Apua yläkoulun läpi kestämiseen kaivataan

Ei kanna. Itse olin kiusattu yläasteella ilman yhtään ystävää. Minuun neutraalisti suhtautuvia oli muutama. Rankkaa oli, mutta lukiossa(eri paikkakunnalla) tilanne muuttui. Sain monta uutta ystävää. Nykyään olen reilu kolmekymppinen, minulla on perhe ja muutamia hyviä ystäviä ja jonkin verran kavereita. Kyllä tuo kiusaaminen tietynlaiset jäljet jätti itsetuntoon, mutta selvillä vesillä kuitenkin :) Kiusaajista en ole kuullut, eikä kiinnosta.

Sori, en muista.

Ei kaikkien elämä muutu paremmaksi rankkojen yläkouluvuosien jälkeen. t. 28v, eikä yhtään ystävää. Toki jos olet perusluonteeltasi puhelias, se auttaa paljon. Sanoisin, että hankkiudu jonnekin (vaikka vapaahetoistyöhön vanhusten kanssa) missä opit höpöttelemään niitä näitä.

Hyvin analysoitu, ap. Olet älykäs, olet kiusaajiasi vahvempi! Koita sinnitellä, löydät kyllä vielä tasoistasi seuraa.

EIkö sulla ole harrastuksia, joista löytäisit samanhenkistä seuraa? Pelipiirejä, taidepiirejä jne. Tee asialle jotain!

Asutko jossain tuppukylässä?

Se muuttuu paremmaksi ja onneksi sinulla on ystäviä. Jo ysillä joku voi saada hiukan järkeä päähänsä, ja varmaan pian sen jälkeen. Olen töissä " asiantuntija organisaatiossa", joka ei siis ole it- ala, vasn sangen monipuolinen, ja kaikki mun työkaverit tuntuu olevan entisiä nörttejä. Niitä, jotka oli hiukan erilaisia, oman tien kulkijoita. Kyllä he nyt ovat vahvoja, hyvin toimeentulevia ihmisä, siis tulevat toimeen muiden kanssa. Ja palkkakin on ok :-).

Jos sulla on 3 ystävää, ovat asiasi aika hyvin. Ja jos ei ole varsinaista kiusaamistakaan. Pidä ystävistä kiinni, ja pidä puolesi niitä törppöjä vastaan. Kuulostat fiksulta, suunnittele tulevaisuuteesi hyvin, niin menestyt.

Valitettavasti se ei mene niin, että sinua syrjivät päätyisivät Siwan kassalle (jos siinä mitään vahingonilon aihetta edes onkaan). On kuitenkin olemassa kouluja ja luokkia, joissa ketään ei syrjitä. Harkitse siis koulun vaihtamista. Vanhempasi voivat auttaa tässä vierailemalla eri koulussa haastatellen rehtoria. Tiedän kokemuksesta, että koulun vaihto ei ole helppoa, mutta se on mahdollista.

Ole rohkeasti oma itsesi.. Lainaa vaikka kirjastosta elämäntaito-oppaita :)näytelmiä

vaarallinen analyysi tuo, että ne ns. kovemmat tyypit päätyisivät automaattisesti siwan kassalle... kenties se olisi heille "oikein", mutta tosielämä ei mene kuten sadut joissa paha saa palkkansa. Myöskään nörtiksi oikeasti leimautunut ei välttämättä saa aikuisena kruunuaan. Mutta en usko että sinä olet supernörtti, vaan tarinasi perusteella enemmänkin hyvän itsetunnon omaava oman tien kulkija sekä vähän pikkuvanha wanna-be älykkö... 

hyvää siitä tulee elämästä, tavalla tai toisella

Kyllä se loppuu. Mulla ei ollut yläasteella montaa ystävää, nyt on Jumala antanut paljon ihmissuhteita. On hyvän päivän tuttuja, kavereita ja ystäviä. Mulla kiusaaminen alkoi vasta ysillä, mut jäljet se jätti. Yläasteaika on ollut kurjinta aikaa elämässäni.

[quote author="Vierailija" time="27.10.2014 klo 22:23"]

Valitettavasti se ei mene niin, että sinua syrjivät päätyisivät Siwan kassalle (jos siinä mitään vahingonilon aihetta edes onkaan). On kuitenkin olemassa kouluja ja luokkia, joissa ketään ei syrjitä. Harkitse siis koulun vaihtamista. Vanhempasi voivat auttaa tässä vierailemalla eri koulussa haastatellen rehtoria. Tiedän kokemuksesta, että koulun vaihto ei ole helppoa, mutta se on mahdollista.

[/quote]

Tyhmät useimmiten päätyvät tuontyylisiin töihin ja huono käytös toista ihmistä kohtaan ilman mitään syytä on aika tyhmää. Alotusviestistä puuttui muuten myös, että tarkoitin niitä ihmisiä, jotka tietävät hyvin miten käyttäytyvät. Muutamia tyyppejä taas ajattelen kaksivuotiaina, jotka eivät ymmärrä miten muille ihmisille puhutaan. & Kouluja, joissa ei syrjitä ei ole olemassa ja pidän mieluummin kiinni vanhoista ystävistäni täällä

Toivon sinulle hyvää, ap, mutta sanon samalla, että Siwan kassana työskentelyssä ei ole yhtään mitään vikaa.

Älä lannistu, se menee ohi. Olen jo 37-vuotias mutta kouluaikoinani olin samassa tilanteessa. Yläasteella en sopinut oikein mihinkään joukkoon koska olin liian "syvällinen" suosittujen porukkaan ja liian "pinnallinen" sopiakseni älykköjä esittävään jengiin.

Lukion jälkeen päädyin kaveriporukkaan jossa melkein kaikki olivat olleet jollain tavalla ulkopuolisia kouluaikanaan. Meillä oli ja on edelleen todella hauskaa yhdessä, vaikkemme ole olleet niitä kaikista kauneimpia tai suosituimpia. Nyt kun olemme kaikki yli kolmekymppisiä, suurimmalla osalla kaveriporukastani on mielenkiintoiset ammatit. Osa on tutkijoita, osa toimittajia, osa tavallisissa töissä ja loput tekevät töitä omien kiinnnostuksenkohteidensa parissa. Kukaan ei enää muistele kouluaikoja ja nautimme elämästä omilla ehdoillamme. Olemme taustamme vuoksi vapaita monista odotuksista ja uskon että elämämme on sen vuoksi paljon helpompaa. 

Älä luovuta. Kouluaika voi olla rankkaa, mutta keskity itsesi kehittämiseen omilla ehdoillasi ja tulet huomaamaan että se kannattaa. 

Siis kiusataanko tai syrjitäänkö sua aktiivisesti? Vai tunnetko vaan olevasi erilainen ja et oo "porukoissa"?

sanot että sulla on kolme ystävää. Helkkarin hieno juttu, kaikilla ei oo totakaan. Oisin ollu ilonen jos olis edes yksi ystävä yläkoulussa, mut mulla oli vaan niitä puolikavereita, joita ei nähnyt koulun ulkopuolella ollenkaan ja kunhan vaan roikuin mukana, vaikkei ollut mitään yhteistä. Kolme tosiystävää on parempi kuin kymmenen kaveria. Mihin tarviisit enemmän? Kyllä niitä tuttuja ja kavereita tulee sit elämän aikana.

Annan sulle pari vinkkiä: älä lokeroi ketään ja älä ajattele olevasi parempi kuin muut (se oikein huokuu tosta tekstistä läpi). Joskus ne tyhmät sieltä yläkoulusta onkin tulevia menestyjiä eikä siwan kassoja. Joskus ne erilaiset nörttityypit onkin tulevia elämäntapatyöttömiä eikä mitään it-alan supertähtiä. Ei kenestäkään voi sanoa, millanen siitä tulee aikuisena, ei edes itsestään.

Et voi tietää, vaikka viiden vuoden päästä olisit ite siellä siwan kassalla ja toteaisit, että oot ihan tyytyväinen. Tai sit opiskelet ja teet sitä vaan iltasin ja vihaat jokasta hetkeä mut on pakko tehdä töitä. Älä halveksi mitään töitä, kaikki niistä on hyödyllisiä vaikka et ite niistä pitäiskään, ja tässä nyky-yhteiskunnassa mikä tahansa työ on kuin lottovoitto.

Ymmärrän kyllä, että tyhmät luokkalaiset ärsyttää, mut ei niistä kannata välittää eikä myöskään toivoa niille mitään pahaa. Et voi tietää, miksi kukaan käyttäytyy niin kuin tekee. Ryhmäpaine varsinkin yläasteella on aika paha.

kyllä se siitä helpottaa, mutta paljon on kiinni omasta asenteesta. Yritä tulla kaikkien kanssa toimeen ja ole mukava, vaikkei muut olisi. Toivon sulle kaikkea hyvää ja tiedän, että tossa iässä kaikki tuntuu tosi vaikealta ja elämä on välillä perseestä, mutta kannattaa olla positiivinen. Sunkin koulussa saattaa olla joku, jolla ei oo ketään ja sulla on. Joku, joka haluaisi olla erilainen mut ei uskalla, sä uskallat. Keskity tekemään sitä omaa juttuasi äläkä itse lokeroi ketään niinku sulle on tehty. 

Kyllä se loppuu! uskomatonta, että aina vaan sama meininki jatkuu ala- ja yläasteilla, eikä se loppupeleissä kiinnosta aikuisia niin paljon, että asialla tehtäisiin jotain. olihan se yläaste yhtä helvettiä, vaikkei ollut edes kiusattu, ni kauhea paine silti kuulua joukkoon. Tää on niin yks asia johon koulujen ja vanhempien pitäis panostaa. Työelämässä nörtit on kuumaa kamaa!