Miksi joidenkuiden on niin vaikeaa sanoa tiettyjä nimiä/sanoja ääneen??

Tuo "kaveri" nimitys ihmetyttää ja vähän ärsyttää itseänikin. Vanhemmat sukulaiset sitä käyttävät, eivätkä varmaan tarkoita sillä pahaa mutta omaan korvaani kuulostaa vähän tytöttelyltä ja avoliittoni vähättelyltä. Kyseessä on kuitenkin aikuinen mies. :D

beetlejuice, beetlejuice, beetlejui....

[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 20:36"][quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 20:26"][quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 18:16"]

Minkäikäinen? Oranssi on varsin uusi sana kielessämme, eikä vanhempi polvi ole välttämättä oppinut sitä lapsena sanomaan. Violettiakin jotkut iäkkäämmät kutsuvat edelleen kretliiniksi.[/quote]

Olemme molemmat syntyneet 1980. Ja muuten, violettikaan ei kuulunut tämän henkilön sanavarastoon, ei tosin tuo kretiinikään, vaan violetit asiat olivat hänelle joko sinisiä tai punaisia. Samoin turkoosin suhteen, se oli aina joko sinistä tai vihreää.

Kysymys ei voi oikein olla siitäkään, että näkee värit eri tavalla. Onhan hänelle varmasti lapsena opetettu oranssin värin nimi, siis näytetty esim. appelsiinia ja kerrottu värin olevan "oranssi". Silloin on samantekevää, millaisena hän sen värin näkee, kun se nimi on tässä olennaista.

ap
[/quote]Mut jos ei näekään eroa? Jos on lapsesta asti nähnyt oranssin keltaisena? En kyllä tiedä onko se mahdollista.
[/quote]
On mahdollista. Esim. minä en näe värejä oikein.

Itse vältän tietyn nimen sanomista viimeiseen asti. Kyse on etunimestä. Kutsunkin sitten sen nimisiä henkilöitä sukunimeltään. Kyseessä on exäni etunimi. Tulen vihaamaan kyseistä nimeä ikuisesti.

En vain pysty sanomaan nimeä Beetlejuice kolmea kertaa peräkkäin.

" minulla oli aiemmin ystävä, joka ei voinut sanoa sanaa "oranssi". Appelsiinit olivat hänen mukaansa keltaisia ja oranssi paitani taas oli punainen. Kehotin häntä korjaamaan kielenkäyttöään, mutta en saanut mitään muutosta aikaan, saati reaktiota tai selitystä asiaan." 

Oletko varma, että sinulla on absoluuttinen värisilmä?

Jokainen näkee värit omalla tavallaan, sillä siihen vaikuttavat monet asiat esim. valo, varjot, tila jne.  Ja siksi tuntuisi oudolta, että olisi vain yksi ja oikea esim. oranssi.

Ehkä ystäväsi näki appelsiinin enemmän keltaisena kuin oranssina ja ehkä sama oli paitasi kanssa, kun ei reakoinut millään tavalla asiaan.

Ja mitä nimiin tulee, ehkä jotkut eivät vain pysty muodostamaan tiettyjä sanoja tai siihen liittyy epämielyttäviä tunteita tai se on aikaisemmin opittu tapa esim. Olavia on sanottu ikiajat Olliksi.

"Minkäikäinen? Oranssi on varsin uusi sana kielessämme, eikä vanhempi polvi ole välttämättä oppinut sitä lapsena sanomaan. Violettiakin jotkut iäkkäämmät kutsuvat edelleen kretliiniksi.[/quote]

Olemme molemmat syntyneet 1980. Ja muuten, violettikaan ei kuulunut tämän henkilön sanavarastoon, ei tosin tuo kretiinikään, vaan violetit asiat olivat hänelle joko sinisiä tai punaisia. Samoin turkoosin suhteen, se oli aina joko sinistä tai vihreää.

Kysymys ei voi oikein olla siitäkään, että näkee värit eri tavalla. Onhan hänelle varmasti lapsena opetettu oranssin värin nimi, siis näytetty esim. appelsiinia ja kerrottu värin olevan "oranssi". Silloin on samantekevää, millaisena hän sen värin näkee, kun se nimi on tässä olennaista.

ap"

Ehkä hän ei vain näe värejä tai näkee osittain. On kansankielessä värisokea. Tutkimusten mukaan se on melko yleistä, erityisesti miehillä. Eivät voi suorittaa edes ajokorttia, kun eivät näe liikennevalon eri värejä.

[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 16:35"]

Ootteko te kuulleet tällaista: mun vanhemmat ei voi ikinä puhua kenestäkään poikaystävänä, avopuolisona tai aviopuolisona, vaan aina kutsuvat kaveriksi? Esim. tiedätkö missä Marjukan kaveri on töissä = tiedätkö missä Marjukan aviopuoliso on töissä? Miksi hitossa pitää aina sano kaveri?!?!? Minunkin avopuolison esittelevät aina tyttärensä kaverina...

Joo, mutta nimen omaan niin että poikaystävä tai avokki on "kaveri". Aviopuoliso on sitten kyllä ihan reilusti "Maijan mies" tai "Jarnon vaimo".  

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 18:23"]Mulla oli lapsena ja teininä paha ärrävika, samoin todella huono itsetunto. Jätin siis kyseisen aakkosen aina sanomatta - ja vuosien kuluessa musta tulikin todella taitava keksimään synonyymejä sanoille. Kukaan ei huomannut vikaani, mutta 20-vuotiaana opin sanomaan ärrän täysin vahingossa. Kun paljastin avomiehelleni (jonka kanssa olin asunut jo kaksi vuotta yhdessä) vikani, hän hämmentyi. "Eihän sulla ole voinut olla ärrävikaa, en ole huomannut mitään?"

Vaikka ap tuossa kielsi tuttavansa olevan puhevikainen, kannattaa vielä miettiä onko koskaan kuullut hänen sanovan ärrää. "Oranssi" ja "anorakki" ovat sellaisia sanoja, joille on hankala keksiä synonyymi, joten on helpompi jättää ne sanomatta. Multa alkoi aikoinaan ulkomaalainen vaihto-oppilas kysellä, mikä on "a carrot" suomeksi, oli pakko leikkiä tyhmää. "En kyllä muista... apua... joku kasvis se oli!" Samoin olen joskus muka unohtanut osoitteeni ("muutin just!") ja myöhemmin antanut sen kysyjälle lapulla.

Käytän nykyään ärrää puheessani, mutta tässä viestissäni ärrä ei esiinny muuten kuin "ärränä". Ihan vain vanhojen aikojen muistoksi.
[/quote]

Samantyyppinen tarina itsellänikin. Paitsi, että en ole oppinut tuota pahuksen äännettä vieläkään sanomaan. Nykyään kuitenkin puhun aika vapautuneesti kuitenkin viastani välittämättä.

Kuinka opit tuon vahingossa sanomaan? Ai ihan yhtäkkiä? Kerro minullekin. :) Ei sillä kyllä enää niin kamalasti väliäkään ole.

2

[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 18:09"]

[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 18:07"] Ei ole mitään abstraktia totuutta siitä, minkä värinen jokin asia on, koska värikirjossa värit muuttuvat liukuvasti toisikseen. [/quote] Abstraktia eli absoluuttista... Joo, ei enää sivistyssanoja. - 13

[/quote]

Minä pidän sinusta. :)

2

"Rakastan sinua" on ihan sairaan vaikea. En osaa sanoa sitä kellekään. Lapsi sujuvasti hokee rakkauttaan meihin, en tiedä, mistä lie sen oppinut, kun ei meillä käytetä eikä mummolassakaan. Minä vastaan aina että "Niin minäkin sinua, tosi tosi paljon." Vastata osaan, mutta en ekana tunnustaa. Joskus sanon "olet rakas", mutta tuo rakastamis-verbi, miten se onkin niin kauhean vaikea kakaista suustaan. 

Niin, ja olen 37 v. nainen. Jokohan mua nuoremmat osaisi tuota sanaa käyttää luontevammin? 

2

Sivulle 2, olkaa hyvä.

2

Mun on vaikea sanoa kuusi, jos se on ensimmäinen sana. Esim. rahastaessa joutuu aina keksimään jotain muutakin sanottavaa, kuten "Se tekee kuusi euroa", ei voi sanoa vain "Kuusi euroa". Koskee muitakin samantyyppisiä sanoja, mutta kuusi on pahin. Aarghh...

2

Minä rakastan sinua. Olen lausunut tuon yhden ainoan kerran elämässäni. Sitä ei vain pysty sanomaan luontevasti. I love you on taas helppo. Sitä tulee hoettua kevyesti.

Onko ap ystävälläsi muita vaikeita sanoja, kuin värejä? Väistämättä tulee mieleen, että hänellä on jonkinlainen värisokeus. Tai sitten hänelle ei ole koskaan lapsena opetettu värejä.

Tunnen itse värisokeita ihmisiä, jotka nimeävät värit päin honkia omasta näkökulmastani katsottuna, mutta toisaalta myös ihmisen, joka ei aikuisella iälläkään koskaan muista mikä on turkoosi tai violetti, esim. Johtuu ilmeisesti siitä, ettei kukaan ole niitä hänelle lapsena opettanut. Mihinkäs sitä lapsi muita värejä tarvitsisi kuin päävärejä. Ehkä vihreän oppii väkisin nimeämään kun ruoho ja lehdet ovat vihreitä. Mutta voisi kertoa ehkä siitä, ettei lapsen kanssa ole hirveästi juteltu, katseltu kirjoja ym.