Lue keskustelun säännöt.
Äiti puuttuu jokaiseen asiaan ja vaatii minua kertomaan hänelle _ihan_ kaiken
24.09.2021 |
Olen 25 vuotias ja edelleen hän yrittää kontrolloida elämääni, missä asun, kenen seurassa olen jne lista on loputon. Ottaa nokkiinsa kun sanon hänelle hänen käytöksestään. Miten voisin saada hänet ymmärtämään ettei se hänelle kuulu missä minä menen tai kenen kanssa yöni vietän
Kommentit (16)
Paljon tämäntyylisiä aloituksia tänään. Taitavat olla vielä eri ihmisiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ei" on ihan kokonainen lause. Sitä saa käyttää myös äitiinsä.
Älä kerro mitään. Sano vaan aina, että olet katsellut tv:tä ja käynyt pienellä kävelylenkillä. Jos utelu jatkuu, kerro käyneesi Prismassa.
Se ei kuulu kenellekään missä aikuinen ihminen yönsä viettää tai kenen seurassa. Vaikka käyttäisit huumeita
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä kerro mitään. Sano vaan aina, että olet katsellut tv:tä ja käynyt pienellä kävelylenkillä. Jos utelu jatkuu, kerro käyneesi Prismassa.
Omituinen kommentti. Ensin kehotat olemaan sanomatta mitään ja sitten kehotat kertomaan, mitä on tehnyt eli sanomaan. Ei aikuiset tuolla tavalla asioita hoida. Aikuinen ihminen laittaa äidilleen rajat ihan vain jämäkästi ilmaisemalla, ettei halua hänelle raportoida kaikkea elämästään. Ja sitten sietää sen äidin pettymyksen ja suuttumuksen antamatta periksi
Sanot vaan että tapaat ystäviä. Että ulkoilet ja käyt kaupassa. Jne. Ihan sama missä lähikaupassa va muualla
Käyt jumpassa
Aina jotain ympäripyöteää.
Kysele mitä mamma tekee ja missä. Kerran vuodessa risteilylle tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mä voin pinnallisesti jutella että käyn kaupungilla ja sienessä jne
Matkat kerran jälkikäteen jos kerron
Olet aikuinen. Aikuisuuteen kuuluu, että vetää ja pitää omat rajansa.
Vanhemman tehtävä on kasvattaa lapsi elämää varten ja antaa sitten hänen levittää siipensä. Osa vanhemmista ei tähän pysty vaan haluavat jatkaa kontrollointia kuin kyseessä olisi 4-vuotias.
Jos äitisi ei ole tähän mennessä asiaa ymmärtänyt, ei hyödytä mitään selittää hänelle yhä uudelleen ja uudelleen. Tämä asetelma vain pakottaa sinut aiheettomasti puolustuskannalle ja tilivelvolliseksi.
Ratkaisu on olla tekemisissä sen verran kuin haluat sillä tavalla kuin haluat ja kertoa vain sen mitä kannattaa (eli tavallisia, ei liian henkilökohtaisia tai yksityiskohtaisia juttuja). Jos hän utelee jotain, vastaat ympäripyöreästi ja kerrot jotain mitä haluat kertoa aiheista mistä äitisi kanssa voit ja haluat puhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyydä, että äitisi menisi terapiaan ja saisi keskusteluapua. Hän ilmeisesti pelkää, että sinulle sattuu jotain. Pelkääminen ei kuitenkaan auta. Välit vain menee poikki.
Kysy mitä hän pelkää? Jos hän pelkää baari iltoja, niin laita hänelle tekstiviesti kotiin palattuasi, että kaikki on hyvin. Pikku hiljaa hän oppii luottamaan sinuun, kun muuta vaihtoehtoa ei ole.
Pelkääminen on niin raskasta, että sitä ei voi kestää. Asian kanssa on vaan hyvä edetä parempaan suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä kerro mitään. Sano vaan aina, että olet katsellut tv:tä ja käynyt pienellä kävelylenkillä. Jos utelu jatkuu, kerro käyneesi Prismassa.
Omituinen kommentti. Ensin kehotat olemaan sanomatta mitään ja sitten kehotat kertomaan, mitä on tehnyt eli sanomaan. Ei aikuiset tuolla tavalla asioita hoida. Aikuinen ihminen laittaa äidilleen rajat ihan vain jämäkästi ilmaisemalla, ettei halua hänelle raportoida kaikkea elämästään. Ja sitten sietää sen äidin pettymyksen ja suuttumuksen antamatta periksi
Olen eri. Tällaiselle vanhemmalle ei voi laittaa rajoja "jämäkästi ilmaisemalla, ettei halua hänelle raportoida kaikkea elämästään". Ainoa keino on vain lopettaa niiden asioiden kertominen, joita ei halua kertoa ja pitää puheenaiheet sillä tasolla, joka on itselle ok ja joka ei aiheuta vanhemmalla epätoivottua käytöstä.
Minun äitini on tällainen. Haluaisi tietää kauheasti, mutta ei kuitenkaan kestä tietoa, joka ylittää säästä keskustelun. Jos haluan tulla hänen kanssaan toimeen, en voi puhua henkilökohtaisista asioista tai varsinkaan mistään haasteista sillä hän yrittää sitten repiä elämäni kappaleiksi eikä lopeta hyökkäystään pitkään aikaan. Tällaiselle vanhemmalle jämäkkä toteamus, että jokin asia ei hänelle kuulu on vain osoitus siitä, että jotain on pielessä ja hänen on saatava asia ja samalla kaikki muukin koko elämästäsi selville eli siitä seuraa vain paljon, paljon haittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos se rajojaan tunne, niin osoite salaiseks ja numeron vaihto pitää sen loitolla.
Hiljaa hyvää tulee kirjoitti:
Pyydä, että äitisi menisi terapiaan ja saisi keskusteluapua. Hän ilmeisesti pelkää, että sinulle sattuu jotain. Pelkääminen ei kuitenkaan auta. Välit vain menee poikki.
Kysy mitä hän pelkää? Jos hän pelkää baari iltoja, niin laita hänelle tekstiviesti kotiin palattuasi, että kaikki on hyvin. Pikku hiljaa hän oppii luottamaan sinuun, kun muuta vaihtoehtoa ei ole.
Pelkääminen on niin raskasta, että sitä ei voi kestää. Asian kanssa on vaan hyvä edetä parempaan suuntaan.
Ei herranen aika omillaan asuva lähettele äidilleen tekstiviestejä baari-illan jälkeen! Se kyttäys ei lopu siiten ikinä. Ei vanhemman kuulu tietää mitä muualla asuva lapsi milloinkin liikkuu. Omista menoista ei tarvitse raportoida vaikka vanhempi kuinka utelisi. Normaalien ihmisten kanssa tuo onnistuu, mutta ei aloittajan vanhemman kaltaisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas yksi uusavuton! Mitä tänne kirjoitat? Ota elämä käsiisi, ja siihen kuuluu sekin, että ymmärrät laittaa rajat elämällesi eli päättää mistä asioista päätät itse ja missä taas mami/naapuri/työkaveri/isä/eno/pomo/ystävä/mummi/kunminkaima sinua määräilee!!!
Lel, pyyhkiikö äiti pyllysikin vielä?
Älä kerro hänelle omia asioitasi liian yksityiskohtaisesti.