Ovatko onnistuneet parisuhteesi olleet samankaltaisen ihmisen kanssa kuin itse olet? Introverti- introvertti vai intro-ekstro
Millaisia olette luonteeltanne keskenään? Sovitteko yhteen, vaikka olette vastakohtia?
Kommentit (21)
Yleensä introvertti naiset hakee ekstrovertti miestä koska vastakohdat täydentää toisiansa. Ekstrovertti naiset puolestaan hakee ekstrovertti miehiä koska samankaltaiset tulevat toimeen keskenään.
Samankaltaisten yhteiselo sujuu sopuisimmin. Puolisoni on hyvin samantyyppinen kuin minä: ei ujo muttei mikään räiskyväkään. Arvostamme samoja asioita ja meillä on samantyyppinen tausta.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä introvertti naiset hakee ekstrovertti miestä koska vastakohdat täydentää toisiansa. Ekstrovertti naiset puolestaan hakee ekstrovertti miehiä koska samankaltaiset tulevat toimeen keskenään.
Ja introvertti miehet on laskuista pois.
Me olemme kiinnostuneita suht samanlaisista asioista, samanlaiset arvot yms., mutta erona juuri tuo että olen intro ja puoliso ekstro. Ei mitään ongelmaa.
Olen itse introvertti ja puoliso ekstrovertti. Olen iloinen tästä tasapainosta, hän on se joka seurustelee rohkeammin ja kutsuu ihmisiä kylään. Ei ole perheelle hyvä olla aina vain keskenään. Minulla on muutama hyvä ystävä joita tapaan ilman perhettä. Kumpikaan ei ole ääritapaus- hän ei ole mikään kyläluuta enkä minä aina viihdy yksin istumassa. Hyvä tasapaino. Hän myös arvostaa minun sosiaalisia taitojani, että olen empaattinen ja huomioiva vaikka en keskipisteenä viihdykään.
Ovatko kaverinne sitten samanlaisia kuin te itse?
On ollut samanlainen. On myös ainoa kenen kanssa olen väleissä yhä. Kummatkin pohtivia ja keskustelevia, vältellään konflikteja koska kummallakin matala energia eikä ole energiaa riidellä. Ongelmia on aina niiden kanssa jotka ei halua tulla mitenkään toimeen eivätkä kunnioita muiden ihmisten tarpeita ja haluja vaan haluaa aina jyrätä ja alistaa muut käyttöönsä.
On hienoa nähdä täällä ihmisiä, joilla on onnellinen elämä kumppaninsa kanssa. Kaikki pariskunnat eivät ole onnellisia, varsinkin ne, joissa mies pettää aina vaimonsa.
Minä olen menevä ekstrovertti ja vaimo kotona viihtyvä introvertti. Siitä huolimatta meillä on mennyt hyvin neljännesvuosisata kompromissejä tehden.
Vierailija kirjoitti:
On hienoa nähdä täällä ihmisiä, joilla on onnellinen elämä kumppaninsa kanssa. Kaikki pariskunnat eivät ole onnellisia, varsinkin ne, joissa mies pettää aina vaimonsa.
Onko ne kuitenkin onnellisia, joissa nainen pettää? Se on kuitenkin tutkimusten mukaan yleisempää.
Olemme suht samanlaisia, arvot ja elämänasenne. Minä olen jonkin verran introvertimpi kuin mieheni, tuo ihan OK molemmille, mies on vuosien aikana oppinut huomaamaan koska tarvitsen omaa päänsisäistä aikaani ja minä tyytyväinen kun hän tuo kotiin vieraita.
Minä olen sosiaalista ja esiintymistä vaativaa tekevä introvertti ja vapaa-ajallani mukana lisäksi luottamustehtävissä + opiskelen. Niinpä akut ovat vapaailtoina ja -viikonloppuina ihan tyhjänä. Puoliso on ekstrompi mutta ei onneksi ihan äärilaidassa. Hän kutsuu kavereitaan kotiimme silloin, kun itse olen pois kotoa (esim. työmatkalla) ja vierailee sukulaisillaan useimmiten ilman minua. Oma sukuni puolestaan asuu niin kaukana, ettemme tapaa kuin kerran vuodessa ja kavereitani tapasin ennen koronaa mieluiten töiden jälkeen kaupungilla. Nyttemmin pidämme yhteyttä lähinnä viestittelemällä.
Olemme molemmat mieheni kanssa introvertteja, mutta muuten emme ole lainkaan samanlaisia ihmisinä.
Liika sosiaalinen kanssakäyminen väsyttää meitä molempia, mutta väsyttävimpien tilanteiden laatu on erilainen. Mieheni esimerkiksi ahdistuu jos joutuu toistuvasti kommunikoimaan asiakaspalvelijoiden kanssa, minulle sellainen on aivan ok, joten yleensä hoidan ne molempien puolesta.
Hän taas kannattelee enemmän niissä tilanteissa jotka ovat minulle rasittavia.
Voi sanoa että helpotamme toinen toistemme elämää ratkaisevasti ja se on aika ihanaa. <3
Onnistuneeksi parisuhteeksi laskisin lähinnä loppuelämän tai vähintään vuosikymmenen suhteet, joita ei itselläni ole. Nuoruuden pisin suhde oli saman tyyliseen introverttiin, rauhaisaan ja tasapainoiseen naiseen. Vuosien myötä olen kai itsekin muuttunut hieman epätasapainoisemmaksi ja oudoksi, ja pari myöhempää pidempää suhdetta on ollut rikkinäisiin ja epävakaisiin naisiin. Viimeisin oli jo lähellä hullua, mutta häntä rakastin enemmän kuin ketään koskaan. Muuten olen tapaillut vähän koko naiskirjon läpi, mutta syvempiä tuntemuksia on herännyt ja herää varmaan jatkossakin. Yksi ulkomaalainen nainen vei välissä myös sydämen, mutta vei sen mukanaan Meksikoon.
Joten vaikka olen vanhentunut ja viisastunut niin kompassi on aina vain pahemmin hukassa. Tasapainoiset muuttuvat melko nopeasti tylsiksi ja värikkäämpien ja epävakaampien kanssa suhteet vain nirhautuvat poikki eivätkä kestä. Viime vuosina into suhteeseen on hiipunut aika paljon ja kun tuo viimeisin hullu suhde loppui keväällä, niin olen miettinyt että kannattaako enää edes yrittää.
Mies on ekstro ja minä intro. Hyvin on suhde toiminut koska muuten ollaan niin samanlaisia :)
Molemmat olemme introvertteja, yhdessä ollaan oltu 40 vuotta enkä varmaan olisi ekstroverttia niin kauan jaksanutkaan. Kaverina ekstrovertti vielä menettelee, koska heidän kanssaan ei tarvitse olla pitkiä aikoja yhteen menoon.
Jos on vain nuo 2 vaihtoehtoa, niin ollaan molemmat introverttejä sitten. Jompi kumpi väsyy aina älämölömeteliin ensin, ja kun on taas hiljaista ja ollaan kahden, niin ollaan että huhhuh, onneksi se häly on nyt takanapäin :D
Parhaat suhteet on olleet suht samanlaisten ihmisten kanssa. Pahimmat kun oltiin täysiä vastakohtia kaikin mahdollisin tavoin.