Te jotka harkitsitte toista/kolmatta lasta PITKÄÄN!

Onko muita kokemuksia? Omassa lähipiirissä kukaan muu ei ole omaa jaksamistaan kahden kanssa kummemmin miettinyt kun olen asiasta yrittänyt puhua. Useimpien mielestä lapset vaan on niin ihania ja vanhemmuus helppoa että toki menee toinenkin. Meillä sitten taas toisenlaisia kokemuksia ja tiedän, että voisi olla vieläkin paljon vaikeampaa! Ap

Toista lasta ei tarvinnut harkita pitkään, mutta sitä piti tehdä pitkään.

Kolmatta lasta harkittiin kyllä pitkään, omaa jaksamista ja tilaa minne lapsi mahtuisi jne. Ei ollut jaksamista ja kolmatta lasta ei tullut. Onneksi.

Toista lasta ei tarvinnut harkita pitkään, mutta sitä piti tehdä pitkään.

Kolmatta lasta harkittiin kyllä pitkään, omaa jaksamista ja tilaa minne lapsi mahtuisi jne. Ei ollut jaksamista ja kolmatta lasta ei tullut. Onneksi.

Toista lasta harkittiin pitkään, päätettiin sitten, että toinen saa tulla. Nyt odotusaikana on alkanut kuitenkin pelottaa, jaksammeko. Mutta ainahan sitä jaksaa, kun on pakko jaksaa. :)

Harkittiin joo. Ja nyt kun on kaksi välillä huokaan että miten lähellä oli että oltas jääty paitsi. Kolmatta en halua missään nimessä. Kyllä kannatti tehdä vielä toinen, nautin paljon enemmän kaikesta kuin ekan lapsen kohdalla. Aika menee todin nopeammin.

Meillä kävi niin että ensin oli toinen itsestäänselvyys, sitten parin vuoden päästä. No, eka osoittautuikin huonouniseksi ja suht haastavaksi kovapääksi. Harkintalinjalla edelleen, lapsi 4v. Luulen, että erilaisilla kokemuksilla meillä olisi kaksi lasta. Ap

[quote author="Vierailija" time="05.11.2014 klo 20:16"]Harkittiin joo. Ja nyt kun on kaksi välillä huokaan että miten lähellä oli että oltas jääty paitsi. Kolmatta en halua missään nimessä. Kyllä kannatti tehdä vielä toinen, nautin paljon enemmän kaikesta kuin ekan lapsen kohdalla. Aika menee todin nopeammin.
[/quote]
Minkälainen ikäero tuli :)

Toinen lapsi tuli nopeasti, koska ensimmäinen oli niin helppo ja terve. Toinen lapsi ei ollut. Kävin silloin sellaisen väsymyksen rajoilla, että siihen tilaan en enää ikinä halua. Nimenomaan lasten vuoksi. Kolmatta ei meille tule, vaikka ajatus isommasta perheestä on mielestäni ihana. En voi taata että jaksaisin olla kolmelle lapselle yhtä hyvä äiti kun olen näille kahdelle. Ja kun ikäero lapsiin venähtää, tuntuu että olisiko kolmas lapsi sitten jotenkin yksinäinen, kun nämä kaksi nykyistä ovat parhaita ystäviä keskenään. 

Meillä on nyt hyvä perhe, kaikilla on aikaa toisilleen, kukaan ei ole väsynyt, elämä on tasapainossa kaikilta osin. En halua keikuttaa venettä, kun tiedän millainen puoliso ja äiti olen kroonisessa univelassa, ylirasittuneena ja huolesta sekaisin (jos lapsella on jotain). 

[quote author="Vierailija" time="05.11.2014 klo 20:16"]Toista lasta harkittiin pitkään, päätettiin sitten, että toinen saa tulla. Nyt odotusaikana on alkanut kuitenkin pelottaa, jaksammeko. Mutta ainahan sitä jaksaa, kun on pakko jaksaa. :)
[/quote]

Sama juttu täällä, harkittiin pitkään lähdetäänkö vauvarumbaan uudestaan ja nyt sellainen on tulossa. Olin varautunut pidempään odotukseen, mutta tärppäsi ekasta yrityksestä.. Välillä olen onneni kukkuloilla, mutta välillä tekisi niin mieli perua koko juttu. Toisaalta ihana saada kokea tämä kaikki uudelleen, mutta toisaalta pelottaa jaksaminen. Myös synnytys pelottaa. Uralla eteneminenkin tyssää nyt ainakin kahdeksi vuodeksi.. Mutta toisaalta, kyllä sinne töihin varmasti ehtii myöhemminkin.

Meitä huolettaa eniten lapsen terveys. Se on niin arpapeliä. Vuoden sisään olemasssaolevalla aikaisemmin terveellä lapsella on tullut kaikenlaista kremppaa. Ja mitä jos molemmat on näin haastavia (ok siitä selvitään), tai jos toinen on VIELÄ haastavampi. Puuh... ap

Harkitsin YHTÄ pitkään ja enempää ei silmänsä auki pitävä tee.

Up

Meillä mietitään toista ja sitä on mietitty pitkään. Vieläkään ei päätöstä. Esikoinen täyttää pian 5v.
Raskaus oli vaikea, koliikki ja Refluksi vauva-aikana. Rauhaton nukkuja, joten ensimmäinen kokonainen yö nukuttiin 3 viikkoa ennen 2v synttäreitä. Olin kävelevä zombie. Monet yrittää vinkata että eikö jo toinen... "Voihan se olla paljon helpompi"

Daa!!! Niin voi! Entä, jos ei olekkaan? Jos toista vielä yritetään, haluan tietää olevani valmis myös siihen ettei olekaan "helppo".

Meillä eka oli kohtuullisen helppo lapsi. Toki oli alussa koliikki 4kk ja muutenkin vauva-ajan valvomiset, mutta niistä päästyä, on ollut hyvä nukkumaan ja rauhallinen lapsi. Ainoastaan sairastelee flunssia ym usein. Tehtiin siis toinen ikäerolla 1v9kk. Tämä olikin ihan erilainen tapaus. Koliikkia ei ollut, mutta oli hyvin vaativainen jo vauvana, voimakas temperamentti, valvotti ekat 2v joka ikinen yö 5-10 kertaa yössä. Olin aivan poikki. Sen jälkeen on helpottanut, mutta edelleen tekemistä on temperamentin ja tunteiden hallinan kanssa, kaikkea muuta kuin rauhallinen lapsi.

Jos esikoinen olisi ollut kuten kuopus, olisi ikäeroa taatusti tullut enemmän. Toisen olisimme joka tapauksessa halunneet, mutt siinä tapauksessa olisi ikäero ollut isompi.

Sen sijaan kolmatta minä vielä haikailen. Mies on ehdottomasti kahteen tyytyväinen. Tavallaan hän on oikeassa, mutta vielä olisi sylissä ja sydämessä tilaa yhdelle. Näistä kahdestakin erilaisesta persoonasta on niin paljon iloa ja ihana seurata sisarussuhdetta, jota en itse ole ainokaisena saanut kokea. Lapset ovat nyt 4v ja 6v, edelleen kolmas minulla mietinnässä, miehellä ei innostusta. Taitaa kahteen jäädä...

Meillä esikoinen on "haastava", oli sitä aivan vauvasta lähtien. Toisen lapsen saaminen jännitti ja mietitytti. Lopulta saimme toisen, hän olikin "helppo" ja perustyytyväinen. Hän on tuonut uskoa ja valoa omaan vanhemmuuteen. Jos meillä olisi kaksi tällaista lasta, niin yrittäisimme ehdottomasti kolmatta. Mutta kahden hyvin erilaisen lapsen vanhempina ymmärrämme, että se on hyvin arpapeliä. Lapsiluku saakoot jäädä kahteen, näin minulla riittää aikaa ja energiaa tarpeeksi esikoisen erityistarpeille.