen kanssaan ja odotan esikoistamme. Miehellä on aikaisemmasta avioliitostaan kolme jo lähes aikuista lasta, erosta tosin on jo vuosia.
Tsemppiä sinulle. Kun se oikea tulee kohdalle, niin asiat voivat edetä hyvinkin nopeasti. Ei siihen suhteen kypsyttelyyn ja lasteen saamiseen aina tarviste tuhrautua vuosikausia.
Kaikkea hyvää sinulle, ap.
Tuntuvat olevan ihan onnellinen uusioperhe kaikesta huolimatta. A
Viikonloppuna tapasin pariskunnan, jotka jo lähellä 40v. Ovat muutaman vuoden tunteneet ja nyt rakentavat taloa ja odottelevat perheenlisäyksen itsestään ilmoittamista.
Eiköhän näitä ole aika paljon. Eli on sullakin vielä toivoa!
Alue: Aihe vapaa
kun alettiin olemaan ja äiti minusta tuli 38-vuotiaana. Ystäväni oli 38, kun tapasivat miehensä kanssa ja tuli äidiksi 41-vuotiaana. Kaikki on siis mahdollista.