<3 Romanttisten muistojen ketju <3 Kerro täällä jotain romanttista, mitä sinun ja puolisosi välillä on tapahtunut!
Minä aloitan:
Mies vei minut ensimmäisillä kunnon treffeillämme tunnelmalliseen ravintolaan. Nautimme ruoasta ja toistemme seurasta, ihailimme kaupungin valoja ja istuimme siellä piiiiitkään... Juttelimme suunnitelmistamme ja unelmistamme... Minusta tuntui siltä, kuin olisin aina tuntenut tuon ihanan, huomaavaisen, fiksun miehen. Illan kruunasi se, kun olimme hississä ja mies tarttui hellästi käteeni. Hän nosti käteni, katsoi minua silmiin ja risti omat sormensa minun sormieni kanssa. Silloin tiesin, että tästä tulee vielä paljon. :)
Kommentit (21)
Seurauksena on esikoisemme. Musta se on romanttista.
Mulle on jäänyt mieleen tapaus, kun mieheni sanoi ekan kerran rakastavansa mua. Hän oli silloin armeijassa ja joka ilta soitettiin toisillemme.
Eräänä iltana hän soitti taas niin kuin tavallisesti. Puhuimme niitä näitä ja lopetimme puhelun.
Viiden minuutin päästä hän soitti taas. Kysyin oliko jotain tärkeää unohtunut. Ei kuulemma ollut. Kysyi mitä illalla tulee telkkarista, piti piiiitkän hiljaisuuden ja lopetti puhelun.
Vartin päästä soitti taas. Kertoi käyneensä vessassa. Piti taas pitkän hiljaisuuden ja lopetti puhelun. Tässä vaiheessa epäilin, että mies on kadottanut lopullisesti järkensä valon...
Kymmenen minuutin päästä tuli tekstari: VOI PASKA KU MÄ EN OSAA. ÄLÄ MEE VIELÄ NUKKUMAAN. MÄ SOITAN PIAN TAAS.
Ja sitten mies soitti jälleen. En edes ehtinyt kunnolla vastaamaan puhelimeen, kun mies ilmoitti tarpeettoman kovalla äänellä: " MÄ RAKASTAN SUA! SIINÄ SE!" Ja löi mulle luurin korvaan.
Soitin sitten vielä takaisin ja kerroin, että rakastan häntä myös. Mies mutisi että oli suunnitellut hoitavansa asian vähän tyylikkäämmin ja että hän oli hikoillut paitansa märäksi =)
Vierailija:
Mulle on jäänyt mieleen tapaus, kun mieheni sanoi ekan kerran rakastavansa mua. Hän oli silloin armeijassa ja joka ilta soitettiin toisillemme.Eräänä iltana hän soitti taas niin kuin tavallisesti. Puhuimme niitä näitä ja lopetimme puhelun.
Viiden minuutin päästä hän soitti taas. Kysyin oliko jotain tärkeää unohtunut. Ei kuulemma ollut. Kysyi mitä illalla tulee telkkarista, piti piiiitkän hiljaisuuden ja lopetti puhelun.
Vartin päästä soitti taas. Kertoi käyneensä vessassa. Piti taas pitkän hiljaisuuden ja lopetti puhelun. Tässä vaiheessa epäilin, että mies on kadottanut lopullisesti järkensä valon...
Kymmenen minuutin päästä tuli tekstari: VOI PASKA KU MÄ EN OSAA. ÄLÄ MEE VIELÄ NUKKUMAAN. MÄ SOITAN PIAN TAAS.
Ja sitten mies soitti jälleen. En edes ehtinyt kunnolla vastaamaan puhelimeen, kun mies ilmoitti tarpeettoman kovalla äänellä: " MÄ RAKASTAN SUA! SIINÄ SE!" Ja löi mulle luurin korvaan.
Soitin sitten vielä takaisin ja kerroin, että rakastan häntä myös. Mies mutisi että oli suunnitellut hoitavansa asian vähän tyylikkäämmin ja että hän oli hikoillut paitansa märäksi =)
eräs naispuolinen tuttava totesi seurueessa kovaan ääneen, että oletpa lihonut. Mieheni tuli ja otti musta hellästi kiinni ja totesi että rakkaus lihottaa..!
-vieläkin hymyilyttäää-
nyt on vähän hiipunut tuo romantiikka
Onhan niitä, mutta enemmän vaalin niitä arkisempia oivallusten hetkiä.
Mun mies ajaa työkseen maansiirtokonetta. Kun soitin hänelle ensimmäisiä kertoja ja oli just töissä niin mies häkeltyi niin että ajoi liikennemerkin kumoon. Se oli jotenkin vaan romanttisinta mitä mun takiani on kukaan tehnyt =), onneksi siinä ei sattunut seisomaan kukaan lapioonnojailija.
Ja kun mies tuli ekan kerran viikonlopuksi mun luo niin tuomisina oli äitinsä leipoma lämmin leipä ja omasta pellosta haettuja perunoita ja porkkanoita. Päihitti 6-0 kaikki korut/kukkapuskat!
Vierailija:
Mun mies ajaa työkseen maansiirtokonetta. Kun soitin hänelle ensimmäisiä kertoja ja oli just töissä niin mies häkeltyi niin että ajoi liikennemerkin kumoon.
Seisoimme kerran valoisana kesäyönä järven rannalla ja halailimme toisiamme. Meillä molemmilla oli päällä nyörilliset hupparit (kyllä, silloin ne olivat in ;)). Mies alkoi hiplailla hupparinnyörejäni ja sitoi ne kiinni omiinsa. Sitten hän sanoi ujosti: " ne taisivat sitoutua toisiinsa" . Voinette arvata, että seuraavaksi hän pyysi minua vaimokseen. :-)
Eli mies yllättäen polvistui ja tarjosi sormusta.. Oltiin toki puhuttu asiasta, mutta se että hän yllätti minut oli jotenki sulosta...=)
muiden mielestä taitavat toisten romanttiset muistot olla aina yli-imeliä.
No joo... mutta laitetaas tähän yksi vähän tragikoominen juttu. Olin 14v ja silloin meillä ei ollut kotona nettiä. Soiteltiin kaverien kanssa jonnekin deittilinjalle lankapuhelimella tms. Se juttukaveri vaihtui automaattisesti tietyn ajan kuluttua tms. Noh... soittelin sitte sinne ja yhden tyypin kanssa jutut luisti tosi hyvin. Hänellä oli kännykkä jo siihen aikaan ja kertoi mulle numeronsa. Soittelin hälle sitte. Tää jätkä oli 20v ja asui Muoniossa. :D Ja mä Kymenlaaksossa. Sitten yhtenä päivänä porukat päätti lähteä mökille ja pääsin taas soittamaan hänelle. Kerroin porukoiden menneen mökille ja sitte jätkä päätti lähteä ajamaan meille. :D Matkaa vaivaiset 1000km.
Noh, sitä matkaa ei taiteta parissa tunnissa... porukat ehti mökiltä takaisin, se oli sitten yötä jo kun herra saapui; äitini käännytti tämän meidän portailta, itse olin jo nukkumassa, varmana, ettei hän ollut edes lähtenyt meillepäin.
Eli voi voi. :D Tuli rassulle bensalaskua, eikä nähty edes vilausta toisistamme.
Hän on ollut 20v melko kauan aikaa sitten toki.
Hitsi kun olen vanha.
Muutes, kävi meillä muitakin poitsuja treffilinjoilta kylässä, ihan niin, että tavattiinkin. :D Kunhan älyttiin frendien kanssa kutsua poitsuja lähimailta, jotka ajokortti-iässä. :D
Ei me mitään kummempaa tehty. Keitettii poitsuille kahvit ja juteltiin.
Minusta on ihanaa joskus heittäytyä tunteikkaaksi! Tapaamisemme vuosipäivä on ihan kohta ja sitä muistellessani tuli tämäkin tapaus taas mieleeni. Yleensä olen vähän sellainen kaappiromantikko... moni ei uskoisi päälle päin, mitä sisällä liikkuu.
Haa... ehkä ryhdyn salapoliisiksi ja mietin kuva Jani on -73 tai -74...
(tai sitten en... samanikäinen minäkin!)
Ja täytyy sanoa että mukavaa kun otit aiheen esille..
Meillä mennyt vähän huonosti jonkin aikaa, ja aloin miettimään että miksen muistele enemmän noita hyviä asioita..
Imelää tai ei, mut ihanaa silti..=)
Kun muutin toiselta puolen Suomea avopuolisoni luokse, jouduin käymään vielä muutaman päivän ex-kotikaupungissani töissä ennen lopullista lähtöäni. Kun saavuin bussilla lopullisesti puolisoni kotikaupunkiin, olin hieman surullinen, ettei hän voinut tulla minua vastaan työnsä takia, mutta toki ymmärsin sen. Yllätys oli suuri, kun hän seisoi bussin oven vieressä astuessani ulos ja kaappasi minut syliinsä.
Lähdimme ajamaan kohti kotiamme ja hän sanoi minulle ulko-ovella, että voin liikkua makuuhuoneessa ja kylppärissä, mutta keittiöön ja olohuoneeseen ei ole asiaa. Ihmettelin sitä, mutta puolisoni hymyili siihen malliin, että hänellä selvästi oli jotain yllätystä mielessään.
Odotin muutaman minuutin makuuhuoneessa ja mietin pääni puhki, mitä toisella puolen asuntoa oikein tapahtuu. Lopulta mieheni tuli hakemaan minua ja menimme olohuoneeseen. Siellä paloivat kymmenet kynttilät, kahvi tuoksui ja pöytä oli katettu. Mieheni laittoi cd:n soimaan ja sieltä tuli " meidän laulumme" . Hän istutti minut sohvalle ja taikoi jostain sen takaa yhden tulipunaisen ruusun. Hän luki itse kirjoittamansa runon siitä, miten paljon hän minua rakastaa ja miten onnellinen on muutostani. Kahvipöydässä oli lempikakkuani ja hetki oli todella romanttinen.. minä itkin ja mies myös, halailimme ja suutelimme ja vannoimme ikuista rakkautta.
Toivuttuamme mies tarjoili minulle kahvia (rakastan sitä, siksi hän oli valinnut sen kuoharin sijasta, josta en välitä, heh) ja kakkua. Hän antoi minulle vielä lahjan, joka oli valtava kaulin kiedottuna punaiseen lahjanaruun. Tämä siis huumorimielellä:)
Lopun iltaa hellimme toisiamme ja yhteiselämä pääsi vihdoinkin alkamaan. Olemme edelleen hyvin onnellisia eikä romantiikkaa suhteesta puutu. Arjen keskelläkin muistamme helliä toisiamme.