Lue keskustelun säännöt.
Vieläkin harmittaa, että teini-iässä kukaan poika ei ollut minusta kiinnostunut
26.11.2014 |
Olen 49v, mutta vieläkin harmittaa, että teini-iässä yksikään kundi ei ollut minusta kiinnostunut. Teiniromanssi jäi kokonaan kokematta. Minä olisin halunnut tavata mieheni 15v:nä. Todellisuudessa olin 25plus, kun tapasin mieheni ja hän oli eka, kenen kanssa olen seurustellut.
Kommentit (32)
Sama juttu. Rillipäinen, lauta tyttö, joka ei osannut meikata eikä laittaa hiuksiaan ei kelvannut kenelläkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 22:00"]
Sama juttu. Rillipäinen, lauta tyttö, joka ei osannut meikata eikä laittaa hiuksiaan ei kelvannut kenelläkään.
[/quote]
Ei se ulkonäöstä ollut kiinni, mun teini-iässä jopa ton tyyppisillä tytöillä oli kiinnostuneita miehiä ympärillä...
Mutta ap sama homma. Eipä sillä, että nytkään olis sen enempää kiinnostuneita ja ikää jo 24 :D
4: kiinnostuneita poikia ympärillä siis!
No ei minustakaan kukaan ollut kiinnostunut. Parhaat kaverini olivat sellaisia että kaikki pojat kuolasivat heidän peräänsä, minä olin siinä varjossa sitten, vaikka en varmasti sen rumempi kuin hekään.. Tämä aiheutti aika paljon surua minulle ja meinasi välitkin mennä kavereiden kanssa poikki, koska se söi niin itsetuntoa.
Heillä oli poikakaverit jo yläasteella ja ainut mitä itse halusin, oli poikakaveri. Oli niin ulkopuolinen olo. Lukiossa sitten löytyi oma rakas, kestihän sekin suhde melkein 10 vuotta...
:D Vähän ot.
Sama vika. Olisi ollut kiva kun olisi ollut poikakaveri tai muutamakin
Ja jotenkin jäi jonkunlainen hyväksytyksi tulemisen tunne kokonaan saavuttamatta. Tuntuu etten edelleenkään voi kenellekään kelvata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän ton tunteen. Vieläkin kirpaisee kun muistelen kommenttia jonka luokan suosituin tyttö minulle kerran yläasteella laukaisi: "ootko sä joku autisti kun et koskaan seurustele kenenkään kanssa?".
[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 22:05"]
Sama vika. Olisi ollut kiva kun olisi ollut poikakaveri tai muutamakin
Ja jotenkin jäi jonkunlainen hyväksytyksi tulemisen tunne kokonaan saavuttamatta. Tuntuu etten edelleenkään voi kenellekään kelvata.
[/quote]
Se on kyllä. Mulle tulee edelleen sellainen olo kun korostetaan teini-ikäisten suhteiden kevyyttä ja harjoittelumaista luonnetta, että mä en edes sen tyyliseen suhteeseen kelvannut. Tiedä sitten...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap oli ruma ja erityisesti tyylitajuton ja epävarma.
Teini-iässä vähänkään erilainen tai ujo ei saa tyttö- tai poikaystävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 22:04"]
Ei se ulkonäöstä ollut kiinni, mun teini-iässä jopa ton tyyppisillä tytöillä oli kiinnostuneita miehiä ympärillä...
Mutta ap sama homma. Eipä sillä, että nytkään olis sen enempää kiinnostuneita ja ikää jo 24 :D
[/quote]
Kyllä se on ulkonäöstä kiinni, ja tietysti myös ujoudesta. Kyllä minä tajusin, että ne kauniit tytöt saivat kaikkien poikien huomion, myös niiden vaatimattomien / rumien poikien huomion.
Olen 18, eikä kukaan ole ollut tai ole minusta kiinnostunut ja mä olen vaan tyytyväinen :D Olen silti nätti ja fiksu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 22:12"]
[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 22:04"]
Ei se ulkonäöstä ollut kiinni, mun teini-iässä jopa ton tyyppisillä tytöillä oli kiinnostuneita miehiä ympärillä...
Mutta ap sama homma. Eipä sillä, että nytkään olis sen enempää kiinnostuneita ja ikää jo 24 :D
[/quote]
Kyllä se on ulkonäöstä kiinni, ja tietysti myös ujoudesta. Kyllä minä tajusin, että ne kauniit tytöt saivat kaikkien poikien huomion, myös niiden vaatimattomien / rumien poikien huomion.
[/quote]
Kyllä meillä lukiossa näkyi pareja, joissa se tyttö oli oikeasti aika ruma. Samaten mun kaveri alkoi seurustelemaan, vaikka oli (ja on) muakin vielä ujompi. Että sellasta.
Sama tarina muuten, olen ikäisesi, mutta mieheni tapasin ollessani 22, tosin paria tapailin sitä ennen, yli 20-vuotiaana. Mulla oli ongelma tiukasti uskovat vanhemmat ja se, että vanhempieni takia minua kiusattiin aika paljon. Minusta tosin oli yksi hetken kiinnostunut, mutta kun kuuli kuka olen, se loppui siihen, ei ehtinyt seurusteluun asti. Mun olisi vain tarvinnut lähteä vähän kotipaikkakuntaa kauemmaksi, mutta vanhempani eivät päästäneet mihinkään. Mulla jäi teini-ikä oikeastaan elämättä, vaikka hyviä harrastuksia olikin. Vanhempani kehuivat, kuinka viihdyn kotona, no niin kai, kun olin liiankin kiltti ja tottelin. En minä mitään kännikokeiluja ikävöi, vaan ihan tavallista nuorten menoa, sitä, että olisi joskus saanut lähteä kavereiden kanssa vaikka naapurikaupunkiin edes illaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 22:13"]
Kyllä meillä lukiossa näkyi pareja, joissa se tyttö oli oikeasti aika ruma. Samaten mun kaveri alkoi seurustelemaan, vaikka oli (ja on) muakin vielä ujompi. Että sellasta.
[/quote]
Että sellasta... miten tuon pitäisi lohduttaa? Ruma ja ujo on takuuvarma yhdistelmä, millä ei saanut poikaystävää. En ollut ainoa tällainen tyttö meidän lukiossamme.
Ihme valitusta. Oisko omakin käyöts vaikuttanut? Teitkö aloitteita?
Minä taisin olla tällainen "suosittu" tyttö. En minä kuitenkaan ollut kypsä silloin mihinkään sitoutumista vaativaan ja monelta myöhemmältä ahdistuksen tunteelta olisin varmaan välttynyt jos poikien kanssa olisi ollut hankalampaa.
[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 22:16"]
Ihme valitusta. Oisko omakin käyöts vaikuttanut? Teitkö aloitteita?
[/quote]
Tekisitkö itse aloitteita, jos vastapuolen kommentti on "vitun ruma"?
Voih, minäkään en nuorempana kellekkään kelvannut, ajatelin että harmistus menee vanhetessa ohi..
Sitten kun joskus täysi-ikäisenä pääsin seurustelemaan, ruotivat koulukaverit sitä isoon ääneen keskenään koko tunnin ajan. "Miten kukaan voi seurustella TON kanssa?"
[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 22:15"]
[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 22:13"]
Kyllä meillä lukiossa näkyi pareja, joissa se tyttö oli oikeasti aika ruma. Samaten mun kaveri alkoi seurustelemaan, vaikka oli (ja on) muakin vielä ujompi. Että sellasta.
[/quote]
Että sellasta... miten tuon pitäisi lohduttaa? Ruma ja ujo on takuuvarma yhdistelmä, millä ei saanut poikaystävää. En ollut ainoa tällainen tyttö meidän lukiossamme.
[/quote]
Ei ollut lohdutuslause vaan esimerkkejä siitä, että jos puhutaan seurustelusta ei ulkonäkö ja ujous ole yksittäisiä tekijöitä miksei joku seurustele. Kyllä rumia ja seurustelevia naisia näkyy ihan pilvin pimein, jossain muussa mättää jos miehet (tai teini-ikäiset pojat) ei kiinnostu. Olitko kivaa seuraa, hauska, jne? Noilla on aika paljon merkitystä, ihan aikuisempanakin vielä.
Hiljainen tavistyttö joka on kuolettavan tylsä, epävarma ja pelkää poikia ei koskaan olis seurustellut vaikka ei olisi ollut ruma.
No mikä sinussa sitten oli, kun kukaan meistä ei sinusta kiinnostunut?