Ikäkriisi? Elämänkriisi? Mitä ihmettä tämä on?

Kuvittelin jostain syystä, että minulle tuskin tulee mitään kolmenkympin kriisiä. Tai jos tulee niin sitten se on varmaan lievää ja menee nopeasti ohi. Olin aina ollut tyytyväinen tosi vähään, enkä ikinä tähän mennessä kriiseillyt juuri mistään. Toki joskus tuli ja meni sellaisia omia kevyitä haaveiluja, että olisipa sitten joskus hyvä työpaikka ja kiva asunto, jne... Tiedättehän, sellaiset ihan normaalit unelmat mitä löytyy lähes kaikilta.

No jokin tässä vuoden sisällä on muuttunut. Olen junnannut opinnoissa ja jäänyt niistä jo jälkeen. En meinaa saada enää hyviä numeroita mistään kursseista, ja se laskee motivaatiota entisestään. Tietysti olisi nyt järkevä varmaan vaan polkea tuo koulutus loppusuoralle kun tähän leikkiin on ryhdyttykin, mutta jokin minua nyt on risonut tässä jo pidempään. Mikään ei tunnu mielekkäältä ja on vaikea keskittyä mihinkään. En osaa ainakaan itse epäillä masennusta/ahdistusta tai muutakaan taustalla, joten en sitten tiedä mikä vaivaa.

Jotenkin vaan kun katsoo lähipiiriä ja moni on mennyt elämässä hienosti eteenpäin niin yhtäkkiä myös kateus meinaa nostaa päätänsä, enkä ennen ollut edes kateellinen juuri kenellekään, koska olin tosiaan ihan tyytyväinen itseeni ja omaan elämääni! Nyt kaikki on kauheaa pakkopullaa ja haaveilen muutosta toiselle paikkakunnalle, koska en viihdy nykyisellä paikkakunnalla. En vaan voi muuttaa niin kauan kuin olen tuossa koulussa kirjoilla. Tekisi jostain syystä mieli välillä jättää koko koulu kesken ja etsiä joku kiva työpaikka, ihan vaan että saisin vaihtelua elämään, mutta kun en tiedä siitäkään onko tuossa mitään järkeä. Yhtäkkiä olen vaan kauhean hukassa, enkä itsekään ymmärrä enää itseäni. Onko muita, jotka painii samojen ongelmien kanssa?