Oletko saanu piiskaa lapsena ?

En saanut ikinä, isovanhemmat kyllä uhkasilvat joskus koivuniemenherralla. vm 1971

Kyllä sain 80-luvulla tukkapöllyä, luunappia ja risuista paljaalle perseelle. Ei ole niistä traumoja jäänyt, mutta en kyllä omiani noin kurita.

En muutakuin pienen tukistuksen aivan aiheesta. 2 käden sormilla laskettavissa ne kerrat. Eipä kyllä töppäilty enää! Ei traumoja, ei pelkoa, ei katkeruutta. :)

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 13:16"]Kyllä sain 80-luvulla tukkapöllyä, luunappia ja risuista paljaalle perseelle. Ei ole niistä traumoja jäänyt, mutta en kyllä omiani noin kurita.
[/quote]Joo. Meidän 3- luokkalainen poika oli ihan ihmeissään kun kerroin omista lapsuuden rankkareista.
AP

Meillä ei mitään koivuniemenherroja tarvittu, isä käytti mieluummin nyrkkejään. Ja niin kovaa, että siskolta lähti taju kerran kun isä vetäsi päin näköä

Kerran uhattiin antaa risua, mutta pääsin karkuun. En tiedä sitten, vihasivatko vanhempani minua, kun säästivät vitsaa. Kunnon ihminen minusta tuli ilman selkäsunojakin, liiankin kunnollinen, vähempikin olisi riittänyt.

Muistan vielä elävästi kun lapsen ruumiillinen kurittaminen tuli rangaistavaksi joskus 80 luvulla.
Siihen loppui minun kuritus.

AP

Tulee mieleen Youtube blooper jossa miespuolinen uutislukija kysyy naispuoliselta ankkurilta samaa ja nainen vastaa: "As a kid? No."

Juu koivuniemenherraa ja pari kertaa tukkapöllyn. Vyöllä ei ikinä lyöty eikä mitään korvapuusteja. Oikeastaan inhottavinta oli se koivuniemenherra, kun se piti itse käydä hakemassa. Ei se isä sitten räppäissyt kun yhden kerran. Aiheesta, todella aiheesta. En ole katkera.

Ukkini (isänisä) taas sai lapsena oman kertomansa mukaan aivan riittävästi isältään nyrkistä. Siltä meni silmäkin sellaisessa käsittelyssä. Äijä oli ukin sanojen mukaan todella v..........nen tyyppi.

Omille lapsille en ole antanut kuin kerran vyöllä persauksille, kun 10 v. löi toista limpsapullolla naamaan ja 8 v:ltä halkesi rautahammas ja veri vuoti nenästä ja huuto ja ulvonta oli megalomaanista. Meni hermot ja lennätin syyllisen vauhdilla sängylleen enkä tiedä mistä sen vyön nappasin, vyötäröltänikö. Jälkikäteen harmitti hirveästi. Siitä on jo vuosia. Ajattelin aina että en löisi mutta niin vaan kävi. Ei nuo tunnu mulle siitä katkeria olevan. Nuorempi muistuttaa aina isompaa kun hammasta taas korjataan, että läpsähtipä komeasti äiten vyö persauksillas...isompana siihen tulee istutettu hammas vakuutusyhtiön laskuun. Onneksi oli tapaturmavakuutus.