Lue keskustelun säännöt.
Mieheni elämäntarina.
20.09.2021 |
Aatin koko nimi oli Johan Adolf Huhta. Hän tuli Kemin maaseudulta. Kun hän tuli uuteen henkisesti vammaisten sisäoppilaitokseen, hän oli jo 45 -vuotias, mutta lapsen tasolla. Kun hän oli yliopiston ensimmäinen asukas, yliopistoa kutsuttiin Aatilaksi. Huonekaverina hänellä oli poika George, joka oli niin ontto jaloillaan, ettei pystynyt kävelemään eikä koskemaan, mutta näinä päivinä hän istui erityisesti hänelle suunnitellussa nojatuolissa, joka oli niin kehittymätön, ettei pystynyt puhumaan tai syömään ilman ruoka voi, eikä voinut edes purra aluksi. Hänellä oli myös jonkinlainen kouristus, joka sai kätensä juoksemaan paljon ja repeytymään. Toisaalta Aati itse oli halvaantunut ja vakavasti mielisairas, mutta luonnostaan järkevä mies ja hurskas mies, joka rukoili innokkaasti suojellakseen Jumalaa, kun oli kyse "Hänestä, joka oli aaveita", eli hänen kummallisista kohtauksistaan. outo lausepari. Aati oli aiemmin ollut seppä ja väärentänyt järjestelmän kaupassa hyvässä uskossa. kun
He kiittivät häntä työstään ja saivat nöyrän vastauksen: "Ei ole ketään, joka tekee hyvää." Myöhemmin hänestä tuli tavallinen pesula -avustaja, joka kantoi vettä ja puita.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisäksi häntä luultavasti houkutteli saamiensa pesukoneiden kahvipannun osuus. Se oli eräänlainen valoisa päivä Aatille, kun Yrjö tuodaan sisään ja asetetaan asumaan hänen kanssaan. Hän seurasi suurella mielenkiinnolla Yrjön liikkeitä ja hoitoa sääliväisesti kertoen sekä lääkäreille että muille, kuinka Yrjö parallalla on samanlainen sairaus kuin hänellä. Mutta miksi niin hyvä mies ylipäätään pidettiin laitoksessa. Tähän oli myös päteviä syitä. Vankka mies sai melko vakavia kohtauksia ja omia itsepäisiä tapojaan. Kerran raivon vallassa Aati juoksi ympäri pihaa iso leipäveitsi kädessään. Pahempien kohtausten tapauksessa hänet pidettiin telkien takana useita päiviä. Mutta vielä terveempänä hän oli melko itsepäinen. Hänen takomuksestaan tuli todella haittaa, sillä tekemillään punkkeilla hän avasi kaikki ovet ja haisteli kaikkialla. Ilman hiljaista hälinää hän ei tuntenut olonsa mukavaksi, mutta hän teki vain mitä hän itse halusi, mieluummin sellaisen, jolta voisi odottaa hyötyä itselleen. Kun tätä tahtoa yritettiin joskus rikkoa, vankan miehen vastustus oli pelottavaa. Kun hän tutustui alueen mökeihin, tuttavuutta käytettiin pieniin ansaintamahdollisuuksiin osaston materiaalien kustannuksella. Atiaan ei ole lähetetty laitosta. Hänen olisi ollut liian vaikeaa pitää yksityishoidossa, ja luultavasti silloinkin hänestä olisi tullut pahamaineisia poikia, joille syötetään ruokaa avauksesta ja jotka eläintilassaan kyllästyvät, kunnes heidän kurja elämänsä loppuu. Eräänä yönä Aatia ei kuulunut. Menimme metsästämään, ja jonkin matkan päässä kasveista hänet löydettiin makaamasta metsäpolulla suu makaamassa - hengästynyt. Ei ollut merkkejä vammoista, joten mielestäni halvaus oli saanut hänet pysähtymään. Hemmotuksistaan huolimatta Aati jätti laitokseen hauskan muiston ja on kykenevä nimeämään uuden hoitokodin hänen nimekseen. Aatila on suunniteltu ideoille.