Helposti ärtyvästä vähemmän ärtyväksi? Onko mahdottomuus?
Hei!
Olen tulivuoren tapainen, ärsyynnyn helposti. Hermo palaa liikenteessä, kun joku tonttu tulee hidastelemaan minun täydellistä ajoani. Ajotapani on nykivä, kaikkea muuta kuin täydellinen :). Ihmissuhteissa ärsyynnyn siitä, että kaikki eivät olekaan tasapuolisia. Minulle se on varmaan maailman tärkein asia, kohdella ihmisiä tasapuolisesti. Minulla palaa siis hihat todella usein.
Olen alkanut miettimään, että haluaisin muttua. Olen tajunnut, että olen itse vastuussa miten asioihin reagoin. Olen myös tajunnut, että ei helmiä sioille. Miksi minun pitää äkäistyä siitä, että joku toinen on dorka? Tiedän, ettei sellainen ihminen ole edes kiukun arvoinen.
Kertokaa, onko minun mahdollista muuttua? Miten pääsisin prosessissa eteenpäin?
Nyt olen alkanut kirjoittaa päiväkirjaa, mihin puran tuntojani ja sitä, että miten olisin halunnut reagoida. Tämä on pitkä tie... kokemuksia, onko joku saanut tulivuoren sammumaan :)?
Kommentit (5)
Kiitos vinkistä. Minähän googlaan :).
Kun olin nuorempi, niin vanhempi työtoveri toi ystävällisenä vinkkinä minulle kirjan tuosta Zenistä. Olin nuori ja ajattelin, että pidä kirjasi. Heitin sen roskiin. Ehkäpä kaivan nyt materiaalia.
Onko muita vinkkejä? Pystynkö tähän yksin, vai pitäisikö mennä terapiaan? ap
Pystyt yksinkin, mutta terapeutti voi tuoda näkökulmia, joita et tule ajatelleeksi.
Mä myös hermostun nopeasti, mutta yritän elää sen verran stressittömästi, että pystyn useimmiten vain huomaamaan, että jaa hermoja koetellaan. Sitten se tunne menee jo ohi.
Minulla on ollut hirveä stressi monta kuukautta jo. Siksi olen äreä kuin leijona :(.
Nyt olen tehnyt itselleni vähän rauhallisemman aikataulun. Rääkki, hikijumpat ovat tämän vkon pannassa, nyt ollaan lempeitä keholle :). Ja tämä päiväkirja on uusi juttu nyt.
Ehkä muutos on mahdollinen, kun itsekin huomaan tämän... Ap
Minulla on myös tapana olla jatkuvasti ärtynyt tai kiukkuinen, pinna kireällä ja palaa helposti.
Muutama vuosi sitten alkoi ärsyttää, että lähes keski-ikäisellä miehellä ei ole sen enempää itsehillintää kuin uhmaikäisellä natiaisella ja havahduin siihen, että oma käytökseni on myös rasite ihmissuhteilleni sekä töissä että vapaa-ajalla.
Tie kohti tasapainoisempaa ja seesteisempää elämää on ollut pitkä ja eteneminen hidasta, mutta tässä joitain asioita, joiden olen omalla kohdallani huomannut auttavan:
Riittävästi laadukasta ja säännöllistä unta. Väsyneenä impulssikontrolli on heikompi ja ärtymiseen matalampi kynnys. Itselläni tämä tarkoitti sitä, että opettelin menemään säännöllisesti samaan aikaan nukkumaan joka ilta, sammutin tv'n ja tietokoneen tuntia ennen (sininen valo heikentää unensaantia&-laatua) ja luovuin satunnaisista viinilasillisista ja raskaista ruuista ennen nukkumaan menoa. Keskimäärin nukun nykyään ehkä puolisen tuntia pidempään, mutta huomattavasti paremmin kuin ennen. Vaikutus on huomattava.
Rukkasin ruokailutottumuksiani vähän, syön aavistuksen kevyemmin, mutta säännöllisemmin ja useammin kuin ennen. Pyrin syömään joka aamu aamiaisen, raskaan lounaan sijaan vähän kevyempi lounas ja iltapäivällä hedelmä tai muu pieni välipala ja samoin raskaan ja usein myöhään venyneneen illallisen sijaan vähän kevyempi, aikaisempi illallinen ja jotain pientä iltapalaksi.
Aiemmin liikunta koostui lähinnä punttiksella käymisestä, 4-5 raskasta punttitreeniä ja lumettomana kautena pari juoksulenkkiä viikossa, mutta nykyisin olen vähentänyt punttisalikerrat kahteen aavistuksen kevyempään treeniin viikossa ja ottanut tilalle 2-3 kertaa uintia sekä talviaikaan juoksulenkkien sijaan hiihtoa. Tämä tuntuu lisänneen yleistä jaksamistani ja sitä kautta vähentäneen ärtymistä. En enää myöskään treenaa kovin myöhään illalla, koska se vie yöunet, vaan joko aamulla tai iltapäivällä/alkuillasta.
Pidän iltaisin "kiukkupäiväkirjaa", eli kirjaan ylös ne päivän aikana ärtymystä aiheuttaneet tilanteet ja hetken pohdin, että kuinka tärkeistä asioista oli kyse ja kuinka olisin voinut toimia toisin. Tämä on myös helppo tapa seurata sitä omaa edistystä, merkintöjä tulee nykyään itselläni noin kolmasosa siitä mitä ennen.
Päiväkirjan avulla on myös helppo tunnistaa niitä tyypillisimpiä tilanteita missä alkaa näkemään punaista, jolloin joitakin niistä voi kokonaan välttää. Ylipäätään itselläni on auttanut, että suunnittelen elämääni paremmin. Tiedän taantuvani kuusivuotiaan tasolle, jos joudun ruuhka-aikaan cittariin tai juhannusruuhkaan nelostielle, joten pyrin suunnittelemaan aikatauluni niin, että mahdollisuuksien mukaan vältän noita tyypillisimpiä kiukun aiheita. Olen myös huomannut, että myös ne tilanteet, joita ei voi välttää, sujuvat paljon rauhallisemmin jos ne suunnittelee tai käy mielessään läpi etukäteen.
Työpaikalla kiukutteluun ja työstressiin tuo parempi omien töiden suunnittelu ja organisointi on myös ollut iso apu, koska päiväkirjaa pitäessäni huomasin, että iso osa kiukun aiheista töissä oli ihan itse omalla epäjärjestelmällisyydellä aiheutettuja. Nykyään olen sekä tehokkaampi, että rauhallisempi ja stressittömämpi töissä.
Meditointia komppaan myös, tosin huuhaa-skeptikkona siihen oli aika iso kynnys. Lääkkeeksi löytyi kuitenkin mindfulness-meditaatio, josta turha spiritualismi ja suitsukkeiden polttelu on karsittu pois. Suosittelen kokeilemaan, harjotteita voi tehdä melkein missä vaan ja koska vaan ja niistä on ollut ainakin itselleni todella paljon apua sekä stressiin että itsehillinnän parantamiseen.
Tulipas pitkä litania, toivottavasti on jollekin apua. Sen verran lisään vielä, että en usko, että tälläisestä temperamenttisesta kaverista koskaan mitään munkkia saa, mutta näillä elämääni tekemilläni muutoksilla tuntuu, että olen saanut elämäni ja tunteeni huomattavasti paremmin haltuun ja sekä minä että lähipiirini voi paremmin.
On mahdollista! Itse muutuin kun tutustuin buddhalaiseen ajatteluun ja ennen kaikkea zen-perinteeseen. Googlailepa aiheesta. Äläkä anna "valaistumisen" kaltaisten termien hämätä, zen on hyvin viisasta eikä tarkoita mitään mystistä henkimaailman juttua.