Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Luulin että olin laiska, mutta olinkin ylirasittunut (liikunnasta)

Vierailija
10.09.2021 |

Minä olen ollut aivan vetelä sen jälkeen kun lapset syntyivät. Lopetin liikuntaharrastukset ja jos joku muu hoitaa lapsia hetken, en todellakaan lähde mihinkään reippailemaan vaan tuijotan tyhjyyteen. Olen kuullut vuosia joka puolelta tätä samaa vähän ivallista mantraa: "Eikös kannattaisi lähteä vähitellen liikkumaan? Urheilu voisi vähän sinuakin piristää. Vaikka on alkuun vaikeaa niin kyllä se liikunta vähitellen auttaa kun kunto kasvaa! Etkös meinaa lähteä edes rauhalliselle lenkille kun on näin kaunis ilta? Taidat sinäkin olla mammautunut kun ei enää mikään kiinnosta paitsi lapset." Tätä samaa eri muodoissaan puolisolta, ystäviltä ja työkavereilta.

Olen sisäistänyt sen sanoman tosi hyvin ja tuntenut itseni surkimukseksi. Silti en liiku, koska sydän hakkaa ja silmissä pimenee, en vain jaksa. Tekisi mieli syödä sipsejä ja nukkua.

Kesällä ostin sitten älyrannekkeen sillä ajatuksella, että pakkohan tässä on sitten alkaa ottaa itseään niskasta kiinni.

Eipä mennyt kauan kun silmäni aukenivat. Teen JOKA IKINEN PÄIVÄ kotityötä ja lasten perässä juoksemista yli 1000 kcal edestä. En ole päivän aikana paikallaan käytännössä yhtään. Jokaisessa päivässä on raskaudeltaan kuntosalitreeniä vastaavia osuuksia - tottakai, kun työntää vaunuja ylämäkeen samalla kun kantaa yhdellä kädellä kirkuvaa taaperoa.

Ja uni sitten. Saan liian vähän unta. Nukahdan heti kun pääsen sänkyyn, heräilen yöllä ja aamuherätys tulee aina kun olen vielä syvässä unessa. En ole aamuisin lähimainkaan palautunut edellisestä päivästä.

Kun oli faktaa lyödä pöytään, aloin huolehtia että minäkin saan sekä fyysistä lepoa että unta. En enää lähde omien voimien kustannuksella koko jengin kanssa reissuun jos tarvitsen kipeästi lepoa. Aamuherätykset siirtyivät osin miehelle. Ja tiedättekö mitä, olen ihan uusi ihminen nyt. Olen nyt syksyllä hyvällä päällä, tunnen itseni voimakkaaksi ja jaksan iloita päivistä lasten kanssa. Ja jaksan nyt välillä jopa liikkua pelkästään itsekseni. Ei ole enää sipsinhimoa. Siis ainoa isompi muutos oli tuo levon lisääminen.

Mahtavaa kun nämä älylaitteet ovat nykyään jokaisen saatavilla. Jos joku tunnistaa itsensä tästä, go for it.

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla