Oletteko käyneet työterveyshuollossa stressin takia?

En haluaisi lääkkeitä vaan ensisijaisesti ajatteluapua... Kun ei ole sellaisia fyysisiä oireita, tai siis tarpeeksi voimakkaita oireita. Mutta en osaa yksin arvioida tätä tilannetta enää ja tähän liittyy myös muita ongelmia itseni kanssa, mm. itsetunto, epäonnistumisen pelko, epävarmuus, huonommuus jne. Omat ongelmat plus työhön liittyvät ongelmat alkavat olla iso möykky ja tunnen että se estää töiden tekemistäkin. En osaa ratkaista näitä itse enkä tunne enää pärjääväni niiden kanssa. ap

Olen käynyt. Tehtiin masennustesti ja burn out testi, mutta kummatkin näyttivät negaa. Terapeutin kanssa juttelin puolitoista tuntia. Lopputulos: väärä ehkäisy (purskahtelin itkuun käynnillä) ja turhautuminen työpaikkaan. Vaihda duunia ja oireet helpottavat. Tämä olikin ihan oikea daignoosi. Kierukka lähti helevettiin ja työpaikka vaihtui loppuviimein.

Tein netistä löytyvät burnout- ja masennustestit, molempien tulokset hälyttäviä. En silti haluaisi lääkkeitä, sillä itse pidän keskeisenä syynä omaa itseäni. Tietyt luonteenpiirteet ovat aina olleet olemassa, nyt en enää vain pysty peittämään tai sivuuttamaan niitä. Haluaisin uuden luonteen... Tai jotenkin kehittyä ihmisenä, etten olisi tällainen järkyttävä stressipallo kaiken aikaa. ap

Minä pääsin heti juttelemaan ihanalle psykologille. Lääkkeitä ei edes tarjottu, kun tein itse selväksi, etten niitä halua. En väheksy lääkkeitä, mutta itselläni muut keinot ovat olleet toimivampia.

Kokemuksia kellään?

Juuh olen käynyt. Menin stressin ja väsymyksen vuoksi, ja kerrottiin että olenkin masentunut. Tarjottiin lääkettä ja mahdollisuutta terapiaan. 

Lääkettä saa helposti... terapiaan pääsee, jos on ensin riittävän pitkään saikulla ja syö lääkettä. Sit voi päästä terapiaan, mutta vaikka kela korvaa osan, on se melko tyyristä silti.

Parasta olisi, jos saisi otteen siitä stressistä ja sen aiheuttajista, eli poistamalla ongelmia...

EI siinä uskomisessa ollut mitään ongelmaa. Ja on melko tavanomaista, että pitkittynyt stressi muuttuu masennukseksi.

Mulle tarjottiin montaa sorttia unilääkettä, jotta jaksaisin nukkua (uskalsin syödä niitä vasta prin viikon päästä), ja sairaslomaa (jota en kyllä pitänyt), viittä jutustelukertaa työpsykologin kanssa (kävin 2 kertaa) ja fysioterapeuttia (koska stressi oireili myös erilaisina niskan ja muiden nivelten ja lihasten kipuina, kävin 3 kertaa). Näistä oli kyllä vähitellen apua. Lisäksi mua auttoi töissä tekemäni irtiotto, eli otin omien töideni väliin 2 kuukauden projektin ulkomailla. Se tavallaan kyllä oli entistä haastavampi ja stressaavampi, mutta pääsin siinä sopivasti eroon niistä tekijöistä, jotka mua tavallisissa oloissa stressasi.

Vikahan on siinä, ettei työstään voi poistaa osia. Meillä esim johto on mitä on - suurimmalta osalta ihan ok, mutta siellä on kaksi ongelmallita tapausta, eikä niitä voi poistaa, ja jos haluaa itse edetä työssään, niitä ei voi edes välttää. Mutta niihin voi yrittää suhtautua toisin. Voi yrittää määritellä itselleen tärkeysjärjestyksen, jota noudattaa omassa työssään ja priorisoi sitten työnsä ja vaivannäkönsä sen mukaan. Voi myös yrittää luoda itselleen b-ratkaisuja, tai jonkinlaisia hätäpoistumisteitä niitä tilanteita varten, kun homma menee mahdottomaksi ja tavanomaiset keinot ei enää auta.

Burnout ja viikko saikkua. Mielialalääke resepti ja heippa.

Kävin muissa asioissa, suositeltiin välitöntä sairaslomaa koska leposyke oli sata, verenpaineet koholla ja karmea uupumus. En ottanut.