Kun pikkulapsi on ulkona.
Ensin on meidän tutkittava, koska lasta saa viedä ulos. Meidän kylmässä
ja raa´assa ilmanalassamme ei nimittäin ole syytä jyrkästi vaan määrätä:
joka päivä vuoden ympäri, niinkuin ulkomaassa on tapana. Täällä on
meidän ensin tarkastettava ilmaa. Vastasyntynyttä lasta ei meillä saa
pitää ulkona, ennenkuin se on tottunut ulkoilmaan ensi alussa jonakin
lämpimänä kesäpäivänä sekä sittemmin jokaisena kauniina päivänä niin
myöhäiseen talveen kuin mahdollista. Mutta useimmissa paikoissa medän
kylmässä maassamme on lapselle parempi, jos pidetään sitä hyvästi
tuuletetuissa huoneissa, kuin jos sitä kuljetetaan ulkona. Jos ilma on
jääkylmä ja raaka, niin eivät lapsen hennot sisäelimet sitä siedä,
vaikka sen pieni ruumis olisikin ulkonaisesti hyvin suojattu. "Emmehän
voi pukea vaatteita limakalvojen päälle", on eräs lääkäri sanonut. Eräs
tunnetuimmista lastenlääkäreistämme sanoo: "Enemmän kuin 5-6
pakkasastetta Celsiusta (4 R.) ei juuri ole hyvä pikkulapselle". Ha hän
lisää: "Ulkomaalaisilla on vanha sääntö: niin kauan kuin lumi pysyy
sulamattomina Ulkomaan vuorilla, niin kauan ovat pikkulapset pidettävät
sisässä". Ikkunan ulkopuolelle kiinnitetty lämpömittari on hyvä turva,
mutta sen ohessa on sinun vielä otettava huomioon tuuleeko kovasti,
sillä silloinhan on pakkasen vaikutus paljon suurempi, tai jos ilmassa
on epäterveellistä sumua tai jostakin tehtaasta tulvivaa hiilensavua
(jossa on suorastaan myrkkyä), tai jos ilma jostakin muusta syystä
sattuu olemaan huono. Sinähän viet lasta ulos siinä tarkoituksessa, että
se saisi raitista ja hyvää ilmaa. Muutenhan se voi yhtä hyvin olla
sisässäkin ja sinä voit säästää vaivojasi. Kello 12 ja 2:den välinen
aika on tavallisesti sopivin kylminä kuukausina. Kesällä, jolloin ilma
on yhtä lämmin sisällä kuin ulkona, voi lapsi tietysti olla ulkona
kaikkina aikoina päivästä, ei kuitenkaan auringonlaskun jälkeen.
Viedessäsi lasta ulos kylmemmällä ilmalla, on sinun katsottava, että
sillä on tarpeeksi vaatteita, lämmin vaippa, joka ei saa olla liiaksi
avonainen kaulasta, lämmin lakki, joka peittää korvat jne, ja että se
makaa tai istuu hyvästi ja lämpimästi, lämmin peitto ympärillään ja
kuomi ylhäällä. Jos ilma on oikein lauhkea ja tyyni, voi kuomi olla
alhaallakin, mutta pikkulapselle on parempi, jos se on ylhäällä, niin
tuulenpuuskan tullessa voit heti kääntää sen vastatuuleen. Mutta verhoja
et tarvitse vetää eteen - täytyyhän lapsen toki saada ilmaa, kun se
kerran on ulkona! Sinun täytyy niin paljon kuin mahdollista oleskella
auringonpaisteessa lapsen kanssa, mutta elä aseta vaunua niin, että
aurinko käy lapsen silmiin. Käännä aina vaunua niin, että aurinko tulee
siihen takaa tai sivulta. (Emme me aikuisetkaan kernaasi istu niin, että
aurinko paistaa suoraan silmiin! Mutta moni lapsentyttö luulee, että
lapsen tulee saada aurinkoa juuri kasvoihinsa, mikä on suuri erehdys).
Voiko lapsi nukkua ulkona? Se on suuri kysymys. Ennen pidettiin sitä
kerrassaan vaarallisena, mutta nyt mennään taas toiseen liiallisuuteen
vaatimalla, että lapsen tulee nukkua ulkona niin paljon kuin
mahdollista. Keskitie on tässä, niinkuin usein muulloinkin, varmaankin
paras. Sääntönä on pidettävä, että lapsen tulee nukkua sisässä (hyvästi
tuuletetussa huoneessa), sekä valvoa, olla iloinen ja virkeä ulkona.
Mutta jos se sattuisi nukahtamaan teidän ulkona ollessanne, niin elä
sitä säikähdä eläkä koeta voimiesi takaa pysyttää sitä hereillä
puuhaamalla ja puhelemalla sille tai nostelemalla sitä sinne tänne. On
kerrassaan kiusallista nähdä nukkuvia pikkulapsia siten asettuina
epäluonnollisiin asentoihin, pää heiluen milloin eteen, milloin sivulle.
Ei, - jos huomaat, että lapsi on joutunut unen valtaan, niin aseta se
hyvästi ja huolellisesti pitkälleen, laita vaan tyynyt ja peitot
paremmin sen ympärille, sillä nukkuva kaipaa enemmän peitettä, nosta
kuomu ylös ja anna sen rauhassa nukkua, siksi kun tulet kotiin. Mutta
elä pidä sitä kovin kauan ulkona kylmällä ilmalla sen nukkuessa.
Ilmanlaadusta, lapsen iästä ja vahvuudesta yms. riippuu, kuinka kauan
sitä säännöllisesti on pidettävä ulkona. Mutta parempi hiukan liian
vähän kuin hiukan liian kauan. Koettele ovatko sen kädet kylmät. Jos
sillä on vilu, on se heti vietävä sisään. Jos se huutaa, niin on sillä
myöskin joku vaiva ja sinun on riennettävä kotiin sitä tutkimaan.
Muutamat jatkavat kylmäverisesti kulkuaan, vaikka lapsi kuinka huutaisi
vaunuissaan - niin ei sinun pidä tehdä! Jos ei siitä ole apua, että
korjaat lapsen asentoa ja puhelet sille, niin on sinun kiirehdittävä
kotiin. Sillä on joko kylmä tai on neula joutunut sen vaatteisiin tai on
joku muu seikka hullusti. Muistakaamme, mitä edellisessä luvussa
sanottiin ja vakuuttakaamme vielä kerran, ettei pikkulapsi koskaan huuda
kiukuissaan, vaan ainoastaan sentähden, että sillä on joku vaiva, mikä
yhtä hyvin voi olla vakavaa laatua kuin jotakin "aivan vähäpätöistä".
Ainakin saattaa tapahtua, että se pian voi muuttua vakavaksi, ellet
ajoissa sitä auta. (Muista äitiä josta kerroin, joka ottaessaan lapsen
syliinsä huomasi sen ihon pahasti sierttyneen).