Tapailemani mies onkin varattu, mitäs nyt?

En nyt mene yksityiskohtiin ja yritän selittää asiat lyhyesti, eli niin mustavalkoinen tilanne ei ole kuin tekstistä ehkä voi kuvitella... AV-mammathan tietävät kaiken, ajattelin että on hyvä ottaa tilanteeseeni etäisyyttä ja kuulla täysin tuntemattomien ihmisten mielipiteitä, antakaa palaa vain.

Olen parikymppinen sinkku ja tutustuin kolmekymppiseen ulkomaalaistaustaiseen (suomen kansalainen, korkeasti koulutettu, hyvä työpaikka yms.) mieheen jokin aika sitten. Olemme tavanneet kerran, välissämme on muutamia satoja kilometrejä. Mies on todella mukava, fiksu, huumorintajuinen, hellä ihminen, suoraan sanottuna pidän hänestä jo nyt valtavasti. Meillä jotenkin klikkaa hirveän hyvin, ollaan sillä samalla aaltopituudella. Aiemmista ihmissuhteista jotain oppineena, olin kuitenkin päättänyt, että tällä kertaa otan ihan rauhassa enkä ala kuvitella etukäteen mitään yhteistä tulevaisuutta, tai lataa mieheen mitään odotuksia, olenhan vasta tutustumassa häneen. 

Mies siis tuli tapaamaan minua, ja meillä oli todella mukavaa. Tapaamisen jälkeen olemme olleet yhteyksissä joka ikinen päivä, alkaen hyvien huomenten toivotuksesta päättyen hyviin öihin. Mies on minuun yhteydessä aivan yhtä paljon ellei enemmänkin kuin minä häneen (myönnän, välillä olen vähän pelannut ja antanut hänen jahdata olemalla itse passiivinen ottamaan yhteyttä), käyttää viesteissään hymiöitä, kirjoittaa pitkiä viestejä joissa kertoo päivästään ja kyselee kuulumisiani. Hän kertoo kaipaavansa minua usein, kuinka on nähnyt minusta unia, mitä kaikkea haluaa kanssani tehdä kun seuraavan kerran näemme, kutsuu minua hellittelynimillä, kuinka paljon minusta tykkää jne. Olemme puolin ja toisin kysellleet toisiltamme taustoistamme, ja mitä olemme hakemassa deittailu-rintamalla. Hän on avoimesti kertonut entisistä suhteistaan ja partnereidensa lukumäärästä, sanoi ennen tapaamistamme etsivänsä kaikkea yhden illan jutusta loppuelämän suhteeseen, kertoi haluavansa tulevaisuudessa perheen jne. 

NO. En nyt kerro syytä, mutta yksi asia sai minut epäilemään, että hän salaa jotain. Hän jotenkin väisti tiettyjä kysymyksiä/käänsi ne ympäri ja selkeästi tuntui toivovan (ei sanonut kuitenkaan suoraan, mutta luin rivien välistä) etten jatkaisi aiheesta puhumista toistaiseksi. Kaksi viikkoa jaksoin miettiä mielessäni mikä nyt mahtaa olla syynä tämän tietyn aiheen välttelyyn, mutta ohitin kurjan tuntemukseni ja ajattelin että olemme tunteneet niin vähän aikaa, ettei miestä pitäisi hiillostaa... Eilen kuitenkin mittani tuli täyteen ja sanoin ihan suoraan, että tuntuu että salaat minulta jotain, mikä on vialla? No, hän vastasi saman tien että asia on niin, että hänellä on avovaimo. Ja kertoi heti perään että heidän liittonsa rakoilee pahasti, jatkuvaa riitelyä, ei seksiä, ei läheisyyttä, tuntuu siltä että ovat kyllästyneet kumpikin toisiinsa, hän ei tiedä enää onko mitään tunteita avovaimoa kohtaan jäljellä. Että hän on todella pahoillaan kun peitteli asiaa ja kokenut suurta ahdistusta salailustaan, tiesi että jossain kohtaa hän paljastuisi kuitenkin. Että hän ei ole halukas tapailemaan minua pelkästään seksin tai huuman vuoksi, vaan pitää minusta päivä päivältä enemmän, että olen ihana ja suloinen, kanssani on ihanaa keskustella, ynnä muuta. 

Olen järkyttynyt, että hän antoi olettaa olevansa sinkku (tosin tutustumisemme päivänä kerroin hänelle tiettyjä asioita menneisyydestäni, jotka tuskin kannustivat häntä kertomaan asioiden oikeaa laitaa...). Samalla olen helpottunut, että salailun syy löytyi. Tämän avovaimon puolesta koen syyllisyyttä että olen hänen miehensä salasuhde (tai miksikä tätä nyt voi kutsua, en tiedä). Mietin mitä itse miehestä oikein haluan. Mietin että jos hän eroaakin avovaimostaan, ja me alkaisimme kunnolla seurustella, voinko luottaa mieheen? Toisaalta olen nuorempana itsekin välillä pettänyt suhteen loppuvaiheessa ja välillä itse tullut petetyksi, jotkut asiat annettiin anteeksi ja toiset olivat liikaa... Viimeisen vuoden aikana kun olen tapaillut eri miehiä ja kuullut erilaisia elämäntarinoita, olen tullut siihen tulokseen, että vaikka olisi ideaalia olla rehellisesti sinkku ennen kuin alkaa tapailla ketään muuta, asiat eivät tässä epätäydellisessä maailmassa kerta kaikkiaan aina mene toivotun mukaan. Vaikka tämä oli todellinen pommi, ehkä naiviuttani tai oman aiemman historiani takia päätin antaa miehelle salailun anteeksi. Kaikkien osapuolten takia kuitenkin toivoisin että miehessä olisi munaa katkaista väljähtänyt avosuhteensa mahdollisimman pian. Eilen emme kauheasti ehtineet keskustella asioista, toivon että lähipäivinä saan puhuttua miestä näkemään ettei hänen toimintansa ole OK... Olen ajatusteni kanssa hyvin kiikun kaakun tällä hetkellä. Mietin millä todennäköisyydellä mies eroaa avovaimostaan, ja millä todennäköisyydellä meille voi syntyä toimiva suhde (tai edes suhde jossa minun ei tarvitse olla mikään toinen nainen). Kunnioitan kyllä itseäni, en aio ruveta kenenkään toiseksi vaihtoehdoksi ja odotella sinisilmäisenä parempaa huomista tyhjien lupausten kanssa. Minua ei myöskään kiinnosta minkäänlainen käräyttely-kostotoimenpide tai kauhea draama. Mielipiteitä, yleistyksiä, ohjeita?