Miten erottaa tekoitku oikeasta itkusta?

Katso gossip moms sarjasta miten Maisa itkee. Siinä on malliesimerkki tekoitkusta.

Tekoitku alkaa ja loppuu kuin napista painaen, oikea itku päättyy sellaisen nikottelun jälkeen kun voimat loppuvat.

Ei pidä luottaa krokotiilin kyyneliin. Oikean itkun jälkeen alkaa nikottelu ja hyperventilointi.

Kai se niin on.

Itku loppuu kuin napista painamalla , hyvä että edes muistetaan että väännettiin tekoitkua. Yhtä karmeaa kuin kimakka tekonauru.

Tuossa on vaan se, että pahalle ihmiselle se aitokin itku on tekoitkua.

Noita mikä tahansa itku vaan raivostuttaa.

Laulu rakkaudelle ohjelmassa Samuli Edelman ri onnistunut tiristämään yhtään kyyneltä vaikka kuinka purusteli silmiään kiinni ja hytkyi.u

Vierailija kirjoitti:

Tekoitku alkaa ja loppuu kuin napista painaen, oikea itku päättyy sellaisen nikottelun jälkeen kun voimat loppuvat.

Mun mies oli koittanut tehdä entisestään eroa, mut nainen oli ottanut tilanteen kovin raskaasti ja jäänyt sairaslomalle sekä itkenyt taukoamatta miehen ollessa paikalla. Kerran mies oli tullut yllättäen lounastunnille kotiin ja kuullut pihalle saakka tuuletusikkunan kautta naisen rupattelevan iloisena puhelimessa. Kun ulko-ovi oli käynyt, oli makuuhuoneesta alkanut kuulua taas totutusti vaikerointia ja nyyhkettä. Siinä hetkessä mies tunnisti aika varmasti tekoitkun ;'D

Aitoitkijälle ja aitohymyilijälle on vaikeaa, jos joku luulee että sen takana on salaliitto. Että yrittäisi saavuttaa niillä jotain.

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä luottaa krokotiilin kyyneliin. Oikean itkun jälkeen alkaa nikottelu ja hyperventilointi.

Miksi te puhutte jostain nikottelusta ja hyperventiloinnista, täh? Eikös tuo ole parkumista, jos jotain tosi satuttavaa tapahtuu. Jos vaikkapa lapsi putoaa keinusta, silloin hän parkuu niin että lopuksi nikottelee. Tuo on siis kipuitkua. Enkä tiedä kipuitkeekö järin moni aikuinen tuolla lailla. Noh, ehkä nainen synnytyksessä. Jos mies joutuu johonkin yhtä kivuliaaseen tilanteeseen kuin synnytys niin sitten mieskin parkuu.

Suruitku on ihan erilaista, ja sitä tekee aikuisetkin. Se on hiljaista! Kaikessa hiljaisuudessa kyyneleet vain tulevat silmistä. Tässä Barack Obaman näytös, kun hänen pitää antaa se vaikutelma että väkivallan uhrien kohtalot koskettavat häntä syvästi:

Tuo on pieneltä osin aitoa, mutta suurelta osin myös tahallista. Siis arvelen, että Obama tahallaan pitää niin pitkiä hiljaisia taukoja puheessaan, jotta hän saa surun sisältään tulemaan pintaan, jotta saisi kyyneleet aikaiseksi. Siis saattaisi hän uhrien vuoksi muutenkin itkeä, mutta jos hän puhua papattaisi koko ajan niin suru ei tulisi pintaan, ei tulisi kyyneliä. Suru on herkkä tunne jolle ei ole tilaa jos hurjan aktiivisesti tuntee tai tekee jotain muuta, kuten esim puhuu.

Toki Obama saattaa tuossa hiljaisina hetkinä myös käyttää sellaista tekniikkaa itsensä itkettämiseen, että hän ajattelee/kuvittelee/muistelee jotain ihan muuta, siis jotain sellaista mikä häntä aina vahvasti itkettää, jokin hänelle henkilökohtaisesti älyttömän surullinen asia, kuten vaikkapa ensimmäisen lemmikin kuolema tms.

Vierailija kirjoitti:

Itku loppuu kuin napista painamalla , hyvä että edes muistetaan että väännettiin tekoitkua. Yhtä karmeaa kuin kimakka tekonauru.

Joo, feikkaajat on ihan pihalla! Niillä on aivan ADHD-vauhti niiden esityksissä, ja sitten ollaankin jo unohdettu koko juttu ja tehdään jotain ihan muuta. Mikään niiden "tunne-esityksissä" ei ole uskottavaa, siis aivan absurdeja esityksiä. Ja ne kuvittelee että muidenkin ihmisten tunteet mukamas toimisivat noin, koska nehän tykkää painella muiden ihmisten nappuloita. Ne painaa ja painaa ja painaa muiden nappuloita, ja sitten ne kuvittelee että nyt onkin käyty tunteet läpi joten nyt voidaan tehdä jotain muuta - nappulat painettu, tunteet käsitelty, valmis, hep!

Kun taas oikeasti kun mä olen joutunut tuollaisten maanisten nappulanpainajien uhriksi niin himskatti sentään mä olen ollut sen jälkeen ihan hermoraunio kun joku hullu on väkisin sysännyt mun tunteet mukkelismakkelis, todella rasittavaa, kestää kauan palautua siitä, kestää kauan saada itseni taas tasapainoon. Ei todellakaan niin että "noin, se oli siinä, mitäs muuta tehtäisiin?" Todellakin tarvitsee palautumisaikaa. Aito suru on hidasta.

Feikkaajat "surevat" yhtä nopeasti kuin raivostuvat. Ja he raivostuvat usein. Siksi he eivät pysty tuntemaan aitoa surua - ei surua voi mitenkään tuntea kun ihmisen sisin on täynnä raivoa.

Vierailija kirjoitti:

Aitoitkijälle ja aitohymyilijälle on vaikeaa, jos joku luulee että sen takana on salaliitto. Että yrittäisi saavuttaa niillä jotain.

Olen joskus miettinyt että jos tapaisi jonkun viehättävän vastakkaisen sukupuolen edustajan jota tahtoo lähestyä intiimi ystävyys mielessä, niin ei lähestyisi positiivisesti tervehtien, vaan ihan vain esittäisi itkua. Olisi vain itse yksin ja itkisi. Ja ehkä sillä lailla saisin sen viehättävän henkilön lähestymään minua, jos hän tahtoisi auttaa.

Tuo olisi ehkä vähän törkeä temppu. Toisen ihmisen empatiaa hyväksikäyttämällä yrittäisin saada tutustumisen alkuun, keskustelun alkuun, yrittäisin päästä ystävystymään hänen kanssaan, tai siis sänkyyn hänen kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aitoitkijälle ja aitohymyilijälle on vaikeaa, jos joku luulee että sen takana on salaliitto. Että yrittäisi saavuttaa niillä jotain.

Olen joskus miettinyt että jos tapaisi jonkun viehättävän vastakkaisen sukupuolen edustajan jota tahtoo lähestyä intiimi ystävyys mielessä, niin ei lähestyisi positiivisesti tervehtien, vaan ihan vain esittäisi itkua. Olisi vain itse yksin ja itkisi. Ja ehkä sillä lailla saisin sen viehättävän henkilön lähestymään minua, jos hän tahtoisi auttaa.

Tuo olisi ehkä vähän törkeä temppu. Toisen ihmisen empatiaa hyväksikäyttämällä yrittäisin saada tutustumisen alkuun, keskustelun alkuun, yrittäisin päästä ystävystymään hänen kanssaan, tai siis sänkyyn hänen kanssaan.

Kyllä se feikkaus näkyy. Älä lähde tuolle tielle. Feikit toki vetää puoleensa feikkejä, joten jos se on mielestäsi kaiken sen teeskentelyn arvoista, niin mikäpä siinä sitten.

Kyllä oikeakin itku voi alkaa ja loppua "kuin napista painamalla". Jos ajatukset siirtyvät johonkin, mikä ei itketä, itku loppuu ja päinvastoin. Näin voi käydä vaikkapa tunteikkaan keskustelun aikana. Välillä itkettää, välillä naurattaa, välillä suututtaa, sitten taas itkettää...