Lue keskustelun säännöt.
Törkeä etä, mielipiteitä?
02.09.2006 |
Erosta on aika tarkkaan 6 vuotta. Tapaamispaperit laadittiin heti eron jälkeen, ja niitä pääpiirteissään noudatettiinkin eka vuosi. Sitten tapaamisissa oli taukoa 3-4 vuotta, minkä jälkeen taas minun " pakottamanani" tapaamissopimusta noudatettiin ½ vuotta. Ja taas tapaamiset ovat loppuneet. Etä puhuu tällä hetkellä ensi kesästä, että ensi kesänä aikoo olla lapsensa kanssa. (Sen kun vaan näkis...)
Missä vaiheessa saa tai kannattaa luovuttaa? Tapaamisia ei ole, ellen minä niitä aina erikseen järjestä ja yritä löytää etälle sopivaa ajankohtaa - meille sopii koska vain. En vain jaksaisi. Puhelut ovat yhtä riitelyä ja solvaamista eikä siksi liiemmin huvita olla yhteyksissä.
Mitä se tekee pojalleni, että hänen isänsä likimain hylkää hänet?
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
et voi isää pakottaa tapaamaan lastaan.
Mutta voit ylläpitää positiivista isäkuvaa. Puhumalla isästä, puhumalla siitä, että kuinka isä kaipaa vaikka ei nyt pysty tapaamaan.
Muistuttelemalla lapselle jotain hänen ja isän yhteisiä juttuja.
Tiedän, vaatii paljon ja on rankkaa. Mutta lapselle kuitenkin tärkeää se, että isä on edes jollain tavalla läsnä (vaikka sitten vain äidin puheissä + yhteisissä muisteluissa).
Olen täysin samassa tilanteessa vaikka erosta tosin vähemmän aikaa.