Miksi ihmiset tuntuvat pitävän minusta?

Ehkä susta huokuu lämpö ja empaattisuus.

Taidat olla semmoinen ihminen, joka ei vihaa ketään ja aina auttaa muita.

Ehkä sinä osaat kuunnella.

Omistuksilla ei ole mitään merkitystä ihmissuhteissa. Paitsi joillekin rakennekynsi-muovihiuksibimboille.

Kauniisiin ja ystävällisiin ihmisiin suhtaudutaan usein positiivisesti.

Taviskauniit ihmiset harvoin näkevät kauneuttaan itse.

Mulla ainakin on se vika , että vähän turhankin herkästi automaattisesti autan ja kuuntelen ihmisiä.

En mielestäni ole mitenkään erikoinen, mutta tuntuu että kaikki ongelmatapaukset vaistoaa mussa jotain ja hakeutuu seuraan.

Olet vastakohtani.

Eli osaat olla luonnollinen oma itsesi.

Ja sinulla on ylöspäin kaartuvat suupielet, ja ystävällinen perusilme.

Sama vika. Puolitutut tulevat kertomaan syviäkin henkilökohtaisia asioita. Paras oli näkötuttu työkaveri mikä tule purkamaan tunteita kun ei voi saada koskaan lapsia. Siinä sitten nyökkäilin.

Vierailija kirjoitti:

Olet vastakohtani.

Eli osaat olla luonnollinen oma itsesi.

Ja sinulla on ylöspäin kaartuvat suupielet, ja ystävällinen perusilme.

Näille ei aina voi mitään.

Eräs tuttavani on aina vihaisen näköinen, vaikka on ihan ystävällinen ihminen.

Olen miettinyt samaa omalta kohdaltani. Olen tosi introvertti ja vaikutan aika ujolta, oikeasti en vain oikein halua puhua ihmisten kanssa. Sitä pidetään usein todella kiehtovana piirteenä ja minua mystisenä ja kiinnostavana ihmisenä. Lisäksi, tämä kaikista hauskinta, minua pidetään usein tosi älykkäänä. :D Ikään kuin hiljainen ulkokuoreni väkisin kätkisi alleen jotain jännittävää viisautta, vaikka olen vain todennut että usein on parempi olla hiljaa, kuin lähteä keskustelemaan aiheesta, josta en tiedä tarpeeksi. Sosiaalisesti kömpelö kuvaa ehkä minuakin. Tosin, olen kyllä myös empaattinen ja luotettava enkä halua kenellekään pahaa, voi kai senkin aistia jollain ihmistuntemuksella. Mutta tuo "älykkyyden" korostaminen on huvittavaa... :) 

Luulen, että se on jokin ulkonäössä, joka tekee ihmisestä kiltin ja helposti lähestyttävän näköisen. Joku kokonaisuus olemuksessa. Itsekin pidän joitakin ihmisiä täysin tuntematta "kivan" oloisina ja ajattelen "tuo on varmaan kiva tyyppi" (avulias, kiltti, mukava).

Minulle eläkeläiset aina kertovat kaikenlaista, mutta eläkeläiset nyt varmaan avautuvat kenelle tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt samaa omalta kohdaltani. Olen tosi introvertti ja vaikutan aika ujolta, oikeasti en vain oikein halua puhua ihmisten kanssa. Sitä pidetään usein todella kiehtovana piirteenä ja minua mystisenä ja kiinnostavana ihmisenä. Lisäksi, tämä kaikista hauskinta, minua pidetään usein tosi älykkäänä. :D Ikään kuin hiljainen ulkokuoreni väkisin kätkisi alleen jotain jännittävää viisautta, vaikka olen vain todennut että usein on parempi olla hiljaa, kuin lähteä keskustelemaan aiheesta, josta en tiedä tarpeeksi. Sosiaalisesti kömpelö kuvaa ehkä minuakin. Tosin, olen kyllä myös empaattinen ja luotettava enkä halua kenellekään pahaa, voi kai senkin aistia jollain ihmistuntemuksella. Mutta tuo "älykkyyden" korostaminen on huvittavaa... :) 

Tästä älykkyys-hommasta tuli huvittava muisto mieleen. Kun olin lukiossa ja oli lukion 1. matematiikan tunti, kaikki minulle tuiki tuntemattomat kurssilaiset pyörivät ennen tuntia ympärilläni kuin herhiläiset: Miten sä ratkaisit nämä?! Ajattelin, että: Mitäh? Enhän mä edes tehnyt läksyjä... 😂 Olen kyllä ihan älykäs ihminen, mutta että ulkonäöstä voi päätellä matematiikan taidotkin...

Ehkä et uhkaa ketään ja olet harmiton. Et joudu kilpailutilanteeseen ihmisten kanssa?

Minusta tykkäävät vain lapset, eläimet, mt- ja päihdeongelmaiset. 😂 😂