Montako kieltä voi vauvalle opettaa ?

Kylla vauvat/lapset oppivat puhumaan hyvin 4 kielta syntymastaan, rajojen tulee vain olla todella selkeat kuka puhuu ja mita.



Mutta jos vanhempi lapsenne ei puhu punjabia pitaa muistaa ottaa huomioon hanen tunteensa, se etta isa yht akkia puhuukin toiselle toisellalailla voi tuntua aikas ikavalta. Mietitaanpas senaariota missa kummatkin lapset ovat isan kanssa ja isa puhuu vauvalle kielta mita vanhempi ei ymmarra ja hanelle joudutaan tulkkaamaan englanniksi:(



Mutta jos vanhemmallekkin aletaan opettamaan ja siihenkin panostetaan niin mika jottei hyva idea, siinakin kuitenkin pitaa ottaa huomioon se lapsen ja isanvalinen suhde, toiset lapset stressaantuvat suunnattomasti siita etta tunnekielta vaihdetaan.



Hyvaa luettavaa on, " parents and teachers guide to bilingualism" Colin Baker.



http://www.biculturalfamily.org/index.html

http://groups.yahoo.com/group/Expat-Multilingual-Families/

http://groups.yahoo.com/group/kaksikielisyys/

http://www.multilingual-matters.com/



+many more:)



Mama-Njogu + lapset ( suomi, swahili ja englanti )

Riippuu varmaan lapsestakin tosi paljon, miten onnistuu. Itse olen huomannut, ettei se kaksikieliseksikään kasvattaminen kovin helposti ja nopeasti suju, jos toista kieltä ei kuule kuin lähinnä yhdeltä ihmiseltä (meidän tapauksessamme isältä). Olisi hyvä, jos olisi myös muita kontakteja ja mielellään myös suht samanikäistä leikkiseuraa.



Perheessämme isä on koko ajan johdonmukaisesti puhunut tytöllemme omaa kieltään. Mä puhun tytölle suomea, ja sitä käytämme myös miehen kanssa. Tyttö (pian 3 v.) ymmärtää isän kieltä tosi hyvin, mutta vastaa yleensä suomeksi. Tytön tuottamat isänkieliset lauseet ovat hyvin lyhyitä.

olen huomannut etta lapset joiden toinen kieli on asuinmaan kieli ( eli kun asutaan jomman kumman aidinkielisessa maassa ) niin vahemmistokielesta tulee/jaa passiivinen harmittavan usein ( suljetaan nyt pois kuitenkin yh' t jotka asuvat vieraassa maassa ja opettavat lapselle vahemmistokielta). Kielen/kielten opettaminen ja oppiminen vaatii jatkuvaa huoltamista ja " tekniikoiden" ( ei tarkoita etta OPOL lopetetaan ja aloitetaan jollain muulla vaan etta esim, leikit ja lorut muuttuu ) muuttamista lapsen ikatason mukaan siksi todellakin on hyva olla suunnitelma etta miten lapselle kielia opetetaan.



Kielen voi oppia yhdelta ihmiselta! Lapseni puhuvat suomea siksi etta mina olen sita heille puhunut, kavereita minulle ei ole kuin tuo yksi lurjimus mita tulee nahtya noin 4krtaa/kk ( moi Mamitsu ). Isansa taas on ainoa vaikutus heidan swahilin oppimiseensa ja niin on vaan opittu sitakin puhumaan, meilla lapset siis puhuvat minulle vain suomeksi ja isalleen swahiliksi. Tasta paastaankin siihen etta kerta meidan vanhempien kieli on englanti ( joskus swahili ) ja asumme englannissa niin uskon ja luulen etta koska emme asu kummankaan aidinkielisessa maassa etta lapsille oli paljon helpompi oppia ja tietaa etta mita puhutaan.



Meidan lapset ovat aivan fluentisti 3 kielisia ja ovat alkaneet johdonmukaisesti heti puhumaan mita kielta pitaakin ja kenellekkin. Sen verran taytyy sanoa etta nyt taas kesalla kun oltiin suomessa 4 viikkoa niin huomasin etta vaikka todella sujuvasti osaavatkin suomea niin sanavarasto oli erilainen kuin paikallisilla suomi lapsille ja etta eivat tajunneet kaikkia sanontoja ( esim, eivat tietaneet mita on pollia mutta varastaa oli tiedossa, eivat tajunneet mita tarkoittaa veren kaivaminen nenasta mutta sitakin paremmat naurut saivat siita etta joku kaivaa nenaa niin etta vertakin tulee :), no nain sita oppii ja kai tama kaikki on sita strategian luomista.



Kovaa tyotahan tama on mutta oikealla asenteella ja kovalla tyolla varmasti tulee tuloksia, kompromissejakin joutuu tekemaan, uhrautumaan ja uhraamaankin joutuu. Olisi ehka joskus kiva olla ihan vain hiljaakin eika aina vaan papattaa kuin papupata mutta mukavampi on nahda tuloksia kun lasten kielet kehittyvat/parantuvat.



Mama-Njogu