Lue keskustelun säännöt.
Mummujen ja sukulaisten dissaus vs. äitien uupumus!
25.11.2014 |
Aina täälläkin kauheasti puolustetaan sitä, että ei kuulukaan olla tekemisissä miehen suvun, anopin ja ei välttämättä edes omien vanhempien kanssa, kun ne on sellaisia ja tälläisiä. Se on totta, että suhde voi joskus olla ahdistava, mutta paljonko siinä on mukana ajan henkeä, jossa sukulaiset on taakka ennemmin kuin rikkaus. Tuoreet äidit käy kiihkeänä, kuinka anopilla ei ole asiaa siihen ja tähän. Miehen suku on perseestä ja omakin äiti on usein ilkeä puuttuja. En tarkoita, että pitää kynnysmatoksi ryhtyä, mutta samalla tämä yli individualismi on johtanut siihen, että lapsiperheet/äidit tarpoo yksin suossa. Tietysti tähän nyt tulee joku huutamaan, että jos joutuisi olemaan sen ja tämän kanssa tekemisissä, niin taatusti murhaisi jonkun, mutta kun takana on myös paljon asennetta. Minä, minä, minä, minä määrään, minä päätän, minun lapset jne. Sen sijaan, että osattaisiin ottaa suku rikkautena kaikkine paloineen. Okei, joskus rassaa, mutta on niistä iloa ja hyötyä. Eikä joka asiassa tarvi niin tosissaan olla.
Kommentit (5)
Ymmärrän kyllä ton pointin sun tekstissä. Mutta tosiasia on se että lasten vanhemmat päättävät heidän asioistaan jahoidostaan. Jos muumit jne haluaa auttaa lapsiperhettä, se pitää tehdä vanhempien säännöillä. Meillä homma toimii melko hyvin ja vanhempani auttevet paljon lapsen hoidossa mutta esim ystäväni kohdalla ei mene niinkään hyvin. Hänen äidillään on asenne "aikuiset jatkaa omaa elämää ja lapset tulee siinä mukana". Hän ei jousta omista jutuistaan ollenkaan lapsenlapsen vuoksi. Hän kyllä ottaa lapsen mielellään hoitoon mutta se saattaa tarkoittaa sitä että lapsi istuu koko päivän autossa kun mummi hoitaa omia asioitaan tai sillä saattaa olla kylmällä säällä huonosti puettu päälle (vaikka äiti on hyvät ohjeet antanut) koska onhan mummi kasvattanut omatkin lapsensa ja osaa kyllä hoitaa. Ystäväni äidin naapurissa (rivitalossa) asuu eräs mielenterveys-potilas (parikymppinen mies, asuu äidillään koska itsenäinen eläminen ei onnistu, mukana myös huumeita jne). Ystäväni on sitten pyytänyt äitiäänettä jos lapsi on heillä hoidossa niin sitä nukutettaisiin sisällä, tai vaihtoehtoisesti ollaan ulkona koko päiväunien ajan koska hän pelkää naapurin miehen vaikka vievän lapsen. Voi olla että skenaario on kaukaa haettu mutta jos lapsen äiti on huolissaan siitä niin kyllä mummin pitäisi sitten toimia äidin toiveiden mukaan. Mutta kuitenkin tälle mummille on liikaa vaadittu olla ulkona lapsen kanssa ja sisällä ei taas voi lasta nukuttaa koska juuri sillä hetkellä on siis aivan pakko imuroida.
Mummeja ja vaareja pitää arvostaa ja ottaa apua vastaan mutta heidänkin pitää ymmärtää että he ovat omat lapsensa saaneet kasvattaa haluamallansa tavalla ja nyt on näiden vanhempien vuoro. Eihän nyt siitäkään tule mitään jos mummi luistaa joka hoito-kerralla tiukasta karkkipäivästä tms..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mummit piti lukea tossa #2.ssa :D ei muumit
Tarkista faktat ennen kuin paasaat. Nykyään tehdään vähemmän perhesurmia ja äidit tappavat vähiten lapsiaan ikinä. Perhesurmat on tippuneet kymmenesosaan 1950-luvulta. Eli hirveä määrä perhesurmia on onnistuttu jo estämään.
Sä olet oikeassa mutta ainakin mulla on oikeasti äiti, joka ilmoitti heti kun kuuli mun raskaudestani, että hän ei sitten hoida sitä. Miehen äiti on kuollut ja miehen isä ei ollut mikään leppoisa papparainen, joka olisi ollut kiinnostunut pikkulasten hoitamisesta. Vaihtoehdoksi jäi yksin pärjääminen miehen kanssa.
Totta ; ) minkäs teet jos ei itse tajua tämmöistä.