Miten käy yksinäisille ikisinkuille?

Kenelle soitetaan kun yksinäinen ihminen kuolee?

Yhteiskunta hoitaa toivon mukaan. Yksinäistä siellä tulee.

Vierailija kirjoitti:

Kenelle soitetaan kun yksinäinen ihminen kuolee?

Monoselle.

Kai siellä vanhainkodissa on yksinäistä nykyäänkin. 

Vanhainkotiin ei ylipäätään kannata joutua, ei siellä sen auvoisampaa elämää ole vaikka läheisten vierailut sitä hetkittäin piristäisivätkin.

Kaikki me lähdetään yksin täältä

K ilttimiehen kohtalo puhuttaa.

Lähes kaikilla on ainakin sukulaisia, vaikka ei ole puolisoa ja lapsia.

Ikisinkut elävät pitkän ja onnellisen elämänsä omistautuen työlleen, harrastuksilleen ja ystävilleen.

Menee luultavasti pari viikkoa ennenkuin naapurit alkavat valittaa asunnosta tulevaa hajua.

Kuula kalloon 50v niin välttyy monelta.

Ehkä vahnaiskodin naapurihuoneessa on toinen katkera ikisinkku, jonka hellään ja ryppyiseen käteen voi tarttua ja lähteä samalla hengenvedolla kohti feministien helvettiä.

Mua ahdistaa vanhainkotiin joutuminen. Mä katsoin mummini kuihtumista ja mieleltä sekoamista sellaisessa ja lopulta kuolemista. Todella yksinäistä ja kamalaa. Mitään ei voi tehdä ja päivät ovat samanlaisia. Ainoa kanssakäyminen ihmisten kanssa on hoitajan huutaminen kovaan ääneen pitääkö käydä pissalla.

N27

Tätä joutuu välillä miettimään... itse ikisinkku, ei omaisia, välit menneet sukulaisiin. Vielä pitäisi tehdä testamentti ajoissa, jotta rahat menevät mihin tahansa muualla kuin sukulaisille. LIevällä kauhulla odotan vanhuuttaa. Se ei taatusti ole yhtä juhlaa näin yksinäisellä.

Kaikki lopulta yksin lähteen olkoon sitten sinkku tai parisuhteessa. Minä ainakin viihdyn hyvin sinkkuna. En hae tietentahtoisesti parisuhdetta. Yksin hyvä olla.

Kyllähän varmaan johonkin "teollisiin poistoihin" tullaan tässä päätymään. 

Juuri tuo kun vanhusten määrä lisääntyy, eikä valtion varat riitä tarjoamaan kaikille pitkää ja ihmisarvoista loppua. '

Ja erityisesti kun ihmisten väliset inhimilliset siteet vähenevät (esim. kun sukulaisia ei ole), niin se tekee mahdolliseksi eutanasian (armomurha oli muuten terminä käytössä jo 30-luvun Saksassa). 

En odota tulevaisuuden olevan kovin häävi useimmille meistä. 30-50 vuoden päästä yo. lienee realismia. 

kunhan saa sinne vaivaiskotiinkin tietokoneen ja nettiyhteyden, niin voi surfata vauva-palstalla. Ei se sitten niin paha kohtalo ole. Nykyvanhuksilla ihan hirveetä, kun ei niillä ole tällaisia mahdollisuuksia.

Vierailija kirjoitti:

kunhan saa sinne vaivaiskotiinkin tietokoneen ja nettiyhteyden, niin voi surfata vauva-palstalla. Ei se sitten niin paha kohtalo ole. Nykyvanhuksilla ihan hirveetä, kun ei niillä ole tällaisia mahdollisuuksia.

Lääkitys pistää kädet vapisemaan niin pahasti, ettei kirjoittaminen onnistu :(

Voi voi, niitä yksinäisiä vanhuksia on hoitokodeissa paljon, vaikka heillä onkin lapsia.

Läheskään aina ei käy niin, että lapset perheineen asuvat samalla paikkakunnalla kuin vanhemmat.

Tällöin se vanhus viettää aikaansa hoitokodissa, muiden potilaiden kanssa.

Lapset matkustavat lomillaan ja juhlapyhien aikaan häntä katsomaan ja yöpyvät hoteleissa, koska sitä kotiakaan ei enää vanhuksen pysyvän laitoshoidon takia enää ei ylläpidetä.

Joidenkin ainoa lapsi voi asua vaikka ulkomailla.

Muutkin samanikäiset läheiset ovat hoitokodeissa tai ja kuolleet.

Joten ei se paljon sen  kummempaa ole, siellä olla kuin sinkuillakaan.  Ja onhan sinkuillakin sukulaisia, mutta hekin ovat jo vanhoja.

Yksinäinen ihminen yleensä hoitaa kuolemanilmoitukset ja hautaukset etukäteen, mikäli rahaa on.

Joku tuttava tms.toimii sen mukaan.    Jos ei ole ketään, sosiaalitoimi hoitaa hautaan.

Ja rahat peritään sinkkuvainajan säästöistä, jos vielä niitä on jäljellä.

Hoito kyllä tehokkaasti tyhjentää pankkitilit.

Kun alkaa askel painaa, niin menen köysiostoksille.

Surullista ja ahdistavaa, että se vanha sukulainen siellä vanhainkodissa vaan istuu sängyllä yksinäisenä kyynel silmäkulmassa, kun nuori sukupolvi elää elämäänsä ajattelematta vanhusta ollenkaan. Joskus se vanhakin oli nuori ja eli normaalia elämää... Nyt päivät ovat samanlaisia, pian ei enää pysytä laskuissa mikä viikonpäivä tai kuukausi on menossa.

Televisiota ei voi katsoa, eikä kirjoja lukea, kun ei enää näe tai kuule kunnolla. Ruokakaan ei maistu..

Ja jossain vaiheessa se yksinäinen kuolema koputtaa vanhainkodin huoneen oveen.