Lue keskustelun säännöt.
Siskon lapset syyslomailemassa meillä. HERMOT MENEE!!
24.10.2014 |
Siskoni toi kaksi lastaan meille syyslomalle. Menivät miehensä kanssa kaksin risteilylle, kun eivät ole ikinä aiemmin päässeet. Lupasin tietysti, että lapset voi tulla tänne meille, mutta kadun lupaustani.
Vasta vuorokauden ne on täällä ollu ja nyt oon jo ihan hermoraunio! Meillä on itsellä myös kaksi lasta, mutta nää kaksi on nostanut äänentason ihan uusiin ulottuvuuksiin. Mitään ei voida puhua normaalilla äänellä, vaan koko ajan pitää huutamalla puhua. hetkeäkään ei myöskään voida olla hiljaa, vaan paikallaan istuessakin on koko ajan lallatettava tai lässytettävä jotain. Kaikki tavarat otetaan, levitellään ja mitään ei ilman eillistä käskyä kerätä pois.
Aamupalalla ei kelpaa voileipä, jogurtti ja maito vaan pitäis olla kaakaota ja muroja. Sanoin, että meillä syödään tätä, ota tai jätä. Toinen myöskin yritti, että syö aamiaisen myöhemmin. Ilmoitin, että jos ei syö samaan aikaan kuin muutkin, saa ruokaa vasta lounaalla. Mä en ala tunnin välein aamiaista pöytään laittamaan.
Nyt laitoin noi ulos leikkimään, että mun korvat saa edes hetken lepoa. Siitäkin tuli narinaa, että mitä siellä ulkona muka voi tehdä. Eikö voitais vaan pelata tabletilla ja kattoo elokuvia. Joo, ei käy. Jokainen painuu pihalle ja on siellä niin kauan kun tullaan pyytämään syömään.
Siis kyllähän omistakiin lapsista välillä ääntä lähtee, mutta tää on ihan uskomatonta. Oon nyt jo ihan valmis laittaa noi taipaleelle, vaan ei auta kuin kitua sunnuntaihin asti että vanhempansa tulevat hakemaan. Voi olla, että itse lähden samalla ovenavauksella lataamoon. En taatusti ota noita enää ikinä meille näin pitkäksi aikaa!!
Kommentit (17)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulevat huomaamaan, että kuria löytyy. Kyllä lapset saa olla lapsia, en mä sitä sano. Mutta toi sisällä huutaminen, sotkeminen, riehuminen, jatkuva möliseminen, ruuasta vinkuminen jne. käy hermojen päälle. En mä anna omienkaan lasten pitää sisällä apinatarhameininkiä niin en anna toistenkaan. Ne varmaan pitää mua natsina. Pitäkööt. Mä tiedän, että sisarellani on paljon parempi toleranssi metelin suhteen, mutta ei kai mun tarvii kodissani meteliä sietää.
Ja ruuasta napiseminen on meillä kielletty muutenkin. Teen vuorotellen kaikkien lempiruokia, mutta aamiaisella syödään sitä mitä sattuu pöytään löytymään. Kaakaota juodaan viikonloppuna, mutta ei joka aamu. Kaikkea ei ole pakko syödä, mutta kaikkea maistellaan. Jos ei ruoka maistu, seuraavalla aterialla luulis jo maistuvan.
No mitäs otit ;)
Eiköhän pari päivää nyt kuitenkin mene nopeasti varsinkin jos yrität edes pitää ne hermot kurissa.
Teidän koti ja teidän säännöt mutta jos kotona on ihan eri meno niin ei ne lapset nyt ihan heti sopeudu teidän systeemiin.
Toivottavasti järjestät lapsille jotain kivaakin ettei mene ihan natsileiriksi koko homma.
Relaa ja hommaa illaksi pizzaa ja hyvä leffa niin saat hetken rauhan!
Vie ne muksut johonkin hoploppiin purkamaan energiaa niin johon illalla nukuttaa aikaisin...
Toivottavasti tilanne rauhoittuu kun tottuvat teidän tapoihin ja alkujännitys häipyy.
Pidä kovaa kuria ja huolehdi että toimintaa on tarjolla piirtämistä, palapelejä, legoja, kirjoja mikä nyt lasten iälle sopiikin (jos ei kelpaa ja kitistään tekemisen puutteesta lyö rätti kouraan ja lapsi pyyhkii yhdestä huoneesta pölyt ehkä sitten kelpaa leikit).
Sitäpaitsi kyllähän sitä nyt tuon aikaa seisoon vaikka päällään. Ajattele asiaa lastesi kannalta jotka saavat olla serkkujen kanssa yhdessä. Ja ehkä sitten voit vuorostasi viedä omat lapsesi jossain vaiheessa viikonlopuksi siskollesi ja voit viettää vuorostasi lapsetonta aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovat varmaan aika hukassa, kun jos ovat ekaa kertaa yökylässä ilman vanhempia. Itsehän sen sanoit: siskosi ei ole aiemmin pääsyt miehensä kanssa minnekään. lapsilla onkoti-ikävä, vanhempien ikävä ja se sitten purkautuu sillä, että halauvat edes sitä tuttua turvallista aamupalaa: muroja ja kaakaota. Toiselle taas ei välttämättä maistu heti herättyään, kun on äiti mielessä... Ajatteli, että myöhemmin maistuu.
Onhan noita nähty. Parhaat yökyläilijät ovat yleensä eroperheiden lapset, jotka ovat olleet jo vanhempaansakin tapaamassa toisessa kodissa. Ovat kohteliaita ja osaavat ilmaista sanllisesti, jos on ikävä.
Vuorokaudessa olet noin päästäsi räjähtämässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se nyt tärkeätä, että tehdään kuten teillä on tapana, nih!!!
Relaa vähän ja anna lapsille mahdollisuus ymmärtää talonne toiminta-aikataulua. Kerro vähän etukäteen milloin seuraavaksi syödään ja mitä silloin on ruokana. Jos on jokin ehdoton nou-nou-ruoka, niin tietysti on kohtuudella tarjolla vaihtoehtokin. Lapset ovat pieniä, sinä olet aikuinen joka osaa ottaa ohajt vähän lempeämminkin käsin.
Kyllä lapsista saa lähteä ääntä, saa laulaa ja lallattaa ja saa jäädä sormenjälkiäkin. Hyvä ihminen sentään.
No voi tsiisus sun kanssas.
Lapsilla kuulostaa olevan tylsää. Sullahan menee kaikki aika sääntöjen noudattamisen tarkkailuun, etkä siksi ehdi järjestää lapsille mitään toimintaa. Ei voi tulla sulle yllätyksenä, että ohjaamattoma joukkona lapset alkavat metelöidä ja hypellä ympäriinsä. Mieti millainen paikka päiväkotikin olisi ilman ohjattua toimintaa.
Joo ruuasta napiseminen on ärsyttävää ja ikävää, MUTTA jos tarjoat sellaista ruokaa, jota lapset eivät ole tottuneet syömään, ja vielä pakotat maistamaan sitä, onko se joku ihme? Kätevä emäntä kysäisee mitä lapset haluavat syödä, mutta ethän sinä tietenkään voi toisten mielipidettä ottaa huomioon.
Tsemppiä loppuhetkiin, eipä nuo risteilyt pitkiä ole!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tarjolla on perusruokia, kuten makaroonilaatikkoa ja makkarakeittoa, en todellakaan ala mitään vaihtoehtosapuskoja laittamaan vaan siksi, että joku nirsoilee. Syö jos syö.
Eikä meillä ole tapana lojua koko päivää sisällä pelaamassa tabletilla ja katsomassa elokuvia. Niille on aikaa sitten illalla. Ulkona ollaan joka päivä ja iltapäivällä pitempi pätkä. Tänään aattelin että mennään paistamaan makkaraa lähilaavulle, mutta ei taas tuolle toiselle lapselle makkarakaan kelpaa. Pitäisi olla vaahtokarkkia "kun kotonakin on". Syököön sitten eväsleipiä.
Mikään ei ole näille hyvä. Telkkarikin on liian pieni ja sen pitäisi olla päällä koko ajan, että olisi ääntä. Heilläkin aina kotona on telkkari auki, vaikkei sitä kukaan katsokaan. Leipä on vääää, leikkele on väärää, shampookin oli väärää. Ja he saa kotona valvoo ainakin yhteentoista sanoivat eilen, kun patistin koko porukan kymmeneltä nukkumaan.
Vaikka on kyseessä lyhyt aika niin kyllä tuntuu melko pitkältä, kun korvat soi metelistä ja höseltämisestä ja kitinästä jo nyt.
Mä ymmärrän sua. Ajattelen ihan samoin, kun tuttavaperheen 3 poikaa on joskus meillä yötä omien kolmen lisäksi... Voi tsiisus sitä meininkiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meil 5vilkasta lasta
ja elämä on välillä yhtä juoksua /sotkua ja järkkyä melua. Vaatii pitkää pinnaa,joka mul menee välillä täysin.
Ajattele sul on Vain muutama päivä tivoli päällä,sit se loppuu. Jaksat hyvin! Tsemppiä.
Ymmärrän, että ärsyttää, mutta ole sinä nyt kuitenkin aikuinen. Eivät lapset voi automaattisesti omaksua teidän sääntöjänne, sun pitää tulla vähän vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei ole tainnut koskaan käydä lapsia, joiden kanssa olisi vaikea tulla toimeen. Elämme kai lintukodossa, kun 8 lastakaan talossa leikkimässä ei hajota päätä.
No, lapset ei oo ennen olleet omin päin kylässö niin eivät vissiin sitten osaa käyttöytyä. Opeta heitä. Selitä että kylässä ei kaikki ole samanlaista kuin kotona mutta siitä ei ole sopivaa nalkuttaa. Kerro että ymmärrät että heillä on koti-ikävä ja sen takia haluaisivat että kaikki shamppoosta alkaen olisi kotoista mutta jos he ottaisivat tilanteen seikkailuna ja kokeilisivat rohkeasti uusia shamppoita ja ruokia niin voisivat vaikka nauttiakkin vierailusta.
Oikeesti? Mulla on kolme poikaa ja jos heillä on kavereita yökylässä mun elämäni on kyllä HELPOMPAA kuin vaikeampaa. Ihan paras tilanne on, että joka jampalla on oma kaveri (voi olla sukulaislapsikin). Mä saan maata sohvalla ja tuijottaa telkkua ihan kaikessa rauhassa. Ruokaa toki tarttee valmistaa enemmän, mutta kun selvittää mistä kukakin tykkää siinä pääse todella helpolla. Minä en anna muiden lapsille mitään ruokakakasvatusta, se on vanhempien asia. Jos kaakoa menee narisematta se on sitten kaakota aamulla, lounaalla, päivällisella ja illalla. Mutta ainahan kaikesta voi tehdä itselleenkin vaikeaa.
Rauhoitu nyt, aikuinen ihminen!