Mies tilapäisesti asuu muualla

Ok. Mies sairastanut pitkään mt ongelmia ja päihteisiin sortunut hoitaakseen masennusta. Nyt laitoin stopin ja heitin miehen asumaan vanhemmilleen koska en jaksa enää uskoa yhteiseen elämään. Olen sanonut että voimme palata yhteen jos alkaa hakea oikeaa apua. Mies ronkuu päästä kotiin, mutta olen tajunnut että olenmme elänyt hänen ehdoilla ja ahdistuksen armoilla. Meillä pieniä lapsia. 

Nyt kun mies ollut pois kotoa, kohtasin tänään yllättävän tilanteen, kun törmäsin yhteen mieheen töissä. Jotenkin rekisteröin että siinäpä mielenkiintoinen tapaus. Tsekkasin jopa, hänellä ei ollut sormuksia..  Ja olin tyytyväinen!! En työtovereilta kuitenkaan kysellyt hänestä. Nyt on järkky ristiriita mielessä suru että näinkö mies ei enää koskaan tule kotiin ( jos ei hae apua) ja toisaalta ilo uusista perhosista vatsassa, sitten syyllisyys että mies huonossa jamassa ja minä katselen jo ihan muualle ja uusia toiveita täynnä. Lapsista tietty on huoli. Tätä työpaikan miestä yritin kohdella ihan objektiivisesti. 

Onko täällä eronneita, kuuluu tää varmaan tähän eroprosessin? Tai prosessiin...