Elämä on aivan älyttömän ankea

Ankea ankea ankea...
Muita sopivia elämää kuvailevia sanoja en keksi. "Harmaa" ei riitä kuvailemaan sitä kuinka vahvasti tämä ankeus kuluttaa aivoja, syö ihmistä. Litistää ja latistaa minua, aivan kuin päälläni olisi jokin jättimäinen kivenlohkare.
Mutta sitten joskus harvoin kuitenkin näen tälläisen videon, ja silloin tuumailen että ehkei minun ihan vielä sittenkään tarvitse kuolla pois. Ehkä tulevaisuudella on edes hieman jotain edes pikkusen positiivista annettavaa. Siis tällänen video: