Puolison tuki masennuksen aikana?
Sairastan masennusta, takana useita masiskausia ja nuorempana itsemurhayrityksiä. Nykyään lääkkeet auttaa kohtuullisen hyvin, mutta vähillä tulee romahduksia.
Ongelmana on se että pahoina aikoina en haluaisi olla yksin, pelkään välillä oikeasti henkeni puolesta. Olen tämän miehellekin sanonut, mutta hän ei ymmärrä. Lähtee useasti pois kotoa juuri silloin, esim, kaverien kanssa mökkeilemään, varmaan helpointa hänelle, mutta minä jaan yksin kotiin itkemään ja romahtamaan. Olen sanonut asiasta hänelle ja han sanoo että haluaa olla tukena, mutta sanoo myös ettei halua perua jo sovittuja menoja kavereiden kanssa. Ymmärrrän sen ja minulle tulee usein entistä pahempi olo kun edes pyydän häneltä sellaista.
Miten teillä muilla jotka kärsitte masennuksesta, onko miehen vaikea olla teidän tukenanne?
Kommentit (5)
mutta itse asiassa jos hän olisi, se tekisi vain hallaa, luulen niin. Masentuneen puolisolla on hemmetin vaikeaa ja masentunut on aika rasittava pakkaus. Sen ymmärrän paremmin aina helpompina kausina. Musta masentuneen kannattaa tukeutua tietysti puolisoon, mutta hakea myös ulkopuolista apua, muuten puoliso on imetty kuiviin.
Sitä paitsi kun on pakko olla kotona yksin, pärjää.
sitä kummasti jaksaa ne huonot kaudet jos itse välillä saa huohahtaa. monesti puoliso itsekin sairastuu jos alkaa koko elämäänsä elää masentuneen ehdoilla.
joustoa molemmin puolin siis.
voi tosin olla, että ap kärsit paniikkihäiriöstä ja siihen auttaa sitten toiset lääkkeet ja terapia myös.
Voimia!
Mulla on mies 100% tukena. Tekee jopa lyhempää päivää ja on aina kotona kun häntä tarvitsen. Lohduttaa, pitää kiinni ja hoitaa lapset kun mulla on vaikeaa. Katsoo, että otan lääkkeeni ja että en vahingoita itseäni ja jää vaikka pois töistä, että taas pääsen jaloilleni.
Tälläkin palstalla on aika paljon näitä miehensä " omaishoitajia" Passaa ja tekee kaiken miehen eteen. Niin ettei miehen tarvitse kuin olla.