Lapset suosivat toista vanhempaa. Mitä tehdä?

Voit. vedät yhtä köyttä miehen kanssa, ja päämäärätietoisesti jaatte lastenhoidon lapsilta kysymättä miehesi kanssa.

Meillä sama.. minä vaan olen paljon läheisempi ja sensitiividempi näiden kanssa kuin jörrikkä isänsä. Välillä puhun miehen kanssa, että miten suhdetta voisi lapsiin parantaa, vähän aikaa menee ok ja sitten kaikki on ennallaan. Eli en osaa neuvoa enkä tiedä meneekö ohi,

Selvästi teette jo nyt parhaanne. Voin kertoa omalta kohdalta, että koko lapsuuteni ja nuoruuteeni suosin muutaman vuoden kerrallaan jompaa kumpaa vanhempaa. Nyt aikuisena olen todella lämpimissä väleissä molempien kanssa. Älä sitten suutu, kun joku kaunis päivä isä onkin Se ykkönen ilman mitään järjellistä syytä.

Meillä lapset myös suosii toista. Ollaan otettu miehen kanssa tiukasti se linja, että lapset ei meillä päätä kuka tekee mitäkin. Jos se epäsuositumpi vanhempi ehtii tekemään sitä iltapalaa niin sitä joko syödään tai mennään nälkäisenä nukkumaan, mutta lasten kiukuttelun vuoksi iltapalan tekijää ei vaihdeta. Näin siis kaikissa arjen rutiineissa. Minusta tuntuu, että tämä on auttanut, enää lapset eivät kieltäydy kummankaan vanhemman avusta, vaikka toki se suosio vielä joissain tilanteissa näkyy - esim. satuttaessaan lapset huutavat sitä suositumpaa aikuista paikalle jne.

Mulle äiti ollut aina läheinen, mutta isän kanssa viileät välit. Näin ollut lapsesta saakka. Syytä en osaa sanoa, mutta näin vaan kävi. Välit on ihan asialliset silti, mutta eipä olla paljon tekemisissä. Ei ehkä kauhean kannustavaa ap:lle, mutta näin mulla.

Mun mielestä sä voit tukea lasten ja isän suhdetta sillä, ettet suostu lasten vaatimuksiin. Jos isä auttaa lapsia ja lapset vaativat äitiä, niin sun tehtävä on jättäytyä tilanteesta pois ja sanoa lapsille, että isä hoitaa tämän. Jos sä lähdet lasten vaatimuksiin, niin syöt samalla isän auktoriteettia.

Meillä oli aikanaan hetken sama tilanne, mutta jos ei isän apu kelvannut, sitten ei saanut apua multakaan. Aika nopeasti ymmärsivät, että mä tuen isää eikä kiukuttelu ja vaatimukset auta yhtään.

Meidän lapset ovat isompia jo, ja isä on erityisesti kuopukselle (poika) tosi tärkeä, mutta jos tulee joku hätä, niin silloin turvautuu aina muhun, jos olen paikalla. Välillä mä en kelpaa mihinkään, mutta aina hätätilanteessa turvautuu muhun. Tuo on mun mielestä ok, ja olen iloinen, että isä on pojalle niin tärkeä. Koska mies on reissuhommissa ja mä olen ollut enemmän kotona, lapset kokee mut varmemmaksi ja turvallisemmaksi. Mä myös asetan tiukemmat rajat lapsille ja kai sekin luo turvaa.

Kiitos vastauksista! Kai tämä sit on normaalia, vaikka tuntuukin miehen puolesta kurjalta, kun lapset tappelevat, kumpi saa äidin lukemaan iltasatua. AP

Äiti ehkä lukee sadut hienommin. Meillä se kuka lukee harvemmin on suosiossa. Mutta äiti kuulemma lukee paremmin ja pitempiä satuja. Miten isä esittää lapsille asiat et hei jee mennään ulos vai tylsästi nyt ulos, menen hakkaamaan puita.? Meillä tytöillä äiti ykkönen, mut isä keksii tarvittaessa kyllä hyvääkin seuraa.

Me ollaan tehty kanssa noin että lapset eivät päätä kumpi vanhemmista tekee asiat vaan kysytään ihan toisiltamme, että menisitkö sä, vaikka sit kuuluu ehkä jotain vastalauseita. Sitku lapset on väsyneitä niin ollaan ymmärtäväisempiä. esim. sanon että valitkaa iltasadut mitkä luetaan niin ne itkuisina ilmoittaa haluavansa äidin lukemaan. Sanon että voin ihan hyvin lukea molemmille. Sitten kun ne on sängyssä, päätän kummalle luen ensin ja alan lukea. Tähän asti se on mennyt niin että kun olisi sitten tän toisen vuoro, se on jo umpiunessa.

Meillä lapsi suosi isää vauvasta alkaen. Oli hiljaa ja nukahti ainoastaan isän sylissä. Tuli kyllä todella paha mieli tästä. Nyt isompana uskoutuu asioistaan vain minulle ja vedetään hienosti yhtä köyttä, isää tietenkään unohtamatta.

Anna kahdenkeskistä aikaa isälle ja lapsille ja heille mahdollisuus tutustua paremmin toisiinsa:) Kun isän kanssa tehdään mukavia asioita ja isä on enemmän lasten kanssa enemmän etkä sinä ole paikalla niin luulisi välien parantuva,. Jos aluksi menisivät vaikka hoplopiin ja hampurilaiselle, uimahalliin, pulkkamäkeen tms. missä lapset viihtyvät. Yhdistävät sitten ehkä isänkin paremmin johonkin mukavaan ja vieraantuneisuus hälvenee pikkuhiljaa Tsemppiä koko perheelle:)

Meillä lapsilla on ollut vaiheita, että toista vanhempaa jollain tavalla suositaan. On saattanut vielä olla niin, että asiassa x suositaan miestä ja asiassa y minua... Mutta ollaan pidetty tiukka linja, että lapset ei pompottele, että kumpi tekee mitäkin, ja jos toisen vanhemman toiminnasta tullaan "kantelemaan" tai valittamaan ("yhyy isä ei anna kaakaota/äiti käski kerätä legot"), niin toinen ei puutu tilanteeseen kuin korkeintaan tukemalla toista vanhempaa.

Kannattaa miettiä, meneekö kivat ja ikävät velvollisuudet vanhempien kesken tasan. Et toinen joutuu useammin esimerkiksi komentamaan kunnolla ja olemaan ankarampi, jos toinen ei saa vaikka jotain riehumistilannetta katkaistua yhtä tehokkaasti. Jo pelkästään se, että äiti menee lasten vaatiessa  hoitamaan lasten iltatoimet isän sijaan, antaa äidille lasten silmissä "kiva vanhempi -pisteitä" siitä, että antaa lasten käskyttää itseään. Ja samalla äiti edesauttaa sitä, että isä syrjäytetään.

Varmaan ihan luonnollisestikin kemiat kohtaa joskus toisen vanhemman kanssa paremmin, tai lapsilla on vaiheita kun toista suositaan, mutta kumpikin vanhempi on myös itse voinut auttaa tilanteen syntyä. Toinen esimerkiksi tulemalla aina "kivana vanhempana" paikalle ja antamalla lasten pompotella, ja toisaalta toinen esimerkiksi olemalla usein äreä, reagoimalla tiskastuttavan hitaasti lasten tarpeisiin tmv. Halailu ei ole ainoa keino lähentää suhdetta, lasten kanssa voi keksiä jotain muutakin kivaa yhdessäoloa. Meillä mä järjestän lapsille useammin esim. askartelua tai muuta lapsia varten suunnittelemaani juttua, mutta mies taas ottaa aktiivisemmin mukaan omiin juttuihinsa, esittelee esimerkiksi työkalupakin sisältöä ja antaa lapsen katsella samalla jutellen, kun hän korjaa tai rakentelee jotain.

Meillä ei ongelma ole se, ettenkö saisi / saataisi suostumaan lapsia tekemään asioita isänsä kanssa. Kyllä ne suostuu, mut tekisivät mieluummin äidin kanssa. Mietin vaan, et tunteekohan mies itsensä ihan turhaksi tyypiksi lastensa silmissä.

Mies osaa olla tosi kiva, mut on kyllä viime aikoina ollut hiukan lyhytpinnaisempi kuin yleensä (on yleensä tosi rauhallinen, mä taas sekopäisempi). Olisivatkohan lapset sit sen jotenkin vaistonneet... Mun kahjoiluun ovat varmaan jo enemmän tottuneet. AP

Kysy mieheltä tunteeko se ittensä ihan turhaksi tyypiksi?