Millaiselle ihmiselle sinulla ei ole koskaan aikaa?

Ihminen jossa ei ole mitään ihailtavaa.

Sellainen on tylsä joka ei kerro hauskoja juttuja tai on liian vakava. Tai ei voi tehdä mitään kun ei ole rahaa. Ei naura, ei innostu, ei ole kiinnostunut mistään, intohimoton…

Vierailija kirjoitti:

Ihminen jossa ei ole mitään ihailtavaa.

Millaista ihmistä ihailet?

Vierailija kirjoitti:

Ihminen jossa ei ole mitään ihailtavaa.

Tuo on kyllä toisaalta hauska tarve ihmisellä: Ihailla jotakuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen jossa ei ole mitään ihailtavaa.

Millaista ihmistä ihailet?

Melkein kaikissa on jotain hyvää.

Sellaiselle, joka käyttää minua ongelmensa kaatopakkana. Tarkoittaa valittamista: rahapula, sairaudet, huono parisuhde, kiittämättömät lapset, keljut sisarukset jne.

En anna aikaani, koska en ole terapeutti jolle kuuntelemisesta maksetaan.

Yksi on sellainen, joka valittaa aina. Myös siitä miten ystävät ei pidä yhteyttä. En minäkään jaksa, elämässä on muutenkin murheita, en jaksa tukes vielä häntä.

Toinen on sellainen, joka lastensa menojen takia peruu usei treffejä. Oon sitten valinnut sen linjan, että hänen kanssa sovitut menot on mulle aika se kakkosvaraus. Eli nykyään tehdään puolin ja toisin ohareita, jos toinen pääsisi toisella onkin jo muuta menoa.

Sellaiselle joka soittelee keskellä yötä kännissä ja pyytää ryyppäämään, ja seuraavana päivänä krapuloissaan pyytelee rahaa, että saisi lisää kaljaa ja viinaa.

Ihmiselle, jonka suu käy koko ajan ja kaikki, mikä ulos tulee on jonninjoutavaa jaarittelua omasta itsestä. Sellainen, jonka puheen väliin ei ehdi sanoa mitään, koska puhevana on katkeamaton.

Vierailija kirjoitti:

Yksi on sellainen, joka valittaa aina. Myös siitä miten ystävät ei pidä yhteyttä. En minäkään jaksa, elämässä on muutenkin murheita, en jaksa tukes vielä häntä.

Tämä onkin hankala juttu. Tutkimusten mukaan vertaistuki on kaikkein tehokkainta. Toisaalta vaikeassa tilanteessa on vaikeaa kuunnella myös toisen huolia, vaikka pääsisi vastavuoroisesti purkamaan omiaan. Vertaistukea pitäisi opettaa koulussa niin, että se toimisi tasapuolisesti ja auttaisi molempia yhtä aikaa :)

Sellaiselle joka ei anna vuorovaikutustilanteissa mitään itsestään ei ole koskaan mitään mieltä missään asiassa, ei koskaan ole se joka lähestyy ensin ja on täysin perässävedettävä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi on sellainen, joka valittaa aina. Myös siitä miten ystävät ei pidä yhteyttä. En minäkään jaksa, elämässä on muutenkin murheita, en jaksa tukes vielä häntä.

Tämä onkin hankala juttu. Tutkimusten mukaan vertaistuki on kaikkein tehokkainta. Toisaalta vaikeassa tilanteessa on vaikeaa kuunnella myös toisen huolia, vaikka pääsisi vastavuoroisesti purkamaan omiaan. Vertaistukea pitäisi opettaa koulussa niin, että se toimisi tasapuolisesti ja auttaisi molempia yhtä aikaa :)

Mulla onkin vastavuoroisia ihmissuhteita, joissa jaetaan murheet. Niissä myös yhdessä ollessa on hauskaa, nauretaan yhdessä vaikeuksillemne. Tämän yhden kanssa se ei onnistu. On hyvin tosikko eikä osaa nauraa murheilleen ja vain velloo siinä kurjuudessa.

Minulla on ollut viime vuosina niin kova kiire etten ole pystynyt pitämään yhteyttä keneenkään. Joskus olen käynyt lähellä asuvan tutun kanssa lenkillä kun se on helppoa ja nopeaa.

Toivon ettei kukaan ole tästä loukkaantunut.

Ystäväni ovat valikoituneet minulle sopivan temperamentin mukaan. Olen itse introvertti pikkusisko enkä oikein jaksa kovin äänekkäitä ja extrovertteja ja päällekäyviä ihmisiä. Keskustelen mielelläni kaltaisteni vähän enemmäön vetäytyvien hissukoiden kanssa.

Oikeastaan ainoa piirre mitä en kestä on tyhmyys. Jos jutuista kuulee, ettei käytä aivojaan, vaan toistaa yksiä ja samoja juttuja päivästä toiseen.

Sellaiselle, jolla ei ole aikaisemmin ollut aikaa minulle. Sellaiselle, joka ei kiinnosta mua.

Valittajat ja ne, joille on hirveä tärkeää että juuri heidän ystävyytensä olisi minulle tärkein. Minua ei omisteta.

kaikille vihervasemmiston propakantaa  julistaville

Narsistille

Pari ystävää taitaa jäädä nyt, koska just tänään mietin, että miten aina ja jatkuvasti voi joku paikka olla kipeä tai muuten vain vaikeaa.

Viikosta toiseen polvi, nilkka, varvas,vatsa, niska,käsi kipeä. Tai sitten vatsa, refluksi,sydän,pää. Hyppää lääkärissä joka toinen viikko. Mitään ei löydetä ja vaiva katoaakin, mutta uusi heti seuraavaksi.

Aikani olen nyt kuunnellut, ottanut osaa, yrittänyt ymmärtää ja myötäelää, mutta nyt tuntuu olevan loputon suo jolle ei loppua näy. Myöntää osan varmaan joihtuvan mielestä, mutta silti en jaksa olla vuodesta toiseen kuuntelija. Mitään myönteistä kerrottavaa ei tapaamisissamme nykyään ole.

Jos iloisena kerron jostain jutuista tai menoista, suupielet alhaalla kuunnellaan hetki ja palataan siihen omaan surkeuteen.

Ehkä tämä ystävyys oli tässä ja vetää viimeisiään. Taidan vetää kuin magneetti tällaisia tapauksia puoleeni. Hmmn, jos vika onkin minussa?

Energiasyöppöjä kartan. Ja ongelmiaan valittavia, sellaisia joita ei muiden asiat koskaan kiinnosta, pitävät muita sylkykuppinaan. 

Epärehellisiä hyväksikäyttäjiä myös kartan. Turhanräkättäjiä myös. Ja hiljaisia, niitä jotka eivät koskaan puhu mitään. Ja niitä, jotka eivät koskaan pysty päättämään mitään, ei koska nähdään, ei sitä missä nähdään, mitä tehdään jne. "mulle käy kaikki, päätä sä". Kuluttavaa. En halua olla sellaisen äiti. 

Eli harvassa on ne, kenelle aikaani uhraan :D