Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Isät! Raskaana, ja mies tarvitsee omaa aikaa?
31.08.2021 |
Kokemuksia?
Ennen ei ole ollut puhettakaan mistään sellaisesta. Olemme ihan rakastuneita edelleen vaikka naimisissa oltu kohta kymmenen vuotta. Pitkään toivottu vauva tulossa ja nyt mies sanoikin että hänen tukiverkkonsa oli kehottanut ottamaan omaa aikaa rohkeasti ja sanomaan lähimmäisillekin ettei häntä saa rasittaa. Olen hämmentynyt tästä. Joka päivä mies sanoo silti rakastavansa ja on ostellut vauvalle kaikenlaista, on siis ihan innoissansa tulevasta mutta silti. Onko tässä kyse jostain identiteetin muutoksen kriisistä?
Ymmärrän että on omat prosessinsa ja kunnioitan toivetta, mutta silti tuntuu surulliselta koska raskausaika on ollut minulle vähän vaikea, olen myös viime aikoina tuntenut oloni tosi kuormittuneeksi koska miehen työn takia hoidan lähes kaiken muutenkin, en pyydä häntä tekeämään mitään ylimääräistä kotona, ja olen silti yrittänyt auttaa häntä huomioimalla tarvitsemansa levon, mm. kieltänyt vaikka omia tuttaviani tulemasta meille miehen vapaa-ajalla, ilahdutan häntä hyvällä ruualla jamuuta sellaista. Avauduin miehelle että on ikävä häntä ja olen aika väsynyt, tarvitsisin häntä tällä hetkellä edes pikkuisen enemmän ja läheisyyttä. Ja nyt hän tarvitseekin enemmän omaa aikaa eikä häneltä saa pyytää palveluksia? En niitä pyydä muutenkaan.
Olisiko jollain omia kokemuksia tai miehen näkökulmaa tässä tilanteessa?
Tuli olo että eikö myös minun hyvinvointini ole tärkeää juuri nyt, minäkin tarvitsisin toiveideni täyttämistä. On varmaan miehen osalta kyse ylikuormittumisesta stressaavan työn ja uuden elämänmuutoksen takia mutta en osannut odottaa tätä, huolestuttaa vähän. Palautuuko vai paheneeko vauvan synnyttyä? Vinkkejä?
Kommentit (17)
No miehesi haluaa bilettää ja panna ei raskaana olevia naisia. Ihan normaali juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen uhrannut miehenä kaiken oman aikani nyt vuoden-puolentoista ajan perheelle. En käy kavereiden kanssa missään. Kuljen kodin ja työpaikan väliä. En harrasta. Vaihdan vaippaa, nukutan lasta yöllä, kannan työtulot kotiin että voidaan ostaa lapselle kaikki mitä tarvitsee ja hieman luksusta ylikin. Vaimo on tyytyväinen.
En tiedä, olemmeko parisuhteessa enää kun lapset kasvavat täysi-ikäisiksi. Jos se riittää vaimolle, että vakaat perheolot lasten kasvatuksen ajan, niin silloinhan homma on ok.
Mutta vanhemmuuteen kasvaminenkin on prosessi, jossa molemmat vanhemmat tarvitsee välillä sitä omaa aikaa. Mietin oman vaimoni kohdalla, että vapaa-ajan mahdollisuudet nyt vaan jakaantuu luonnollisista syistä epätasaisemmin - raskaus 9kk ja puoli vuotta imetystä, niin ettei vaimo paljon pääse irti takiaisesta. Mutta jos se on syy evätä mieheltä kaikki oma aika kuukausien ajan, onko kyse katkeruudesta vai miehen "turhasra" nillittämisestä, jos esim. yhdellä vapaapäivällä kuukaudessa saisi satsauksena paljon, paljon paremman mielialan omaavan miehen kotiin pyörittämään yhdessä lastenhoitoarkea.
"nyt mies sanoikin että hänen tukiverkkonsa oli kehottanut ottamaan omaa aikaa rohkeasti ja sanomaan lähimmäisillekin ettei häntä saa rasittaa."
Mies on tainnut käsittää tuon hieman väärin. Tietenkin jokainen tarvitsee joskus omaa aikaa ja sen tarve pitää rohkeasti sanoa. Mutta ei se tarkoita että hän ei tee mitään ja sinä kaiken.
Nyt keskustelette siitä mitä se "oma aika" oikeasti tarkoittaa pikkulapsiperheessä (=pikainen käynti lenkillä silloin tällöin) ja mitä se ei tarkoita (=että voi elää kuten ennenkin).
Jotenkin sun pitää nyt saada se mies tajuamaan missä mennään, muuten olet ihan rikki kun vauva syntyy.
En halua olla ilkeä, mutta vaikuttaa siltä että miehesi petaa jo tulevaa varten, eli yrittää säilyttää etukäteen jo vauvankin vain sinun niskoillesi.
Ota se mukaan neuvolaan ja pyydä niitä etukäteen puhumaan siellä perheen työnjaosta.
Ota myös selvää siitä miten hänen lapsuudenkodissaan on työnjako mennyt. Jos äiti on tehnyt kaiken, niin voi olettaa että näin menee myös teillä.
Minulle tuli osittain samasta syystä ero. Mies jätti kaiken minulle ja huiteli omia menojaan. En jaksanut.
Toivon teille parempaa ratkaisua asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen uhrannut miehenä kaiken oman aikani nyt vuoden-puolentoista ajan perheelle. En käy kavereiden kanssa missään. Kuljen kodin ja työpaikan väliä. En harrasta. Vaihdan vaippaa, nukutan lasta yöllä, kannan työtulot kotiin että voidaan ostaa lapselle kaikki mitä tarvitsee ja hieman luksusta ylikin. Vaimo on tyytyväinen.
En tiedä, olemmeko parisuhteessa enää kun lapset kasvavat täysi-ikäisiksi. Jos se riittää vaimolle, että vakaat perheolot lasten kasvatuksen ajan, niin silloinhan homma on ok.
Mutta vanhemmuuteen kasvaminenkin on prosessi, jossa molemmat vanhemmat tarvitsee välillä sitä omaa aikaa. Mietin oman vaimoni kohdalla, että vapaa-ajan mahdollisuudet nyt vaan jakaantuu luonnollisista syistä epätasaisemmin - raskaus 9kk ja puoli vuotta imetystä, niin ettei vaimo paljon pääse irti takiaisesta. Mutta jos se on syy evätä mieheltä kaikki oma aika kuukausien ajan, onko kyse katkeruudesta vai miehen "turhasra" nillittämisestä, jos esim. yhdellä vapaapäivällä kuukaudessa saisi satsauksena paljon, paljon paremman mielialan omaavan miehen kotiin pyörittämään yhdessä lastenhoitoarkea.
Ei ole syy evätä. Mutta kyllä oikeasti sitten sen vastineeksi annat sitä aikaa myös vaimolle. Se ei tietenkään ole mikään kokonainen vapaapäivä jos vaimo imettää mutta se on vaikkapa sitä että menet vauvan kanssa kahden tunnin vaunulenkille pari kertaa viikossa että vaimo saa sen ajan vaikka edes levätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kehoitan teitä ottamaan tuon puheeksi neuvolassa. Ammatti-ihmiset osaavat suhtautua asiaan puolueettomasti ja tarpeentullenn ohjaamaan vaikka perheneuvolan puolelle.
Vierailija kirjoitti:
Olen uhrannut miehenä kaiken oman aikani nyt vuoden-puolentoista ajan perheelle. En käy kavereiden kanssa missään. Kuljen kodin ja työpaikan väliä. En harrasta. Vaihdan vaippaa, nukutan lasta yöllä, kannan työtulot kotiin että voidaan ostaa lapselle kaikki mitä tarvitsee ja hieman luksusta ylikin. Vaimo on tyytyväinen.
En tiedä, olemmeko parisuhteessa enää kun lapset kasvavat täysi-ikäisiksi. Jos se riittää vaimolle, että vakaat perheolot lasten kasvatuksen ajan, niin silloinhan homma on ok.
Mutta vanhemmuuteen kasvaminenkin on prosessi, jossa molemmat vanhemmat tarvitsee välillä sitä omaa aikaa. Mietin oman vaimoni kohdalla, että vapaa-ajan mahdollisuudet nyt vaan jakaantuu luonnollisista syistä epätasaisemmin - raskaus 9kk ja puoli vuotta imetystä, niin ettei vaimo paljon pääse irti takiaisesta. Mutta jos se on syy evätä mieheltä kaikki oma aika kuukausien ajan, onko kyse katkeruudesta vai miehen "turhasra" nillittämisestä, jos esim. yhdellä vapaapäivällä kuukaudessa saisi satsauksena paljon, paljon paremman mielialan omaavan miehen kotiin pyörittämään yhdessä lastenhoitoarkea.
Olen pahoillani että tilanteesi on tämä. Kuitenkaan se ei korreloi tähän aloitukseen jonka mukaan vaimo tekee kotona jo nyt kaiken ja mies haluaa silti lisää omaa aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Priorisoi nyt oma jaksaminen ja hyvinvointi. Kerro miehelle mitä tarvitset häneltä ja toteuta hänen toiveet vain ja ainostaan silloin, kun ne eivät rasita sinua. Et ole pyytänyt mieheltä mitään ylimääräistä kotona, mutta älä itsekään tee mitään ylimääräistä jos et jaksa. Jos jostain pitää karsia, niin karsi miehen pyykkien pesusta ym muiden asoiden hoidosta. Muista, että sinun hyvinvointi on nyt tärkeintä, koska kehosi rakentaa uutta ihmistä. Sano se myös miehellesi.
Vierailija kirjoitti:
Olen uhrannut miehenä kaiken oman aikani nyt vuoden-puolentoista ajan perheelle. En käy kavereiden kanssa missään. Kuljen kodin ja työpaikan väliä. En harrasta. Vaihdan vaippaa, nukutan lasta yöllä, kannan työtulot kotiin että voidaan ostaa lapselle kaikki mitä tarvitsee ja hieman luksusta ylikin. Vaimo on tyytyväinen.
En tiedä, olemmeko parisuhteessa enää kun lapset kasvavat täysi-ikäisiksi. Jos se riittää vaimolle, että vakaat perheolot lasten kasvatuksen ajan, niin silloinhan homma on ok.
Mutta vanhemmuuteen kasvaminenkin on prosessi, jossa molemmat vanhemmat tarvitsee välillä sitä omaa aikaa. Mietin oman vaimoni kohdalla, että vapaa-ajan mahdollisuudet nyt vaan jakaantuu luonnollisista syistä epätasaisemmin - raskaus 9kk ja puoli vuotta imetystä, niin ettei vaimo paljon pääse irti takiaisesta. Mutta jos se on syy evätä mieheltä kaikki oma aika kuukausien ajan, onko kyse katkeruudesta vai miehen "turhasra" nillittämisestä, jos esim. yhdellä vapaapäivällä kuukaudessa saisi satsauksena paljon, paljon paremman mielialan omaavan miehen kotiin pyörittämään yhdessä lastenhoitoarkea.
Toi ei ole normaali suhde. Sulla pitää olla omaa aikaa ja varsinkin käydä kavereiden kanssa ”purkautumassa”.
Tekee hyvää myös parisuhteelle. Mä ainakin potkasen oman miehen miesreissulle useamman kerran vuodessa.
T. 4 lapsen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdellä vapaapäivällä kuukaudessa se vaimokin voisi jaksaa paremmin. Kukapa ei jaksaisi.
Saisiko se vaimo ne 9 päivää käyttää sitten, kun lapsi on syntynyt, kun raskaudestahan ei voi vapaata pitää?
Vai voisiko olla niin, että silloin, kun vauva on pieni/vaimo viimeisillään raskaana, mieskään ei pitäisi niitä "omia vapaita", koska täytyyhän ihmisen pystyä ilman niitäkin elämään. Ainakin nainen joutuu elämään ilman omia vapaita, kun odottaa ja imettää.
Eiköhän tuon luulisi aikuiselta mieheltäkin onnistuvan, vaikkapa parin vuoden ajan.
Kun lapsi on isompi, mietitään sitä omaa aikaa.
Nainen se kovilla on odotusaikana/synnytyksessä/ pienen vauvan 24/7 hoidossa.
Ei ne miestä rasita.
Ei mies tee oikein ihan sama, mistä näkökulmasta sitä katsoo. Totta kai tuleva isäkin tarvitsee omaa aikaa ja rauhaa, mutta ei sitä voi vaatia toisen hyvinvoinnin kustannuksella, vaan miehen tulee tarjota sinullekin rauhaa ja lepoa.
Minä(kään) en saanut raskaana ollessa mitään erikoiskohtelua, hemmottelua tai noutoruokaa, mutta ei mieskään vaatinut minulta mitään normaalista poikkeavaa. Nyt olen uudelleen raskaana ja kotona 9kk esikoisen kanssa ja mies käy töissä, ja haluaa tietenkin töiden jälkeen tehdä omia juttujaan, mutta koska olen paljon nuutuneempi kuin esikoista odottaessa (pahoinvointia ja kaksinkertainen väsymys, koska imetän vielä esikoista ja heräilen öisin muutaman kerran lapsen takia), mies on joskus luopunut "omasta ajastaan", jotta minä voin vaan maata sohvalla silloin kun on oikean huono olo. Ollaan kyllä riidelty tästä aiemmin, kun mies haluaisi vain istua koneella ja elää elämäänsä niin kuin ennen lapsia, mutta ei tosiaankaan vieritä kaikkea minun niskoilleni silloin, kun oikeasti sitä lepoa (ja omaa aikaa) tarvitsen. Eihän se edelleenkään täysin tasan mene, mutta paljon paremmin kuitenkin kuin ap:lla.
Voihan se olla, että mies vaatii aikaa isäksi kasvamiseen, mutta ei hän silti voi sillä tai millään muullakaan verukkeella sinua hylätä. Ja meillä ei siis isä ostanut ensimmäistäkään vauvan tavaraa itse, eikä ole tähänkään päivään mennessä ostanut kuin yhden hatun lapselle, mutta on maksanut kaikesta puolet, kun olen hänellä tarpeet hyväksyttänyt. Rakastaa siis lastaan ja tulevaakin muksua, mutta ei vain ajattele asioita hirveän paljon pidemmälle.
Nelosen kanssa olen eri mieltä tuosta, mitä oma aika on. Minulle oma aika on nimenomaan sitä, että voin tehdä niitä asioita, joita tein ennenkin lasta, eli istua koneella, kirjoittaa ja pelata ja sillä välin toinen vanhempi on lapsen kanssa. Oma aika on sitä, missä voit ladata akkuja itselle mieleisellä tavalla, eikä sitä voi kukaan muu kuin itse määrittää, mutta sen kesto sen sijaan täytyy sopia yhteisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen olevani kuin vankilassa omassa kodissani, kaikki vapaa-aika menee vain perheen kesken, kaksi pientä lasta. Ainut oma-aika on, kun saan yksin käydä ruokaostoksilla.
Nyt tulossa kolmas lapsi. Vaimo kertoi käyttäneensä pillereitä, vaikkei todellisuudessa niin tehnyt. Hän halusi lapsen, minulle olisi jo riittänyt.
Odotan vain vapautumistani.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin sun pitää nyt saada se mies tajuamaan missä mennään, muuten olet ihan rikki kun vauva syntyy.
En halua olla ilkeä, mutta vaikuttaa siltä että miehesi petaa jo tulevaa varten, eli yrittää säilyttää etukäteen jo vauvankin vain sinun niskoillesi.
Ota se mukaan neuvolaan ja pyydä niitä etukäteen puhumaan siellä perheen työnjaosta.
Ota myös selvää siitä miten hänen lapsuudenkodissaan on työnjako mennyt. Jos äiti on tehnyt kaiken, niin voi olettaa että näin menee myös teillä.
Minulle tuli osittain samasta syystä ero. Mies jätti kaiken minulle ja huiteli omia menojaan. En jaksanut.
Toivon teille parempaa ratkaisua asiaan.
Juuri näin.
Sama oli meilläkin. Odotin vuoroani neljä vuotta, ja kun sitä ei koskaan tullut, poistin miehen elämästäni. Lapsen kasvatti kanssani toinen aviomies, jolle muiden laittaminen itsensä edelle ei ole koskaan ollut ongelma. Aikuinen tytärkin tietää missä mentiin vikaan, ja on välttänyt samat virheet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen uhrannut miehenä kaiken oman aikani nyt vuoden-puolentoista ajan perheelle. En käy kavereiden kanssa missään. Kuljen kodin ja työpaikan väliä. En harrasta. Vaihdan vaippaa, nukutan lasta yöllä, kannan työtulot kotiin että voidaan ostaa lapselle kaikki mitä tarvitsee ja hieman luksusta ylikin. Vaimo on tyytyväinen.
En tiedä, olemmeko parisuhteessa enää kun lapset kasvavat täysi-ikäisiksi. Jos se riittää vaimolle, että vakaat perheolot lasten kasvatuksen ajan, niin silloinhan homma on ok.
Mutta vanhemmuuteen kasvaminenkin on prosessi, jossa molemmat vanhemmat tarvitsee välillä sitä omaa aikaa. Mietin oman vaimoni kohdalla, että vapaa-ajan mahdollisuudet nyt vaan jakaantuu luonnollisista syistä epätasaisemmin - raskaus 9kk ja puoli vuotta imetystä, niin ettei vaimo paljon pääse irti takiaisesta. Mutta jos se on syy evätä mieheltä kaikki oma aika kuukausien ajan, onko kyse katkeruudesta vai miehen "turhasra" nillittämisestä, jos esim. yhdellä vapaapäivällä kuukaudessa saisi satsauksena paljon, paljon paremman mielialan omaavan miehen kotiin pyörittämään yhdessä lastenhoitoarkea.
Tietenkin parisuhteessa voi rakkaudesta toiseen antaa vapauksia joita ei itse saa. MUTTA, tämä edellyttää että se ei ole ikuisesti yksipuolista vaan se toinen tajuaa "maksaa takaisin" sitten myöhemmin ja tinkii silloin omista menoistaa että se toinen saa vastaavasti sitten mennä. Oletko valmis siihen?
Vierailija kirjoitti:
Olen uhrannut miehenä kaiken oman aikani nyt vuoden-puolentoista ajan perheelle. En käy kavereiden kanssa missään. Kuljen kodin ja työpaikan väliä. En harrasta. Vaihdan vaippaa, nukutan lasta yöllä, kannan työtulot kotiin että voidaan ostaa lapselle kaikki mitä tarvitsee ja hieman luksusta ylikin. Vaimo on tyytyväinen.
En tiedä, olemmeko parisuhteessa enää kun lapset kasvavat täysi-ikäisiksi. Jos se riittää vaimolle, että vakaat perheolot lasten kasvatuksen ajan, niin silloinhan homma on ok.
Mutta vanhemmuuteen kasvaminenkin on prosessi, jossa molemmat vanhemmat tarvitsee välillä sitä omaa aikaa. Mietin oman vaimoni kohdalla, että vapaa-ajan mahdollisuudet nyt vaan jakaantuu luonnollisista syistä epätasaisemmin - raskaus 9kk ja puoli vuotta imetystä, niin ettei vaimo paljon pääse irti takiaisesta. Mutta jos se on syy evätä mieheltä kaikki oma aika kuukausien ajan, onko kyse katkeruudesta vai miehen "turhasra" nillittämisestä, jos esim. yhdellä vapaapäivällä kuukaudessa saisi satsauksena paljon, paljon paremman mielialan omaavan miehen kotiin pyörittämään yhdessä lastenhoitoarkea.
Ei se ole syy evätä vapaa-aikaa mieheltä, mutta muista että sinun tulee tarjota sama määrä vapaa-aikaa vaimollesi vastineeksi. Jos olet esimerkiksi kerran kuussa 1 päivän poissa, niin tarjoat vaimollesi kuukaudessa 12 kertaa 2 tunnin jakson omaa aikaa. Eikä vaimon oma aika ole 2 tuntia tiskausta ja siivousta sillä aikaa kun olet vaunulenkillä vauvan kanssa. Ethän sinäkään tee kotitöitä silloin kun olet poissa poikien mökkireissulla.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen olevani kuin vankilassa omassa kodissani, kaikki vapaa-aika menee vain perheen kesken, kaksi pientä lasta. Ainut oma-aika on, kun saan yksin käydä ruokaostoksilla.
Nyt tulossa kolmas lapsi. Vaimo kertoi käyttäneensä pillereitä, vaikkei todellisuudessa niin tehnyt. Hän halusi lapsen, minulle olisi jo riittänyt.
Odotan vain vapautumistani.
Älkää jääkö tuleen makaamaan. Sopikaa yhdessä, miten järjästätte toisillenne mahdollisuuden vapaa hetkiin. Aina löytyy ratkaisu, mutta väsymys on varmaan sumentanut mahdollisuuksien määrän teillä. Ja jos mahdollista vapaa ajan voi käyttää myös kotona leväten, ei välttämättä tarvitse jaksaa mennä minnekkään.
Alue: Aihe vapaa
Miehesi teki hyvin kun kertoi tarpeensa, kerro sinä myös. Älä siis odota ja toivo vaan kerro.
Sovitte sitten yhdessä miten molpien tarpeet toteutetaan.