Onkohan ero tulossa?

Miten tässä vielä käy?

Elikkä tarvitsisin/haen jotain neuvoja, tai oikeestaan en tiedä mitä haen, ehkä julkista lynkkausta, tai ehkä mulla on vaan tarve kirjoittaa tästä asiasta johonkin / jollekin.

Taustaa... (liikoja paljastamatta)
Olemme olleet naimisissa vajaa 10 vuotta, meillä on useampi lapsi. Vanhimmat alakouluikäisiä ja nuorin kolmen vanha. Vaimo on ollut koko ajan kotona lasten kanssa ja minä töissä (suurimman osaa ajasta olen tehnyt myös lisäksi erilaisia viikonloppuhommia).

Meillä on ollut alusta lähtien rehellinen ja rakkautta täynnä oleva suhde, eikä ole missään vaiheessa ollut mitään isompia ongelmia.

Nyttemmin kuitenkin ollaan jollain lailla ajauduttu tilanteeseen, ettei meillä ole muuta yhteistä, kuin lapset. Meillä ei ole minkäänlaista toisen huomioimista. Olen yrittänyt ottaa huomioon, helliä ja halia (muutenkin kuin seksi mielessä), mutta olen saanut vain torjuvaa kohtelua. Ja jossain vaiheessa yrittämiseen kyllästyy, kun ei saa vastakaikua.

Seksiä ei ole ollut hetkeen ja silloin kun on ollut, niin se on ollut sitä, että minä teen kaiken alusta loppuun... En edes muista, koska minuun olisi viimeksi koskettu millään lailla. Kaipaan naisen kosketusta ja mielessä pyörii tällä hetkellä kaikenlaisia vaihtoehtoja.

Emme kuitenkaan ihmeemmin riitele ja lasten kasvatuksessa ollaan samalla aaltopituudella...

Olen yrittänyt ottaa asiaa puheeksi, mutta en saa hänestä mitään irti, enkä saa häntä ottamaan mitään kantaa, että olisiko ehkä parempi erillään.

Käytännössä eron tullessa etsisin asunnon läheltä ja minun tulisi olla aika paljon mukana ja auttamassa useamman lapsemme hoidossa ja kasvatuksessa ja harrastuksiin kuskaamisessa.

Mä en tiedä mitä tehdä.
Ero ei ole lasten kannalta hyväksi, mutta ei ole sekään, että molemmat vanhemmat on onnettomia.
Miehenä kaipaisin joskus myös naisen kosketusta. Enkä millään haluaisi lähteä etsimään oikotietä...

En tiedä oliko tämä nyt hyvä ajatus kirjoittaa tänne, mutta...

Ajatuksia?