Lue keskustelun säännöt.
Vauvakuume opiskelijalla, apua!
04.11.2014 |
Olen 24-vuotias yliopisto-opiskelija. Valmistun todennäköisesti 1,5v päästä lisensiaatiksi (en halua kertoa alaa, jottei tunnisteta, mutta hyvin työllistävä ala kyseessä). Ongelma on seuraavanlaatuinen: Minulla on ollut aivan kamala vauvakuume jo yli vuoden ajan. Koetan koko ajan ajatella, että eihän tässä ole enää kauaa opiskeluja jäljellä ja sitten saisi parempaa äitiysrahaakin, kun olisi ollut ainakin sen puoli vuotta töissä. Alan olla todella väsynyt opiskeluun (kaipaisin taukoa) ja ainoa motivoiva tekijä tällä hetkellä on se, että saisin tulla raskaaksi valmistumisen jälkeen. Mies siis löytyy ja meillä on omistusasunto ja ihan hyvin tullaan toimeen. Mies haluaa lapsia, mutta hänestä ei ole järkevää, että saisin lapsen opiskeluaikana. Eihän se minustakaa järkevin vaihtoehto ole, mutta tunnen olevani niin valmis äidiksi ja oikeastaan uskon, että saisin uutta puhtia opiskeluihin äitiysloman jälkeen. Tällä hetkellä elämä tuntuu nimittäin pelkältä suoritukselta. Auttakaa, takokaa mun päähän järkeä tai Antakaa muuten vain hyviä vinkkejä.
Kommentit (9)
Tässä omakohtaista kokemusta..
Päätettiin antaa vauvan tulla jos tulee, itse olin 24v kun esikoinen syntyi. Opintoja jäljelle jäi 1v. Esikoisen vauva-aika oli ihanaa, haluttiin toinen lapsi pienellä ikäerolla. Ikäeroa tuli 1,5v lapsille. Sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen kun kuopus oli 5kk. Mies teki vuorotöitä ja yksin hoidin molemmat lapset. Jatkoin opintoja mammaloman ohella. lapset hoidettiin kotona siihen asti kun esikoinen oli 3v ja kuopus 1v 5kk. Valmistuin kun nuorempi oli 1v 8kk. ja sain töitä. Rankkaa on ollut, helvetin rankkaa. Jos teillä ei ole tukiverkkoja jotka voi auttaa lastenhoidossa älkää lähtekö siihen rumbaan. Rahallisesti tiukkaa ja henkisesti raskasta. olen kyllä nyt tyytyväinen että en ole heti jäämässä äitiyslomalle töistä kun lapset jo hankittu ja omalla alalla on hyötyä elämäkokemuksesta :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon ite saman ikäinen, 24 v. Mies viittä vaille valmis maisteri ja mulla yliopisto-opintoja jäljellä n. 1,5 vuotta. Meille sattui keväällä pikku "vahinko" ja nyt odotetaan esikoista syntyväksi vielä tämän vuoden lopulla :) Ensin oltiin aika paniikissa, varsinkin itseäni huoletti miten mun opintojen käy. Toisaalta oon ollut aika lähellä "burn outia" noiden opintojen suhteen kun lisäksi olen käynyt töissä opintojen ohella. ELi tällä hetkellä tuntuu oikeestaan siltä, että pieni tauko työ/opiskeluelämästä onkin ihan tervetullut :)
Koska olen työskennellyt koko ajan opintojen ohessa saan onneks vähän isompaa äitiyspäivärahaa kuin se kelan minimi. En silti mitään päätä huimaavia summia. Mies tienaa osa-aika hommissa ihan kivasti ja viimeistelee samalla gradua. Uskon,että pärjätään.
Oon asennoitunut tähän nyt niin, että opiskella kyllä ehtii myöhemminkin.
Muistan oikein elävästi kun meilläkin vaimoni kanssa nuorempana iski sellainen vauvakuume, ettemme vaan kertakaikkiaan voineet enää vastustaa kiusausta, vaan rupesimme ´´tekemään vauvaa.´´ Myös minun vaimollani oli opiskelut hiukan kesken, mutta raskaus ei ollut missään ristiriidassa opintojen kanssa. Vaimoni valmistui ammattiin n. 2kk, ennen lapsemme syntymää, ja onneksemme kaikki meni kyllä niin loistavasti että ei voisi paremmin asiat mennä! Kaikenlisäksi vaimoani odotti vielä ns. ´´varma työpaikka´´, ja tämä oli meillä tiedossa jo raskaus aikana. Elikkä tiedän ihan tasan ja tarkkaan että vauvakuume on kyllä niin ihana tunne, joka täyttää koko kehon, niin että koko vartalo on ikäänkuin tulessa! T. Kokemuksella!
Voithan sä raskautua jo opiskeluiden aikana? Sitten vaikka kun puoli vuotta koulua jäljellä? :)
Minunki päähän saa takoa järkeä! 19 v ja opiskelut vielä edessä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottomasti opiskelun jälkeen kannattaa vasta raskautua. Opiskelu itsessään on varmasti energiaa vievää ja mieti jos sulla on siinä samalla vaikka vauva/taapero joka esim.sairastelee kuukauden välein. Mulla ainakin on koko aika tunne että en oikein pysty panostamaan kumpaankaan osa-alueeseen (äitiys/opiskelu) kunnolla.
Toisaalta lapsi on kyllä rakas ja ihana, mutta tämä kaikki olisi ollut niin paljon helpompaa valmistumisen jälkeen...
Vauvakuume on vain tunne. Ei jokaista tunneimpulssia voi elämässä seurata. Ettehän te poikaystäännekään jätä, vaikka olisitte aamulla riidelleet ja illalla kohtaatte ihanan uuden tuttavuuden. Järkevä ihminen ei anna tunteille enempää painoarvoa kuin on aiheellista eikä lähde vellomaan niissä. Päätökset tehdään omien elämänarvojen perusteella, ei häilyvien tunteiden perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 20:38"]
Eihän se minustakaa järkevin vaihtoehto ole, mutta tunnen olevani niin valmis äidiksi ja oikeastaan uskon, että saisin uutta puhtia opiskeluihin äitiysloman jälkeen.[/quote]
Tai sitten vauvalla on koliikki tai se muuten vaan valvoo kaiket yöt niin ettet saa nukuttua ja et jaksa opiskella.
Suosittelen siis minäkin malttamaan sinne valmistumiseen asti, eihän tuo 1.5 vuotta ole kuin kolme lukukautta joka menee todella nopeaan.
Tiedän, ettei tällaisia juttuja voi tunteella pelkästään päättää, mutta ei meidän tilanne nyt minusta ole mitenkään katastrofaalinen lapsen saamista ajatellen. Lisäksi pelottaa, kun lähipiirissä on lapsettomuutta, että raskaaksi tulemiseen menisikin sitten vuosikausia... Tuo on kyllä hyvä pointti, että opiskelujen jatkaminen sitten lapsen kanssa olisi varmasti todella raskasta. Ei voisikaan enää iltaisin ja viikonloppuisin lukea rauhassa tentteihin niin kuin nyt. Toisaalta tällä hetkellä tuntuu vain, että suoritan elämää, en elä sitä. Odotan vain sitä, että saisin joku päivä perustaa oman pienen perheen.
Ap