Miten saada toinen ymmärtämään että en jaksa kuunnella enää

Oon jo kerran sanonut eikä muutosta ole tapahtunut. Puhetta tulee kuin tykin suusta ja kaikki liittyy häneen, hänen ihanaan mieheensä, upeisiin lapsiinsa, työhön jossa ei pärjätä ilman häntä, heidän timantteihin reissuihinsa, ostoksiiin, rahan tuloon yms yms. Se on yhtä kehua toisen perään. Ja sit jos on ongelmia hä pyytää kovasti apua ja neuvoa. Aina kun hän jotain tarvitsee. Ja analysoi kaikkea pikkutarkasti, kuka sanoi ja mitä sanoi ja mitä siitä pitäisi päätellä, syy on yleensä muissa eikä ne ymmärrä ottaa huomioon hänen näkökulmaansa.
Miten kauan mun pitäisi tätä jaksaa??
Olen puhunut hänen kanssa että toivoisin muutosta koska ystävyys ei ole ollut aikoihin vastavuoroista. Mut ei ole muuttunut mitenkään, etäännyn vain entisestään mitä enemmän hän jauhaa itsestään. En enää tiedä mitä tekisi.