Tuntuu kuin olisi pesäpallomailalla hakattu

*sain perjantaina tietää

aha.

Olen pahoillani. Ei omakohtaista kokemusta, mutta uskon että tuntuu pahalta.

Aika moni firma menee kiinni ensi vuonna että ei ihan yksin tarvitse niitä kiviä siellä ulkona potkia.

Kaksi kertaa kokeneena: ensimmäisellä kertaa helpotus oli sanoinkuvaamaton, toisella kertaa tuntui siltä, että tässä tämä mun työurani oli, että opettele nuukaileen.

Voi tuntu joistakin pikkujutulta. Mutta minulle tämä on iso juttu. Taustala masennusta, yritin äitiysloman jälkeen aloittaa työt toisessa firmassa, onnistuin hetken, mutta sitten väsymys iski, pitkät työaika, lapsi väsyi, seinät kaatui iltaisin päälle kun kotiin päästiin. Lopuksi en jaksanut raahautua töihin, pummasin ja irtisanouduin. Sitten toiseen firmaan, en handlannut hommia tarpeeksi hyvin ---> potkut, seuraava työpaikka oli ihan jees, mutta meni myös konkkaan, se ei haitannut jostain syystä.
Nyt kun vihdoin ja viimein löytyi se "oikea" työ, joka oli minulle kuin henkireikä ja piti pään kasassa, sekin loppui.
Ikuinen epäonnistuja, ja jos en itse mokaa, niin asiat menee siitäkin huolimatta v*tuiksi - tavalla tai toisella.

-ap

Tsemppiä hei. Uutta työtä löytyy tekevälle aina.

Surullista.

Tiesitkö että joitaki hakataan oikeasti pesäpallomailalla? Aika vitun huono vertauskuva

Et ole ikuinen epäonnistuja. Ihmisen elämää ei mitata vain työllä. Tsemppiä.