Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun oman lapsen luonne ärsyttää
21.10.2014 |
Lapseni on todella äänekäs, uhkarohkea, päällepäsmäri, vilkas, huomionhakuinen, kilpailuhenkinen, aktiivinen, itseään esille tuova, välkky ja puhelias.
Tosi kiva juttu, hän tulee varmaan menestymään elämässään aikuisena. Mutta ai että mua välillä ärsyttää/ahdistaa kun lapsi tuo itseään esille kaikissa tilanteissa eikä ujostele tai arastele ketään. Olisi edes vieraskorea! Tuntuu että pk:ssakin lapsi vaan ärsyttää hoitajia ja muita lapsia.
Kohtalotovereita? Olisin selvästi rauhallisemman lapsen äiti...
Kommentit (10)
Eikö olekin ap mielenkiintoista, kun lapsesi on jo nyt sinusta erillinen ihminen. Sinä et voi juurikaan vaikuttaa hänen luonteeseensa, vaan siihen vaikuttaa eniten se geeniyhdistelmä, jonka hän on saanut. Se, että tietyt luonteenpiirteet herättävät sinussa ärtymystä, kertoo myös sinusta jotakin. Se on oiva tilaisuus tutustua itseesi. Kun huomaat ärtymyksen iskevän, tarkastele itseäsi; millä tavalla minä olen erilainen kuin lapsi; miten minä toimisin tuossa tilanteessa ja onko minun tapani toimia se ainoa oikea. Voisinko ehkä joskus itsekin toimia eri tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin lapsena vanhempieni mielestä ärsyttävä, tai minulle oli/on luonteenpiirteitä, joista he eivät pitäneet/pidä. Siitä jäi tunne, että ei voi kelvata itsenään kenellekään.
Kai tiesit, että pk ei tarkoita päiväkotia...
ap, sinun kannattaisi lukea Liisa Keltikangas-Järvisen kirjoja, joissa hän kirjoittaa temperamenttieroista. Ehkä sitä kautta oppisi ymmärtämään, että ihmiset ovat erilaisia, eikä mikään temperamentti ole itsessään hyvä tai huono. Se voisi helpottaa sinua ja vähentää ärtymystäsi.
Mä en tunne ehkä noin vahvasti, mutta esikoiselleni on alkanut kehittymään piirteitä joita olen parhaani yrittänyt kasvatuksessa välttää, esim sisäänpäinsulkeutuneisuus. Itse olen avoin ja näytän tunteeni, mutta tyttäreni yhä enemmän haluaa viettää vaan aikaa itsekseen eikä kerro mitään mitä siellä päässä liikkuu. Kavereiden seurassa hän pätee. Olen yrittänyt hänelle hienovaraisesti vihjata, miten kannattaisi käyttäytyä kavereidensa seurassa, mutta ei häntä kiinnosta. Kai hän vaan on introvertti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 18:11"]Kai tiesit, että pk ei tarkoita päiväkotia...
[/quote]Hä?
[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 18:15"]
[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 18:11"]Kai tiesit, että pk ei tarkoita päiväkotia... [/quote]Hä?
[/quote]
En tiennyt. Mitä pk tarkoittaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 19:10"][quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 18:15"]
[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 18:11"]Kai tiesit, että pk ei tarkoita päiväkotia... [/quote]Hä?
[/quote]
En tiennyt. Mitä pk tarkoittaa?
[/quote]Postikuluja? Päiväkahviseuraa? Oon pitänyt sitä yleisenä lyhenteenä päiväkodille tällä palstalla. - ap
Alue: Aihe vapaa
Minä olin juuri tuollainen lapsi. Sanoin mitä sattuu ym että sain huomiota. Myöhemmin äitini rupesi muistuttelemaan kaikesta mitä olin tehnyt ja sanonut. Naureskellen ja ivaillen. Ja vanhemmat sisarukseni tekevät samaa. Haluaisin unohtaa lapsuuteni hölmöilyt mutta äitini ei anna. Luulen että ärsytin häntä kovasti silloin. Nyt minua surettaa ja on luuserifiilis. Olen meidän perheen luuseri.