Diagnosoikaa, mikä mua vaivaa

Jotain vuorovaikutuksen tai ihnissuhteiden hankaluutta. Tapaan uuden ihmisen. Kaikki sujuu hyvin, kommukointi molemmin puolista, en taan jauha omia asioita, kyselen mutten tungettele. Panostan siihen, että puhun positiivisia asioita. Keskustelut menevät todella nopeasti melko henkilökohtaisiin asioihin ns saatetaan avautua toisillemme. Tämä tapahtuu luonnostaan ja avautuminen molemmin puolista enkä pyri kalastelemaan mitään tietoja.

Tämantyyppistä mukavalta tuntuvaa vuorovaikutusta jatkuu muutamia kuukausia ja kaikki tuntuu olevan hyvin.

Olen sosiaalinen introvertti eli pidän ihmisistä, mutta olen ehdottomasti ryhmässä se hiljainen. Luen herkästi tilanteita, ilmeitä ja sanatonta viestintää. Tietyllä tavalla pyrin antamaan tilaa jopa miellyttämään. Kehonkieleni varmasti viestittää sitä, että haluan tilaa ja yksityisyyttä. Kuitenkin ryhmässä löydän paikkani ja osallistun keskusteluun, vaikka tämä ei ole mukavuusalueellani.

Jossain vaiheessa uuden ihmisen kanssa ärsyynnyn siihen etten tule kuulluksi, uuvun vuorovaikutukseen ja toisen tietyt piirteet alkavat arsyttämään. Tämä johtuu siitä että kuuntelen toista tarkasti ihan tahtonattani. En pysty vain autopilotilla toisella korvalla kuuntelemaan.

Olen vähän nössö enkä saa suutani auki. Sitten kerrytän sisääni ärsytystä. Jossain vaiheessa asiat purkaituvat ja sanon oman mielipiteeni. Tämä johtaa yhteen törmäykseen. Eli se hiljainen nössö sanookin oman mielipiteen ja puheliaampi loukkaantuu tästä, kun vuorovaikutuksen dynamiikka muuttuu.

Tunnistan, että pitäisi sanoa mielipiteet avoimemmin ja tätä harjoittelen. Kiitos jos jaksoit lukea!