Lue keskustelun säännöt.
Opetetaanko alakoulussa lapsia ajattelemaan?
15.10.2014 |
Mitä olen seurannut lapseni opetusta ja oppikirjoja, kysellyt lapselta miten asioita koulussa opetetaan ja mitä ja miten asioita on tunneilla käsitelty, syntyy mielikuva, että opetuksesta ei synnyt kovinkaan koherenttia kokonaiskäsitystä asioista, vaan tieto jää irralliseksi. Esimerkiksi uskonnon tai ympäristö- ja luonnontiedon oppikirjassa on irrallisia ja perustelemattomia yksittäisiä asioita kerrottu siten, ettei mitään järkevää jatkumoa synny eikä järkeviä tiedollisia kokonaisuuksia. Kuvataiteessa ja käsityssä taas jäljennetään opettajan askartelumaisia ideoita ilman että tarvitsee itse pohtia tai ratkaista mitään ongelmia, ja toiminta näyttäisi kehittävän lähinnä motoriikkaa. Matematiikassa ehkä jotain opitaankin, kun käytetään konkreettisia välineitä oppimisen tukena. Kun tavoitteena opetuksessa Opsin mukaan on lapsen ajattelun kehittämisen tukeminen, ihmettelen, missä se käytännössä näkyy nykyisenlaisessa koulussa? Lapsen ajattelun ja onelmanratkaisutaitojen edistäminen taitaa olla vain sanahelinää?
Kommentit (16)
Tosi paljon riippuu opeista ja luokasta! Tasoryhmäthän on kielletty, eli melkoista akrobatiaa on opettaa kunkin omalla tasolla ihan jokaista.
mutta joo, kyseenalaistaminen on koulussa taito, jota ei liiemmin harjoiteta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa laittaa lapsi ib- kouluun. Siellä opetetaan lapsia ajattelemaan ja toimimaan itsenäisesti.
ET-tunneilla oppii ajattelemaan. Tunneilla on usein vain muutama lapsi. Keskittyminen on parempaa ja opettajalla aikaa lapsille. Tämän olen huomannut omien lasteni kanssa.
Millä pystyy valitsemaan esim liiman, teipin tai niitin väliltä sopivamman, ellei ole koskaan kiinnittänyt mitään liimaamalla, teippaamalla, nitomalla? Eli ensin tarvitsee oppia tekniikat, sitten voi soveltaa.
No riippuu varmaan vähän oppilaiden tasosta mitä opetetaan. Itse yritän tällä hetkellä opettaa tokaluokkalaisilleni inhimillistä käyttäytymistä ryhmässä. Puhutaan yksi kerrallaan, viitataan kun haluaa puheenvuoron, toisen virheille ei naureta, toista ei satuteta, opettajalle ei väitetä vastaan, istutaan omalla paikalla, kyniä ja kumeja ei heitellä jne. Ajattelun taitoja ja ongelmanratkaisua siinä sivussa.
Menkääpä tutustumaan siihen luokkahuoneen arkeen ennenkuin viisastelette teorian tasolla opettamisesta.
t. tokaluokan ope, joka on syyslomalla ja siksi ei opeta parhaillaan ongelmanratkaisua...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän liimaamiset ja teippaamiset opita jo päiväkodissa. Hyvä että sosiaalisia taitoja ja toisten kanssa yhdessäolemista opetetaan, mutta siltikin ihmettelen, että ussantunnilla käydään läpi Jeesuksen elämänhistoriaa tarinoiden kautta ja olennaiset asiat jätetään selittämättä: miksi Johannes Kastaja kastoi Jeesuksen, mitä se kaste tarkoittaa, miksi ylösnousemus on tärkeää, mitä se merkitsee jne. Emme itse usko, mutta uskonto on kuitenkin osa kulttuuria - kai senkin opettamisessa voisi miettiä, mikä siinä on olennaista tietää, ettei jää ulkokohtaiseksi ulkoaopetteluksi kaikki noi tarinat. Samoin Ympäristö -ja luonnontieto. Siellä käydään läpi kaikenlaista sirpaletietoa ilman että lapsi ymmärtää, miten asiat liittyvät toisiinsa. Kai sosiaalisten taitojen ja hyvien tapojen lisäksi koulussa voitaisiin opettaa myös sisältöjäkin niin että siitä muodostuu lapselle joku järkevä kokonaisuus? Varmaan niin monessa paikassa tapahtuukin, mutta ehkä joissain paikoissa lapsen metakognitiivisiin taitoihin ja ymmärryksen edistämiseen voisi satsata vähän enemmän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen aivot toimivat toisella tavalla kuin aikuisen. Hän esimerkiksi oppii asioita ulkoa helpommin kuin aikuinen. Aikuisten tapa ajatella on erilainen kuin lasten tapa.
Suurin osa suomalaisista lapsista on ennen kouluikää päivähoidossa kodin ulkopuolella. Kuten kaikki tiedämme, päiväkodeissa ainakin ryhmäkoot ovat melko suuria, joten voisi luulla lasten jo oppineen ryhmässä olemisen taitoja. Näitä asioitahan varhaiskasvatuksessa nimenomaan painotetaan.
Em. taidot tulisi olla hallussa viimeistään ensimmäisen luokan aikana. Onko oppilasaines muuttunut radikaalisti 10-15 vuodessa, koska aiemmin nuo taidot yleensä, moniongelmaisia poikkeuksia lukuunottamatta, olivat lapsilla hallussa.
Ollaanko siis nyt tilanteessa, jossa koulu joutuu muutaman vuoden opettamaan näitä perusasioita varsinaisen opiskelun kustannuksella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etkö ole itse opettanut lasta ajattelemaan niiden 7 vuoden aikana, kun hän ei vielä käynyt koulua? Onko lapsi tabula rasa aloittaessaan koulun?
Ap hyvä. Alakoulu on alakoulu. Sen tavoite on opettaa lapset lukemaan, kirjoittamaan, työskentelemään ja lukusuora olisi hyvä hallita. Sinä asetat jotain ihan älyttömiä tavoitteita, kun arki on siinä, että iso lauma lapsia suunnilleen istuu pulpetissa ja ymmärtää lukemansa. Teoriassa ajattelua opetetaan, mutta lapsen aivothan eivät pysty vielä abstraktiin ajatteluun poikkeuksia lukuunottamatta, joten asiat tuntuu helposti pinnallisilta ja sitä ne onkin. Kuvis, uskonto jne. Olisihan se hienoa, että lapset siellä alakoulussa oppisi syvällisiä ajatuksia ja ratkaisemaan taideongelmiaan, mutta kun pitää oppia paljon muutakin.
Luuletko, ettei asioissa anneta koherenttia kokonaisuutta? Lapset ei vaan tuossa vaiheessa pysty omaksumaan sitä kokonaisuutta, vaikka se niille tarjotaan. Tiedät itsekin tunteen, että joku koulussa tai myöhemmin elämässä ollut asia ja sen yhteys toiseen asiaan selviää vasta yhtäkkiä yllätyksenä vuosia myöhemmin. Sitten miettii, että miksei sitä silloin jo opetettu tai kerrottu. Todellisuudessa se on kerrottu ja opetettu monet kerrat, mutta prosessointi kestää aikansa. Se vaatii sen oman kypsymisaikansa ja oivalluksen. Sitä ei pysty toisen päähän kaatamaan, vaikka sen selvin sanoin sata kertaa selittäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 13:34"]
Eiköhän liimaamiset ja teippaamiset opita jo päiväkodissa.
[/quote]
Et sitten osannut soveltaa tätä uskonnonopetukseen?
Ajatuksena ap:n idea on ihan hieno. Toisaalta ihmettelen, miten hän kuvittelee oppilaiden oivaltavan asioita, kun
1) Luokassa on 24 oppilasta
2) Edelleen harjoitellaan työrauhaa, toisen kuuntelemista ja oman puheenvuoron saamista
3) Luokassa on edustettuna koko ikäluokan kirjo, siis ne tulevat narkkarit, ministerit, murhaajat ja fyysikot ja lähtökohdat ovat todellakin aivan erit ihan perhetaustasta riippuen (se lapsi ei tosiaan ole edelliseen viestiin viitaten tabula rasa, vaikka miten väännettäisiin)
4) Opetussuunnitelman mukaan on saatava tietyt aiheet käsiteltyä ja usein jos yhteen panostaa enemmän, jää toinen kokonaan käsittelemättä, joten tahdin on oltava tietyllä tavalla nopea
5) Monet pikkukoululaiset eivät hallitse käsitteitä, heillä ei ole ajantajua, joukossa on lukihäiriöisiä, adhd-lapsia ja muita, joille esim. kasteen merkitys on ylitsepäätsemättömän vaikeaa, kun jo pelkkä sana voi olla täysin hukassa. Tämän takia esim. peruskoulussa kerrataan asioita niin, että pikkukoululaisille tuodaan sanan kaste konkreettinen tarkoitus ja vähän isommat sitten miettivät sitä kasteen merkitystä. Asioita kasataan päällekkäin eikä tungeta aivoihin kerralla, koska pienet eivät pysty käsittelemään ikätasoonsa nähden liian vaikeita aiheita.
Jos oma lapsi on oikeasti älykäs ja nokkela, niin kodin tehtävä on tosiaan avata käsitteitä toisella tasolla läksynluvun yhteydessä. Luokkiakin voi hyppiä ylitse, jos taso tuntuu liian matalalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
12 kirjoittaa asiaa! Asia on todellakin niin, että asiat tulee paloittain ja "lapsellisella" tasolla alakoulussa, koska suurin osa lapsista ei yksinkertaisesti pysty käsittelemään liian laajoja kokonaisuuksia annetussa ajassa. Siksi meillä on juuri yläkoulu. Yläkoulussa ja jatko-opinnoissa sitten hyödynnetään murkkuiän myötä kehittyvää abstraktia ajattelua, kun on ensin se konkreettinen taso hallussa.
Opetussuunnitelmassa nyt lukee kaikkea hienoa, mutta realismia on se, että lapset istuu paikallaan ja osaa lukea alakoulun päättyessä. Sekin on haasteen takana. Ap:kin näkee, että siellä käytäisiin luokassa jotain filosofisia päättelyketjuja keskusteluna, kun todellisuus on 20-30 täysin erilaisilla kyvyillä varustettua lasta, joille pitää jotain perustietoa asiasta tarjota heidän aivoilleen sopivalla tavalla. Ei taivas. Tervemenoa kokeilemaan! Missään, siis missään, maailmassa ei ole sellaista oppilaitosta, johon otetaan heterogeeninen aines ja sen päälle filosofioidaan 10-vuotiaiden kanssa. Pöh.
Jaa, kyllä mun lapset oppivat itsenäistä ajattelua ja ongelmanratkaisukykyä koulussa. Tosin esikoinen on luma-luokalla neljättä vuotta, nuorempi on ylöspäin eriytetyssä opetuksessa matikassa, äikässä ja yllissä, kyseessä kolmasluokkalainen. Eli oisko ap niin, että ne kellä ne perustaidot ON hallussa, pääsevät käyttämään sitä omaa päätään? Ja perustaitoja ovat myös: kuuntelutaito, oman vuoron odottamisen taito, muiden huomioonottamiskyky, kyky työskennellä ryhmässä ja tietysti normit perus akateemiset taidot: lukeminen, kirjoittaminen, peruslaskutaito yms.
Olen kanssasi samaa mieltä. Ilmeisesti peruskoulun todellinen tavoite ei olekaan opettaa lasta ajattelemaan itse, etsimään tietoa omaehtoisesti, kyseenalaistamisesta puhumattakaan. Luovasta ajattelusta puhumattakaan.
Opetushallitushan tekee yhteistyötä työnantajien kanssa, eli oppisuunnitelmien tekemisessä kuunnellaan paljon työnantajien mielipiteitä. Tämä on siis fakta, jota kukaan ei kiellä.
Olen jo useita vuosia ollut huolissani peruskoulun tasapäistämispolitiikasta. Työelämä ja maailma on kuitenkin muuttunut, joten luulisi innovatiivisen ajattelun olevan kova juttu, mutta opetuksessa tätä ei ole huomioitu lainkaan.
Nykyisellään opetus latistaa monen lapsen oman innon oppimiseen. Tutkimiseen ei kannusteta.
Kokonaisuuksien hahmottaminen vaikuttaisi olevan hankalaa myös useille aikuisille. Johtuneeko sitten peruskoulun vaikutuksesta sekin.
Kotien vastuu korostuu näissä asioissa. Näin lapset ovat tässäkin asiassa jo lähtökohtaisesti eriarvoisessa asemassa. Vaarana on monen lahjakkuuden huomaamatta jääminen.