Lue keskustelun säännöt.
Sanon ääneen jotakin mitä ei saisi sanoa..
04.11.2014 |
Se päivä kun erosin lapseni isästä oli lapsen syntymän jälkeen ehkä toiseksi paras tapahtuma elämässäni :D Erottiin, kun lapsi oli 1,5-vuotias. Hoidin lastani kotona 3-vuotiaaksi. Mutta se aika, kun olimme yhdessä niin mieheni kävi töissä ja minä hoidin käytännössä koko aika lastamme. En käynyt sinä aikana kertaakaan esimerkiksi tyttöjen illoissa tai muissa. Salilla kyllä kävin ja toki isä hoiti myös häntä, mutta sanotaan karkeasti 85% ajasta lapsi oli minun vastuullani. Eron jälkeen sain niin paljon jaksamista ja energiaa lisää arkeen, kun lapsi on säännöllisesti isällään joka toinen viikonloppu sekä viikolla myös yhtenä tai kahtena iltapäivänä. Voi että minä NAUTIN siitä, kun voi suunnitella omia juttuja ja viikolla sekä ne viikonloput, kun lapsi on kotona, teemme kaikkea ihanaa yhdessä eikä ole lapsen isää riesana :D. Vapailla ollessani teen kaikkea kivaa, käyn ystävien kanssa syömässä, uimassa, matkoilla, järjestämmme teema-iltoja, harrastan ja käyn treffeillä :D. Seurustelu ei kiinnosta millään lailla tosin, silllä nautin tästä vapaudesta vaikka erosta onkin jo reilu pari vuotta aikaa. Meillä on lapsen isän kanssa hyvät välit ja minulla on myös läheiset vanhemmat, jotka asuvat lähellä ja auttavat. :) Onko täällä muita, jotka kokevat, että yh-äitinä on helpompaa ?
Kommentit (8)
Sama täällä. Kusipää ukko oli muutenkin, onneksi sentään isänvelvollisuudet hoitaa. Olkoon jollekin toiselle riesana sitten puolisona. Mutta kyllä, helpottui elämä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiva, mut pakko kysyä, ei kai tuo hoitoaikojen jakaminen ollut eron syy? Sinänsä ei tuo minusta mikään hirveä asia tai edes tabu ole, kyllä minäkin pitäisin eron hyvänä puolena sitä että on säännöllisesti lapsetonta aikaa jolloin voi vaikka nukkua hiljaisessa talossa pitkään ja se ettei tarvitse arjessa ottaa toista aikuista huomioon. Ehdottomasti nuo on tärkeitä. Mutta eihän ne tietenkään ole koko totuus.
Hieman rotia, pyydän. Katso elämääsi taaksepäin. Mitä näet? Todella? Albiinohirven pohjoisella tunturilla vai koiran jätökset jalkakäytävällä? Valitse toinen. Käy uimassa ja virkkaa itsellesi bikinit. Näin voit tuntea aidon onnen. Sen albiinohirven. Leikkaa varpaankyntesi nyt kun vihdoin voit!
Mutta muista, tontut tietää ja tarkkailee tähän aikaan vuodesta.
Ei tieteenkään ollut eron syy. Mies oli pettänyt mua suhteen alkuvaiheessa, joten siitä seuranneet luottamusongelmat yms koituivat liian raskaiksi eikä kyllä omalla käytöksellään helpottanut luottamuksen palaamista. Siinä ehkä suurin syymme eroon. Toki kaikkeni yritin ennen päätöstäni erosta, ei tuommoista päätöstä lapsen takia kovin mielellään tee. Onneksi kuitenkin mies päätti pysyä lapsen elämässä siitä huolimatta :). -ap
Oon kade. Oon yh mutta ei oo miestä eikä hoitoapua lähimaillakaan :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 12:06"]Oon kade. Oon yh mutta ei oo miestä eikä hoitoapua lähimaillakaan :(
[/quote]
No voi vitja :( pitäisikö nyt kaikkien itkeä puolestasi? Mihin sinä sitä haisevaa miestä tarvitset? Niin. Et mihinkään. Ota nyt itseäsi niskasta kiinni äläkä ruikuta.
anonyyminä vauvapalstalla avautuminen ei muuten oo sama kuin 'sanoa ääneen' sama asia
Olet saanut hitusen lapsetonta elämäntapaa takaisin arkeesi. Totta kai olet siihen tyytyväinen.