Hauska juttu Hesarissa, onnellisuudesta lähinnä.

Tutkimus: Lasten sukupuoli muuttaa vanhempien puoluekantaa



Englantilaisen Warwickin yliopiston taloustieteen professori Andrew Oswald julkaisi joulun aikoihin nettisivuillaan tutkimustuloksia, joista sai kunnolla korvilleen.



Oswald oli havainnut tutkijaryhmineen, että tyttölapsen saanut ihminen alkaa ajatella vasemmistolaisemmin kuin ennen. Poikalapsi taas muuttaa vanhempiensa näkemyksiä oikeistolaiseen suuntaan.



Ihan heppoiseen aineistoon löydös ei perustunut: Oswald analysoi, kuinka kymmenien tuhansien brittien ja saksalaisten poliittinen suuntaus oli vuosittain vaihdellut ¿ jopa vuodesta 1985 nykyhetkeen.



Tulos: jokainen tyttölapsi lisää kahdella prosentilla mahdollisuutta, että vanhempi äänestää vaaleissa vasemmistopuoluetta. Vaikutus alkaa heti lapsen syntymän jälkeen.



Tulos osui tasa-arvokeskustelun ytimeen kuin talikko muurahaiskekoon. " Se aiheutti minulle paljon vaikeuksia radiossa ja televisiossa eri puolilla maailmaa" , Oswald kertoo .



" Radiossa kuuluisa brittitoimittaja huusi minulle, että rakennan sukupuolisia stereotyyppejä ja että käsitykseni naisesta ja miehestä on vanhanaikainen. Vastasin, että mitä muka voisin tehdä, en keksinyt näitä lukuja päästäni."



Oswald sanoo, ettei tiedä ilmiön syytä. Ehkä naiset ovat luonnostaan ryhmäsieluja ja miehet individualisteja, siis tilastollisesti. " Ja ehkä tyttären saanut ihminen alitajuisesti miettii, millaiseen maailmaan haluaisi lapsensa kasvavan ja äänestää vasemmistoa."



Oswald kertoo koettelemuksistaan keskiviikkoaamuna Hakaniemen Hotelli Strandin aulassa leppoisan vaatimattomasti. Professorin tavatessaan on helppo uskoa, että tuloksissa on tieteellistä pohjaa. Ystävällinen ja vaatimattoman oloinen Oswald ei vaikuta provokaattorilta eikä sovinistilta.



Oswald on tottunut kyseenalaistamiseen: hänen toistakin tutkimusaihettaan pidettiin aluksi kerettiläisenä. Oswald on tutkinut paljon sitä, miten talouskasvu, rikkaus ja köyhyys vaikuttavat onnellisuuteen. Aihetta on tutkittu vakavasti kymmenisen vuotta.



" Kun pidin 1990-luvun alkupuolella onnellisuusaiheisia konferensseja, ketään ei tullut ja kaikki ajattelivat, että olen hullu. Nykyään aihe on erittäin muodikas ja sadat ekonomistit maailmassa tutkivat sitä."



Jotta onnellisuudesta saadaan luotettavaa tietoa, on hankittava paljon dataa. " Kysymme sadoilta tuhansilta ihmisiltä, kuinka onnellisiksi he tuntevat itsensä. Voimme myös arvioida henkistä hyvinvointia kyselemällä esimerkiksi stressistä ja nukkumisesta."



Tällaisten kysymysten perusteella Oswald on esimerkiksi havainnut, että onnellisuus on Yhdysvalloissa laskenut 30 viime vuoden aikana.



" Erityisesti valkoihoisten naisten onnellisuus on laskenut voimakkaasti. Mustien naisten ja miesten onnellisuus on hieman noussut, valkoisten miesten hieman laskenut."



Talouskasvu ei ole tuonut amerikkalaisille onnea, vaikka siihen on panostettu paljon.



" Kun ihmiset rikastuvat, he vain vertaavat autoaan naapurin isompaan autoon. Stressaantuneet ihmiset tekevät pitkiä työpäiviä ja matkustavat pitkiä työmatkoja. Länsimainen yhteiskunta ei auta ihmisiä olemaan onnellisia, vaikka poliitikot väittävät muuta."



Valkoiset naiset ovat erityisen onnettomia, koska naisten elämä on muuttunut monimutkaisemmaksi. Pitäisi pärjätä uralla ja samaan aikaan olla omistautuvainen perheenäiti.



Raha tuo onnea, mutta vähemmän kuin moni muu asia. Avain onnelliseen elämään onkin, että keskittyy esimerkiksi ystävyyssuhteiden hoitamiseen enemmän kuin rahan haalimiseen, Oswald kuvaa.



" Iso lottoyhtiö pyysi, että tekisin tutkimuksen joka todistaisi että lottovoitto tekee onnelliseksi. Sanoin tutkivani asiaa mielelläni, mutta ymmärrättehän, että jos tulokset näyttävät huonoilta teille, julkistan ne joka tapauksessa."



Oswaldin tutkijaryhmä on määrittänyt " hintalappuja" erilaisille elämän tapahtumille. Naimisiinmeno esimerkiksi tuo keskimäärin saman verran onnellisuutta kuin 90 000 euron lisäys vuosituloihin.



Ihmisen onnellisuuskäyrä on U:n muotoinen: lapsena on onnellinen, kolmenkympin jälkeen onneton ja vanhemmalla iällä taas onnellisempi.



" Nuorena ajattelin, että on mahtavaa olla nuori. Mutta nyt vanhana on helpompaa, kun on tottunut itseensä ja ymmärtää omat rajansa. Olisin halunnut jalkapallojoukkueen kapteeniksi, mutta en ollut tarpeeksi hyvä" , Oswald kertoo.



Entä kuinka onnellinen professori on nyt, asteikolla 1¿10? " Jaa, olen varmaan kahdeksikko, ehkä jopa yhdeksikkö, aurinko paistaa Helsingissä."



Annan Oswaldille kaksi euroa ja kysyn, lisääntyikö hänen onnellisuutensa. " Kahdesta eurosta? No ehkä marginaalisesti, mutta mielelläni kyllä pidän tämän rahan."