Mitä kodin ulkopuolista teette puolison kanssa kahdestaan viikonloppuisin?

Käydään vanhempien tai joskus muiden sukulaisten luona kylässä.

Käydään keilaamassa, pelaamassa biljaria, heittämässä dartsia. Kesäisin mölkkyä, minigolffia yms.

Käydään pyöräilemässä, kävelyllä, ravintolassa syömässä, ihan vaan pubissa oluella.

Joskus lähdetään viettämään hotelliviikonloppua jne.

Ja lähes joka viikonloppu.

Jos ollaan kotona, niin kävelyllä, ikkunaostoksilla, näyttelyissä, ravintoloissa syömässä, sekä tanssimassa. Välillä käydään mökillä tai tehdään matkoja ulkomaille.

Jännä, en ollut ajatellut asiaa siltä kannalta, mutta tajuan nyt että lapsen (n. 1,5 v) syntymän jälkeen ei olla oltu miehen kanssa kertaakaan kahdestaan pois kotoa. No ei nyt kotonakaan tietysti muuta kuin työpäivien ajan toki lapsi on hoidossa ja ollaan kotona omissa työhuoneissamme, mutta sitä ei ehkä tähän lasketa...

Turvaverkkoja ei ole (molempien vanhemmat kuolleet, ei oikein muuta sukua eikä sellaisia kavereita keltä haluaisi pyytää palveluksia) ja vielä ei ole hennonut ulkopuolisen hoitoon jättää ns. turhan, eli omien huvitusten, takia. Ehkä joskus. Ehkä koronakin on voinut vaikuttaa, kenties jotain olisi tullut järkättyä jos sitä ei olisi.

Ennen lasta käytiin syömässä usein, kulttuurijutuissa säännöllisehkösti, urheiltiin, jonkun verran matkusteltiin. Mutta voihan näitä kaikkia tehdä lapsenkin kanssa!

Kiinnostava aihe! Juuri miehen kanssa pohdittiin, että voisimme aloittaa jonkun uuden yhteisen harrastuksen. Sulkapallo on vahvoilla.

Viime aikoina ollaan käyty enimmäkseen ravintolassa syömässä, jos kahden kesken tekemisiä miettii. Tai ihan vaan ulkona kävelyllä.

Ei ole puolisoa 💩

Käydään Prismassa

Ei mitään. Ja silti oltu yhdessä yli 20 vuotta.

Joskus olemmekin todenneet, että hienoa, kun löysimme toisemme. Meille tämä sopii hyvin.

Talvella menee muksu hoitoon ja me lähdetään hiihtämään yhdessä! Kesäksi ei olla aktiviteettiä keksitty minne ilman muksua pitäisi päästä

Vierailija kirjoitti:

Jännä, en ollut ajatellut asiaa siltä kannalta, mutta tajuan nyt että lapsen (n. 1,5 v) syntymän jälkeen ei olla oltu miehen kanssa kertaakaan kahdestaan pois kotoa. No ei nyt kotonakaan tietysti muuta kuin työpäivien ajan toki lapsi on hoidossa ja ollaan kotona omissa työhuoneissamme, mutta sitä ei ehkä tähän lasketa...

Turvaverkkoja ei ole (molempien vanhemmat kuolleet, ei oikein muuta sukua eikä sellaisia kavereita keltä haluaisi pyytää palveluksia) ja vielä ei ole hennonut ulkopuolisen hoitoon jättää ns. turhan, eli omien huvitusten, takia. Ehkä joskus. Ehkä koronakin on voinut vaikuttaa, kenties jotain olisi tullut järkättyä jos sitä ei olisi.

Ennen lasta käytiin syömässä usein, kulttuurijutuissa säännöllisehkösti, urheiltiin, jonkun verran matkusteltiin. Mutta voihan näitä kaikkia tehdä lapsenkin kanssa!

Ei ole sama asia, jos lapsi/lapset on mukana. Se ei ole parisuhdeaikaa.

Käydään kävelyllä, patikoimassa, elokuvissa , teatterissa, konsertissa, ravintolassa syömässä, torilla ostoksilla , kahvilassa, kirjastossa, lehtilukusalissa, uimahallissa. Joka viikonloppu jotakin . Ikää on 60+ ja pitkä avioliitto. Mieluiten vietämme aikaa juuri toistemme seurassa.

Remontoidaan vanhaa rintamamiestaloa ilman kiirettä. Ihan parasta laatuaikaa! Kun mentiin naimisiin 28 vuotta sitten, rakennettiin tämä nykyinen talo samalla tavalla kahdestaan. Ens viikonloppuna saadaan leivinuuni muurattua valmiiksi. Sen jälkeen puretaan tuvan lattia ja vaihdetaan purut ekovillaan.

10: no joo ei sinänsä ole parisuhdeaikaa, mutta mukavaa yhdessäoloa kylläkin, en tiedä mitä erityistä jään kaipaamaan parisuhdeajalta tuohon verrattuna.

Ehkä en oikein edes ole koskaan ymmärtänyt kunnolla miten sitä parisuhdeaikaa sitten vietetään tai treffeillä käydään, tai siis mitä väliä sillä on silloin kun elämä ja asunto on yhteiset ja arki on täynnä mahdollisuuksia hellyydenosoituksille, toisen huomioimiselle ja mielen päällä olevista asioista keskustelemiselle.

Tottahan ravintolassa ja kulttuuririennoissa käyminen on eri asia ilman taaperoa kuin taaperon kanssa, mutta se ei taas liity parisuhteeseen sinänsä. Ilman muuta nauttisin vaikka hyvästä taidenäyttelystä ja viinilasillisesta kumppanin kanssa kaksin, mutta en niin paljon että jättäisin lapsen tässä vaiheessa sen takia jonkun muun huomaan; meillä on aivan yhtä ihanaa, joskin toki vähän erilaista, kolmestaankin.

Tekisin vaikka mitä, mutta puolisoa kiinnostaa korkeintaan mennä baariin ryyppäämään. Siis jos sitä ehdottaa niin sehän passaa ehdottomasti, muut jutut ei. Joskus mennään leffaan tai syömään, mutta yleensä ei jaksa niitäkään kun on vaan niin paljon helpompaa olla kotona kalsarisillaan.

Ulkoillaan, pyöräillään, suppaillaan, uidaan, pelataan minigolfia tai muita ulkopelejä.

Käydään brunssilla, lounaalla, illallisella, vaateostoksilla tai vaikkapa jossain tilapuodissa.