Miten selvitä liian tuttavallisen anopin kanssa?

Niin ja on siis tosiaan periaatteessa kivaa että anoppi pitää musta mutta aika rasittava kun pitää suunnilleen joka päivä raportoida tekemisistään, mitä ruokaa laitoin, miten päivä meni, ketä tapasin, missä leffassa kävin... Ap

Miten anoppisi reagoisi, jos et vaan vastaisi noihin viesteihin?

Siskollani on tuollainen anoppi... Anoppi saattaa soittaa vkloppusinkin aamulla 9 aikaa (ei ole eläkkeellä, joku 45v.), että mitäs tänään, ja aina pitäisiolla siellä hänen luonaan kyläilemässä ja viemässä hänelle koiraa hoitoon (siskoni haluaisi itse olla oman koiransa kanssa...) ja tekemässä kaikenlaista... Viime viikolla siskoni jätti vastaamatta anopin viesteihin ja puheluihin kun ei vaan jaksanut heti aamusta alkaa raportoimaan ja halusi nukkua rauhassa pitkän viikon jälkeen. Anoppi piti pari päivää taukoa viestittelyssä, mutta kaipa se jatkuu edelleen....
Mutta on tosi rasittavaa välillä, jos ollaan vaikka baarissa tai muualla (matkalla), ja siskoni koira on anopilla vaikka hoidossa niin koko ajan tulee koirasta kuvia ja viestejä, ei saa olla hetkeäkään rauhassa.

Mä tiedän yhden hullun anopin joka pakottaa miesrassukkansa ajamaan melkein joka viikko 250 km suuntaansa kun läheisriippuvuus pakottaa pakenemaan omaa "elämää" lapsensa luo. Ihan vitun kaameeta katsoa..

Miksi se on ollut kotona 30 vuotta? Onko sellainen ettei pysty käymään kodin ulkopuolella?

Laita omat rajat yhteydenpidolle. Jos hän on vaikka laittaanut viestiä niin vastaat vaikka kohteliaasti vuorokauden kuluessa. Tai jos pitää soitella niin sovit sille ajan. Siis sellaisen, joka on ok aikatauluihisi. Hän ei varmasti välttämättä ilahdu siitä, mutta mieti aina joku syy sitten vaikka, miksi palasit asiaan vasta seuraavana päivänä (koska illalla oli menoa ja päivällä olit töissä/koulussa). Mutta hän varmasti kyykyttää sinua, jos lähdet mukaan siihen leikkiin, että viesteihin tai puheluihin pitää reagoida heti, vaikka asiaa ei ole. Voit ehkä myös rauhoittaa jo tietyt päivät erikseen kertomalla etukäteen, että keskiviikkona menet vaikka suoraan jostain kaverille ja sitten elokuviin, niin saat olla ainakin sen keskiviikon rauhassa. Jne.

Mies ei varmasti tule ymmärtämään ongelmaa, koska kyseessä on hänen äitinsä ja koska miehet ei yleensä koe tuollaista yhteydenpitoa sellaisena, että yrittävät olla kohteliaita vaan yleensä ottavat itse yhteyksiä kun heille sopii murehtimatta liikoja.

Tuo anoppi siis varmasti on ihminen, joka ei tarkoita pahaa, mutta liimaantuu kiinni johonkuhun, jos hänellä kerran sitä muuta elämää ei ole.

Hankala tilanne. En käsitä tuollaisia naisia. Kyllähän tuttavallinen ja ystävällinen miniäkokelaalle kuuluu olla, mutta tollanen ahdistelu ei kyllä ole miltään kannalta järkevää. Varsinkin jos kyse on nuorista ihmisistä joiden suhde on vielä tuore. Ei vanhempien kuulu sekaantua lastensa suhteisiin.

Läheltä olen seurannut vastaavaa tilannetta, jossa pojan oli tosi vaikea laittaa suhdetta poikki (vaikka tyttö oli melkoinen tapaus), koska pojan äiti niin kaverasi ja sotkeutu joka asiaan.

Kannattaa yrittää pitää hieman hajurakoa, vaikkapa vihjaile viettäväsi tai tarvitsevasi aikaa oman äitisi kanssa.

Mikään ei ole koskaan hyvin ...

Kuulostaa vielä aika helpolta. Himmaa. Älä vastaa jokaiseen viestiin vaan joskus, kootusti, ylimalkaisesti. Ei mitään skypetystä. Olet vain kuin ei saisi yhteyttä sitä kautta. Joskus voit vastata "anteeksi, nyt kovin kiireinen" -viestillä. Kyllä se anoppi rauhoittuu, kun oppii uuden rytmin. 

Komppaan seiskaa. Toimi niin, että anoppi oppii ymmärtämään, että sulta ei välttämättä saa aina vastausta heti, tai ole aikaa skypeilyyn. Jospa se vähän rauhoittuis.

Anopilla ei ole ilmeisesti tyttäriä?

Mulla on kolme poikaa ja pelkään, että musta tulee ap:n kaltainen anoppi, jos kovasti tykkään poikien vaimoista/tyttöystävistä.

Kiitos vastauksista! Juu tilanne ei vielä ole "paha" mutta tuntuu että kohteliaisuudellani olen sitä pahentanut ja nyt haluan tarttua asiaan ennen kuin homma lähtee käsistä. Täytyy yrittää olla vastaamatta liian nopeasti, nykyään tosin Whatsapp vähän hankaloittaa kun hänhän näkee jos olen viestin lukenut...

Kyseessä siis periaatteessa oikein mukava ihminen, mutta hänellä ei vain omassa elämässä taida tapahtua oikein mitään. Pojissaankin roikkuu aika pahasti mun silmään. Ei ole oikein ikinä käynyt töissä, niin rikkaasta perheestä ettei ikinä ole tarvinnut, ja niin vanhanaikaisesta perheestä että kotiäidin rooli hänen mielestään naisen ehdottomasti kunniakkain valinta. Tässä oikeastaan toinen ongelma, vaikkei hän ikinä sano mitään suoraan, niin tuntuu että tällä yhteydenpidolla hän toisaalta yrittää myös muokata minua ns. omien mielipiteidensä mukaiseksi... Kaikki siis tietävät että kotiäitiä musta ei kerta kaikkiaan tule, en ole sen luonteinen vaan hyvinkin urasuuntautunut, ja olen myös arvoiltani varsin liberaali, enkä todellakaan usko mihinkään "naisen paikkaan". Harmittaa kun mies on niin ihana ja suhde tuntuu hyvältä ja oikealta, mutta pelkään että tulevaisuudessa ongelmat anopin kanssa vain lisääntyvät.

Asiaa siis ei kuitenkaan anopin kanssa ilmeisesti kannata ottaa puheeksi? Eikö tän tyyppiset ihmiset saata vetää siitä herneen ihan kunnolla nenään? Ap

Kyllä miehellekin kannattaisi asiasta vielä puhua. Kerro miten tuntuu että sinua painostetaan olemaan "anopin unelmatytär" tms, jos hänellä ei kerta omaa ole. Ja muutenkin siitä, että miehesi pitäisi sinua kuunnella ja auttaa sinua hänen perheensä kanssa, jotta kaikilla olisi mukavampaa!

Mun mielestä toi on hirveen sympaattista. Voin toki kuvitella hyvin kuinka rasittavaa se on, mutta minusta minun on helpompi kestää noin pientä rasitusta kuin pahoittaa toisen mieli. Jos anoppi kaipaa seuraa, en pystyisi olemaan kylmä häntä kohtaan.

Eikai se nyt niin kamalaa voi olla pistää viestiä, jos tietää toisen tulevan siitä todella iloiseksi. Minusta se on vaivan arvoista.

[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 01:42"]

Mun mielestä toi on hirveen sympaattista. Voin toki kuvitella hyvin kuinka rasittavaa se on, mutta minusta minun on helpompi kestää noin pientä rasitusta kuin pahoittaa toisen mieli. Jos anoppi kaipaa seuraa, en pystyisi olemaan kylmä häntä kohtaan.

Eikai se nyt niin kamalaa voi olla pistää viestiä, jos tietää toisen tulevan siitä todella iloiseksi. Minusta se on vaivan arvoista.

[/quote]

Ja varsinkin kun kyse olisi omalle miehelleni hyvin rakkaasta äidistä. Siinähän tekee hyvää myös miehelleen kun ilostuttaa miehen läheistä.

No just joo. Muistakaa sitten, kun on lapsia, että voitte soittaa anopille hyvin rajoitetusti eikä tietenkään pyytää anoppia ottamaa pikkupetteriä kylään saati hoitoon.

[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 01:42"]

Mun mielestä toi on hirveen sympaattista. Voin toki kuvitella hyvin kuinka rasittavaa se on, mutta minusta minun on helpompi kestää noin pientä rasitusta kuin pahoittaa toisen mieli. Jos anoppi kaipaa seuraa, en pystyisi olemaan kylmä häntä kohtaan.

Eikai se nyt niin kamalaa voi olla pistää viestiä, jos tietää toisen tulevan siitä todella iloiseksi. Minusta se on vaivan arvoista.

[/quote]

Joo tiettyyn pisteeseen asti se on sympaattista mutta en mä osaa anopin kanssa jutella joka päivä, varsinkin kun hän välillä puhuu mitä omituisimmista asioista, kyselee todella tarkasti tekemisistäni (kuten mainitsin) ja niin edelleen. En minä halua olla koko ajan kertomassa menemisistäni ja tekemisistäni kenellekään, en omalle äidilleni, en miehelleni, en anopilleni, toki kuulumiset vaihdetaan mutta kun anopin kanssa yhteen kysymykseen vastaa niin tilalle tulee kolme uutta!

Iltaisin sitä viestiä vasta tuleekin silloin kun anoppi alkaa lipittämään viiniä.

Summa summarum edelleen, mukava ihminen, ja kivaa että hän pitää minusta, mutta enhän minä nyt voi olla se asia joka täyttää hänen elämänsä tyhjiön?

Niin, ehkä tähän muuten vaikuttaa sekin, että miehen kanssa olen seurustellut vasta 8kk.

Edellinen, nro 18, siis ap!

Pidä välit kohteliaina ja ystävällisinä, mutta älä avaudu liikaa itsestäsi, asioistasi ja tekemisistäsi. 

Up!