Voiko masennus olla ihmisen heikkoutta kestää vastoinkäymisiä

nykyään minusta hirveän heppoisesti ja osa näistä muotimasentujista ei kyllä kärsi mistään muusta kuin omasta kypsymättömyydestä ja hyvinvointi-ihmisen yltäkylläisyydestä.

Samalla lailla kuin jotkut ovat heikkoja suolaiselle ja rasvaiselle ruoalle ja kehittävät muita helpommin diabeteksen.



Myös lapsuuden kokemukset vaikuttavat aivojen toimintaan koska aivot kehittyvät voimakkaasti ikävuosina 0-3 ja uudestaan murrosiässä. Jos jotakin on jäänyt kehittymättä, ihminen voi olla heikosti varustettu vastoinkäymisiin.

Kyseessä on serotoniinin puutokset ym. Joten se siitä teoriasta. Mutta kuten sanoin, niin sellainen normaali alakulo voi olla kiinni persoonasta.

itse en masentunut esim. minulle läheisen äitini vakavasta sairastumisesta ja kuolemasta, mutta sitten sairastuin kuitenkin lievään synnytyksen jälkeiseen masennukseen vaikka on vauva ihana ja kaikki hyvin elämässä. Uskon enemmän hormonien ja serotoniinin vaikutukseen, kemialliset tekijät siis, itseään ei kannata syyttää.

Eikös se idea just ole se että niitä sairauksia ennaltaehkäistään ja jos sairastuu, niin ihminen itse on pääroolissa tervehtyäkseen. Ruokavalio, liikunta, omatoiminen sairauden hoito, tiedon hankkiminen aiheesta ym ym. Vastuuttomuutta on kaikki muu

Jotkut ihmiset vain ottavat vastaan kaiken mitä tulee. Masennukseen liittyy mielestäni myös tietty empaattisuus ymv. osittain ehkä normaalia vilkkaampi mielikuvituskin...



Tavallaan masentuneisuuteen taipuvainen elää monet " kärsimykset" joita kohtaa/muut kohtaavat vahvemmin kun muut ihmiset. Ei liene sattumaa, että monet taiteilijat kärsivät masennuksesta... Sillä siihen että pystyy vaikkapa kirjoittamaan hyvää tekstiä, tarvitsee mielestäni " kokea" asiat hiukan eri tavalla kun tavallinen kadun tallaaja, osta asettu myös toisten asemaan ja pohtia näiden ajatuksia/kokemuksia/tuntemuksia.



Masentuneet yleensä myös kokevat vuoden aikojen vaihtelut ymv. vahvemmin kun muut ihmiset, he tavallaan tuntevat syksyllä luonnon " kuolemisen" ja keväällä heräämisen eri tavalla kun kun muut ihmiset.

Masentuvilla ihmisillä on usein myös kyyninen puoli, ei oikein osata iloita asioista, taustalla on aina ajatus siitä, että mitä tämäkin loppujen lopuksi merkitsee, noin niinkuin laajemmassa mittakaavassa.



Ja masennuksenhan sanotaan olevan " viisaiden ihmisten" sairaus. Sillä jos ihminen on hiukan " hölmömpi" , ei hän välttämättä tajua eri asioiden yhteyksiä, hän näkee punatulkut lintulaudalla pakkasessa -söpöä. Mutta masentunut ajatteleen kuinka moni niistä kuolee nälkään talven aikana, miettii miten kylmä niillä on, pohtii syntyykö seuraavassa elmässä linnuksi, miten hänen sitten käy, tappaako nälkä, kylmyys vai naapurin kissa jne.

Osaa sairauksista voi ennaltaehkäistä, mutta sekään ei takaa, että ei saisi kyseistä sairautta. Versus keuhkosyöpä ja tupakointi. Tupakointi lisää riskiä saada keuhkosyöpä, mutta tupakoimattomuuskaan ei takaa, ettei kyseistä sairautta tule.

Ja lisäksi on lukuisia sairauksia, joita ei voi mitenkään itse hallita, jos se on tullakseen, se tulee, kuten esim. ykköstyypin diabetes. Ei ole millään tapaa itsestä tiippuvainen, saako sen vai ei.

Mitä tekemistä vastuuttomuudella on sairauksien kanssa???

Vierailija:

Eikös se idea just ole se että niitä sairauksia ennaltaehkäistään ja jos sairastuu, niin ihminen itse on pääroolissa tervehtyäkseen. Ruokavalio, liikunta, omatoiminen sairauden hoito, tiedon hankkiminen aiheesta ym ym. Vastuuttomuutta on kaikki muu

(ja EI, en kiistä nyt hormonien ymv. vaikutusta...!)



Mutta suoraan sanottuna, monethan " vain saavat vauvan" . Eli ollaan miehen kanssa päätetty, että on aika lisääntyä, ja ryhdytään hommiin;) Raskaus aikana liihotellaan vaaleanpunaisten pilvien päällä, ostellaan kivoja pikku tossuja ja bodeja, ja kootaan kehtoa jne.



Sitten kun vauva syntyy, ehkä ymmärretään, että tässä tämä pieni ihmien nyt on, minun vastuullani. Aletaan todella ymmärtää, että kaiken maailman korvatulehduksen ovat ehkä edessä, kuinka osaan lohduttaa lastani? Entä jos hän joutuu koulukiusaamisen uhriksi, osaanko auttaa...? Tai joutuu harrastuksessaan pedofiilin käsiin, miten pitää huoli ettei ala käyttämään huumeita, entä jos syttyy sota, miten lapsen käy...?



Maailma on täynnä uhkia, ja ihminen kestää paljon, mutta omaa lastaan tahtoo suojella parhaansa mukaan. Pullossa ei voi ketään pitää, ehkä synnytyksen jälkeisen masennuksen laukaiseekin osittain se, että ymmärtää tämän järkyttävän suuren vastuun ja iskee epävarmuus siitä, osaako suojella lastaan? Joku taas ei välttämättä edes osaa ajatella että lapsi joutuisi esim. koulukiusauksen kohteeksi, ehkä tälläinen ihminen ei kärsikkään masennuksesta...?