Lue keskustelun säännöt.
Kirjoittaako kukaan enää päiväkirjaa?
Kommentit (8)
Kyllä vain! :) Kirjoitin säännöllisesti päiväkirjaa ala-asteikäisestä parikymppiseksi, jonka jälkeen kirjoittaminen jäi vuosikausiksi hyvin satunnaiseksi. Yli 10 vuoden tauon jälkeen aloitin uudestaan, ja nyt olen kirjoittanut nelisen vuotta säännöllisesti. Ihan joka päivä en kirjoita, mutta lähes. Välillä on hauska lukea vanhoja päiväkirjoja, se on kuin aikakapseliin astuisi. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoitan usein päikköriini mutta en kuitenkaan joka päivä.
Olen kirjoittanut noin parinkymmenen viimeisen vuoden ajan. Kun muutin pienempään asuntoon kun lapset oli muuttaneet pois hävitin niistä yli puolet.
Sellaiset joita en halunnut ulkopuolisten näkevän.
Nyt lähden tekeen uudenlaista työtä.
Ja ainakin alkuun kirjaan ylös sitä mitä olen työstäni oivaltanut, jonkinlainen opintopäiväkirja.
Olen kirjoittanut jotakuinkin joka päivä vuodesta 1993 lähtien. En tiedä, milloin elämässä on aikaa ja kiinnostusta vanhoja päiväkirjoja lukea, mutta jos joskus on, niin aineisto ei ihan äkkiä lopu kesken…
Kirjoittaisin, mutta mieheni lukisi sitä kumminkin.
En voi oikein kirjoittaa, kun elämässä ei tapahdu paljon mitään. Nuorempana taas elämä aika ikävää. Yritin silloin kirjoittaa niin en kauaa jaksanut sitä samaa toistoa, että olen surullinen, yksinäinen jne. Mitä sitä enää kirjoittamaan alkaa. Nykyisin yritän painaa ne tärkeät asiat mieleen, kun muuten elämä edelleen vähän surullista ja ikävää. Muistelen sitten niitä hetkiä, kun parempi olo ja niitä muistoja. Musiikki on minulle ehkä jonkinlainen päiväkirja ja eri biisit kertovat päivän tunnelmasta ja mielialasta. Saatan katsoa, että kun kuuntelin tuota niin olin iloinen tai tuo oli huono päivä ihan musiikkihistorian kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Bujoa, jonka yksi osa on päiväkirja.
Kirjoitan. Toimii paremmin kuin koneella kirjoittaminen tunteiden ja elämäntapahtuminen käsittelyyn.
Olen joskus miettinyt, toimiiko kirjoittaminen unien näkemisen esteenä. Kenellekään kokemusta? Olen kirjoittanut esiteinistä asti ja tuntuu, etten muista juuri ikinä unia. Lapsuudesta joitakin mutta ne vähenivät. Unihäiriö sotkee asiaa, mutta mietin voisiko olla syynä.
Kyllä, minä kirjoitan. En tosin päivittäin. Nykyisellään keskimäärin ehkä pari kertaa kuussa. Useammin, jos elämässä on meneillään jotain, missä on enemmän prosessoitavaa. Vanhoja päiväkirjamerkintöjä on myös kiva lukea, näkee miten oma ajattelutapa kehittyy.