Isovahemmat kylässä; mistä juttelette?
Isovanhempien vierailuista on tullut ihan pakkopullaa; en keksi mitään puheenaihetta eivätkä hekään tunnu keksivän mitään. Käydään läpi kuulumiset kahvipöydässä ja loppuaika on yhtä jäiden polttamista. Omassa päässä takoo vain ajanhaaskaus kun olisi vaikka mitä muuta tekemistä mutta omiin hommiinkaan ei voi mennä. Nähdään harvakseltaan parin-kolmen kuukauden välein; lapset on teini-iässä joten hekään eivät juuri kuulumisia enempää juttele isovanhempien kanssa. ( lasten ollessa pieniä juteltavaa ja näytettävää oli jotenkin enemmän)
Onko muilla samanlaista? Vai mitä teette kun isovanhemmat ovat kylässä tai kyläilette itse heillä?
Kommentit (15)
Eipä oikein ole mitään tekemistä. Isovanhemmat on yli 70-v joten mitään kovin fyysistä ei voi tehdä ( puutarhahommia, metsälenkkejä tms.) Taidenäyttelyissä tai tapahtumissa ei käydä muutenkaan eikä varmaan olisi mitään yhteisesti kiinnostavaa. Anoppilassa käydessä tarjoudun aina tiskaamaan jolloin kahvipöydän jälkeinen tilanne menee tehdessä jotain. Mutta omassa kodissa ei viitsi hautautua keittiöönkään.
Ajankohtaisista asioista voi aina keskustella eivät ne "vanhukset" vielä seniilejä ole. Samoin olisi hyvä pyytää heitä kertomaan omasta nuorudestaan asioita niin kauan, kun he vielä ovat elossa.
Mä en oikeen tajua, että ette keksi juteltavaa.Kaikki vanhukset, yli kasikymppisetkin, joita tunnen, ovat kovasti ajan hermolla ja yleensä hyvin huumorintajuisiakin.
Voisiko olla niin, että olette jo valmiiksi asennoituneet "väärin". Kokeilkaa toisenlaista lähestymistapaa, niin saatatte yllättyä.
Tuo on hyvä ajatus kysellä heidän nuoruudestaan ja työssäoloajastaan.
No me ainakin puhutaan usein ajankohtaisista uutisista niin ja tietenkin myös TV-ohjelmista puhutaan ja arvostellaan niitä porukassa. Myös omista ja isovanhempien sairauksista puhutaan aikas usein, samoin kuin lasten koulu- ja opintosaavutuksista. Niin ja tottakait myös politiikasta väitellään joskus kiivaastikin, samoin miehet puhuu usein autoista ja koneista. Myös työelämän nykypäivän muutoksia ollaan taivasteltu usein oikein urakalla ja pappa on erittäin kiinnostunut tietokoneista. Uskonnosta ja kirkosta on myös usein keskusteltu. Samoin ollaan arvosteltu kaupparyhmittymiä ja niiden ruokapuolen tarjontaa ja palvelua melkein joka kerta, kun nähdään, eli noin 6 - 8 kertaa vuodessa.
Meillä isovanhemmat, vaikka ovatkin jo iäkkäitä seuraavat tarkasti nykyaikaa ja elävät sen hermolla. Siksi puhumista piisaa ja joka kerta, kun erotaan tuntuu sille, että jutut jäi kesken.
Ei mitään ongelmaa, yksi isovanhemmista pölöttää ja pitää omaa showtaan ja toiset istuvat hiljaa ja kuuntelevat tai pyörittelevät silmiään.
No isovanhempien kanssa puhutaan samoista asioista kuin muidenkin kanssa. Asioista, jotka kiinnostavat itseä ja jotka kiinnostavat isovanhempia. Ei meillä ainakaan ole mitään ongelma, puhetta riittää.
Voi, kun olisi isovanhemmat elossa!
Voi kun meidän lapset tai minä olisin joskus edes nähnyt isovanhempia!
Anoppi haukkuu kaikki työkaverinsa, naapurinsa ja meidän ruoan.
Appi haukkuu Helsingin, talomme, minun koulutukseni ja liikennejärjestelyt.
Olen ratkaissut tämän omalta osaltani niin, että tapaamme isovanhempia noin kerran vuodessa. Eivät hekään selkeästi ole olleet pahoillaan tästä järjestelystä.
Ihmiset tykkää yleensä puhua itsestään. Olen huomannut että erityisesti vanhukset tykkäävät muistella elämäänsä ja nuoruuttaan varsinkin jos ei yhteistä puheenaihetta tunnu löytyvän. Tosin tämä ei ehkä pidä paikkansa nuoriin isovanhempiin.
kun olen ollut pienenpi ja kävin heillä yksin niin olin käynyt heillä jo niin monta kertaa yksin että ei ollut enää oikein puhuttavaa. Me olimme käyneen jo suomen presidentit ja venäjän, japanin, kiinan ja valko venäjän ja paljon muuta sitten olimme käyneet kuninkaat ja kuningattaret se oli tosi tylsää vain keksiä mistä sitten puhuu kun on pöydässä syömässä. 😅
Vierailija kirjoitti:
Joo sama homma ja bonuksena se, ettei monista asioista voi puhua. Mitään omaa huolta/harmitusta/lapsen sairautta/henkilökoht asiaa ei kande heittää keskustelun aiheeksi. Seuraa kovaa kauhistelua ja siunailua ja juttu lähtee kiertämään suvussa.
Sama. Isovanhemmat lähinnä äänessä. Juoruavat tuttujen ja tuntemattomien asiat. Välillä päivittelevät uutisotsikoita. Meidän asiat ei kiinnosta ellei jotain skandaalinmaista asiaa, jota vois vähän muokata ja levittää.
Jos tekisitte jotain yhdessä? Jokin toiminta kylässä istumisen sijaan voisi olla jees?
Joo sama homma ja bonuksena se, ettei monista asioista voi puhua. Mitään omaa huolta/harmitusta/lapsen sairautta/henkilökoht asiaa ei kande heittää keskustelun aiheeksi. Seuraa kovaa kauhistelua ja siunailua ja juttu lähtee kiertämään suvussa.
Jos tekisitte jotain yhdessä? Jokin toiminta kylässä istumisen sijaan voisi olla jees?